Gallup-rytinä tuli syystä

Yle julkaisi tänään puolueiden kannatusmittauksensa lokakuulta. Puolueessa, joka kevään vaaleissa jytkytti rytkyvät nyt tyrät. Kannatuskäppyrä rojahti Perussuomalaisilla peräti neljä prosenttia. Samaan aikaan sosialidemokraatit tulivat lähes tulkoon saman verran ylös. Muillakin oppositiopuolueilla on syytä tyytyväisyyteen: Kristillisdemokraatit ja RKP tulivat molemmat prosentilla ylös.

Vihreiden ja Vasemmistoliiton nousu on vaatimattomampaa, mutta ainakaan Vihreillä ei liene syytä harmiin: 12,7 % kannatus on puolueelle historiallisen korkealla ja mitä pidempään kannatus pyörii näissä lukemissa, sitä todennäköisimmin se realisoituu vaaliuurnilla. Vasemmistoliitolla sen sijaan hälytyskellojen pitäisi soida: puolueen kannatus ei ole oikeastaan kertaakaan kunnolla hypähtänyt vaalien jälkeen. Oma arvioni on, ettei radikalismi vain pure suomalaiseen äänestäjään. Osansa tehnee sekin, että Paavo Arhinmäen kasvot alkavat olla äänestäjien silmissä melko kuluneet ja räyhäkkäistä takinkääntötemppuiluista ja -lauluista ministeriesiintymisten taustalla on apua lähinnä äänestäjien ärsyttämisessä.

SDP:llä näytön paikka

Moni ensi tahon analyysi, kuten Uuden Suomen toimituspäällikkö Jenni Tammisen puheenvuoro, korostaa että SDP:n kannatusnousu on tullut "tekemättä paljon mitään". Osittain arvioon voi yhtyä: hallituksen politiikka on ollut niin tempoilevaa, epäoikeudenmukaista ja yksisilmäistä, että olisi ihme jos mikä tahansa maltillinen ja vakaa vaihtoehto ei alkaisi vaikuttaa houkuttelevalta. Toisaalta on kuitenkin epäoikeudenmukaista väittää, etteivätkö demarit mitään olisi tehneet.

Vaikka puheenjohtaja Antti Rinne onkin vähentänyt puheenvuorojaan, ei se ole johtanut hiljaisuuteen, sillä eduskuntaryhmässä on tehty selkeä työnjako siitä, mihin aihepiiriin kukakin perehtyy. Lauri Ihalainen on entisenä työministerinä ja työmarkkinakonkarina osallistunut yhteiskuntasopimusta ja kilpailukykytoimia koskevaan keskusteluun, yrittäen jatkuvasti hakea ratkaisua jolla palkkamaltti ja sopu saataisiin pelastettua. Tulevaisuuden ratkaisuita ja kasvua ovat pitäneet esillä varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Sanna Marin ja toimittajataustainen Timo Harakka. Tällaisessa joukkuetyöskentelyssä on selkeä ero yhden miehen ja yhden totuuden puolueisiin.

On kuitenkin totta, että paljon lisää työtä tarvitaan. Talouspolitiikan vaihtoehtoa ja kasvuinvestointeja pitää edelleen hioa. Työelämän muutoksiin ja työn sisällölliseen murrokseen pitää löytää uusia keinoja. Maahanmuuttopoliittista linjaa pitää terävöittää. Ylimielisyyteen ei missään nimessä ole varaa, tai uhkana on että seuraavien vaalien jälkeen käy kuin hallituspuolueille nyt on käymässä.

PS:n kannatus sulaa – haetaanko syitä oikeasta paikasta?

Perussuomalaisten oikea laita haluaa hakea syytä kannatuksen notkahdukseen pakolaiskriisistä ja siitä, ettei puolue ole hallituksessa saanut esim. suljettua Suomen ja Ruotsin välistä rajaa. Kannatusliikkeen suunnan ollessa etupäässä SDP:hen päin herää kuitenkin epäilys, eikö kysymys kuitenkin ole siitä työmarkkinapolitiikasta ja pakkolakiesityksistä, joita PS on ollut porvareiden kanssa hyväksyttämässä. Tätä mieltä oli myös puolueen puheenjohtaja Timo Soini.

Jos käy niin, että puolue pitää 3. varapuheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen esittämän kriisikokouksen, voidaan siellä tosin vetää täysin väärät johtopäätökset. Puolueen eliitti ja eduskuntaryhmä ovat esiintyneet hallituksen tiedonanto- ja välikysymyskeskusteluissa kuten budjettikäsittelyssäkin tiukasti leikkaus- ja pakkopolitiikan takana, eikä kritiikkiä ole oikeastaan haluttu esittää kuin pakolaiskriisin hoitoa kohtaan.

Maahanmuuttoa ei sinänsä pidä kuitenkaan kysymyksenä vähätellä. Vaikka raivopäinen rajat kiinni -retoriikka osoittautui yhtä huonoksi lähestymistavaksi maahanmuuttoon kuin ennen halla-aholaisten nousua kummallisia muotoja saanut ongelmien vähättely ja maton alle lakaisu, itse asia on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kansalaisilla pitää olla luotto siihen, että tänne tulevien ihmisten peruste saada turvapaikka tai oleskelulupa on asiallinen, näiden ihmisten eläminen maassamme saadaan järjestettyä kestävällä tavalla ja uudet naapurimme saadaan mahdollisimman nopeasti työn tai opiskelun syrjään kiinni. Suomalaisten ja tänne tulevien on aina voitava luottaa siihen, että Suomessa asiat tapahtuvat Suomen lain mukaan.

Mitä muille puolueille kuuluu?

Keskusta on kaikesta huolimatta säilyttänyt piikkipaikkansa ja selkeän johtoasemansa. Sen äänestäjissä on paljon niitä, joihin työmarkkinapolitiikka tai leikkaukset eivät ole suoraan vaikuttaneet tai jotka suhtautuvat niihin toiveikkaasti. Kuitenkin liikennepolitiikassa tehdään leikkauksia VR:n toimintaan sen sijaan, että lipunhinnoille tai viivytyksiä aiheuttaville rataverkon heikkouksille yritettäisiin konkreettisesti tehdä jotain.

Uskoisin myös, että pääosin kehyskuntien keskiluokasta koostuva Keskustan äänestäjäkunta alkaa huolestua kun koulutus- ja soteleikkausten vaikutus palveluihin alkaa konkreettisesti näkyä. Turvattomuus voi lisääntyä etenkin kovasta työttömyydestä kärsivillä alueilla.

Toistaiseksi Keskustaan etenkin Kokoomuksesta siirtyneet äänestäjät ovat perustyytyväisiä ratkaisuunsa ja toivovat puolueen johdolta lähinnä tuloksia. Kokoomuksen suosion hienoinen lasku johtunee pääosin koulutukseen tehtävistä leikkauksista: puolueella on kuitenkin edelleen vahva sivistysporvarillinen siipensä elinkeinoelämän järjestöissä kasvatettujen broilereiden ja ideologisten markkinaliberaalien ohella. Porvareista osa hakeekin ilmeisesti uutta poliittista kotia liberaalin talouspolitiikan ja koulutusleikkausten vastustamisen yhdistävästä RKP:stä tai konservatiivisen talouspolitiikan ja sosiaalisen perhepolitiikan yhdistävistä Kristillisdemokraateista (joista on muuten uuden puheenjohtajansa Sari Essayahin johdolla tullut äänestäjien silmissä paljon äänestettävämpi puolue).

Lopulta aika näyttää, miten pitkäkestoinen tämä "poliittisten mannerlaattojen liikahdus" on. Yksi asia on kuitenkin varmaa: huhut SDP:n kuolemasta olivat suuresti liioiteltuja.

 

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu