Uhkapeli ilmastolla: Puheenvuoro ydinvoiman puolesta

Kirja-arvostelu: Janne M. Korhonen & Rauli Partanen: Uhkapeli ilmastolla, omakustanne, 2015, Helsinki

Korhosen ja Partasen alle 90-sivuinen pamfletti on vaalikevään mielenkiintoisimpia energiapoliittisia kannanottoja. Omakustanteena se ei kuitenkaan ole päässyt lehtien palstoille ja julkiseen keskusteluun siinä määrin kuin olisi syytä.

Teoksen alaotsikko ”vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden” tekee selväksi kirjoittajien position keskustelusta ja saattaa karkottaa niitä, joille kirja erityisesti on tarkoitettu. Kohdeyleisönä nimittäin ovat erityisesti ympäristö- ja ilmastoliikkeen aktivistit sekä muut huolestuneet, jotka ottavat vakavasti ilmastotieteessä asetetun takarajan vähintään 95% hiilidioksidipäästöjen leikkauksista vuoteen 2050 mennessä.

Korhosen ja Partasen perusargumentti on, että aika tavoitteeseen pääsemiseksi hupenee nopeasti. Samalla hyviä ja nopeasti käyttöön otettavia työkaluja riittävien päästövähennyksien aikaasaamiseksi on rajallisesti. Graafisessa esityksessä maailman hiilettömistä energianlähteistä vesi- ja ydinvoima haukkaavat leijonan osan. Tuulivoima on lupaavassa kasvussa, mutta tuskin kuudesosaa vesivoiman tuotannosta. Vielä kun hiilettömät energianlähteet asetetaan kokonaisenergiantuotannon skaalaan, nähdään että tuulivoiman tuotanto-osuuden satakertaistumisen ansiosta sillä tuotetaan noin prosentti maailman energiasta. Samaan aikaan hiilen osuus on kasvanut yli kolme kertaa enemmän.

Korhonen ja Partanen arvostelevat ympäristöjärjestöjä tutkimusten valikoivasta lukemisesta, puun ja muun biomassan pienpolton kehitysmaissa luokittelemisesta kestäväksi energiantuotannoksi ja monien reunaehtojen sivuuttamista. Esimerkiksi aurinko- ja tuuliolosuhteiden vaihtelun vaatiman ylikapasiteetin rakentaminen, sähkönsiirtoverkko ja kaasun tai hiilen polttoon perustuvat varavoimalaitokset sotivat vakavasti ilmastopolitiikan tavoitteita vastaan.

Samaan aikaan ilmastopolitiikka tuomitaan tehottomana keinona vähentää päästöjä, erityisesti verrattuna öljykriisiä seuranneeseen ydinvoimarakentamisen aaltoon. Se tosin myönnetään, että jos nykyisellä energiainvestointien määrällä jatketaan, ydinvoima voi syrjäyttää uusiutuvia. Toisaalta todetaan, että mikäli energiainvestointien määrä ei nouse jyrkästi, riittävät päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä jäävät utopiaksi.

Pamfletti ravistelee mukavasti energiapoliittisen väittelyn rajanlinjoja, jossa ympäristökysymykset vakavasti ottavat punavihreä blokki taistelee talouskasvun ja teollisuuden toimintaedellytykset etusijalle asettavan savupiippuporukan kanssa. Samalla yritetään kääntää keskustelua ydinvoima vastaan uusiutuvat -asetelmasta kohti päästöiset vastaan päästöttömät -keskusteluksi. Suosittelen teosta ehdottomasti kaikille, jotka aikovat osallistua energia- ja ilmastopoliittiseen keskusteluun.

Julkaistu Debatissa 3/2015

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu