Ruotsi aloittaa rajatarkastukset – Pakolaiskriisi kaipaa yhä ratkaisua

Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus on eilen ilmoittanut ottavansa käyttöön tilapäiset rajatarkastukset maan etelärajoilla. Perinteisesti liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ajanut Ruotsi, jonka nykyinen ja edellinen pääministeri toivottivat pakolaiset tervetulleiksi, on nyt tiukentamassa kontrolliaan. Jopa hallituksen tukipuolueet Ympäristöpuolue ja suomalaista sisarpuoluettaan radikaalimpi Vasemmistopuolue ovat antaneet siunauksensa tilapäisille rajatarkastuksille. Tämä voinee kertoa vain siitä, että tilanteen pelätään aidosti karkaavan hallinnasta.

Ruotsi on ottanut vastaan, majoittanut ja kotouttanut kymmeniätuhansia pakolaisia jo aiemmin, viime vuosina etenkin syyrialaisia ja muita lähi-idästä saapuvia. Nyt maan pysyvät ja tilapäiset vastaanottopaikat ovat täynnä, asuntojono venyy taivaisiin ja suurissa kaupungeissa ja joukkoliikennevälineissä harhailee kasvava joukko ihmisiä, joista viranomaisilla ei ole mitään havaintoa: osa pyrkii Suomeen ja muihin maihin, osa jää Ruotsiin ilman papereita, virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Yksi pakolaiskriisin merkittävä seuraus onkin ollut se, että ihmisvirrat ovat tarjonneet kaikenlaisille kulkijoille hyvän suojan liikkua maasta toiseen ja sulautua apua tarvitsevien joukkoon: jo nyt on joukosta löydetty henkilöitä, joilla on aiempia oleskelulupia tai rikostuomioita. He ovat hävittäneet henkilöpaperinsa ja liittyneet aitojen pakolaisten joukkoon. Yhteiskunnan varjoihin jäävät harhailijat ovat myös helppoja uhreja ammattirikollisille: näköalattomia nuoria miehiä on helppo värvätä.

Rajatarkastuksia tarvitaan, mutta ne eivät riitä

On selvää, että tilanteen ottamiseksi haltuun tarkastuksista Schengen-alueen sisärajoilla on tulossa välttämättömyys kaikille alueen maille. Meidän on saatava tietää, keitä alueelle on saapunut, paljonko heitä on ja missä he ovat. On myös saatava selvitetyksi kaikkien hakijoiden edellytykset saada EU-maasta turvapaikka. Suomen maahanmuuttoviraston mukaan 2/3 jätetyistä hakemuksista hylätään perusteettomina. On myös huolehdittava siitä, ettei mikään jäsenmaa joudu ottamaan väestöönsä nähden kohtuutonta määrää ihmisiä huollettavakseen, vaan taakka jaetaan tasapuolisesti. Suomeen on jo tullut väkilukuun nähden neljänneksi eniten turvapaikanhakijoita tänä vuonna.

Rajatarkastuksia on väläytetty ratkaisuna kriisiin, mutta sitä ne eivät kuitenkaan ole. Rajalla on lupa hakea maasta turvapaikkaa ja se on oikeutetuille hakijoille myönnettävä. Hakemukset on myös käsiteltävä asiaankuuluvasti, mikä voi tarkoittaa puolesta vuodesta kahteen vuoteen kestävää prosessia. On myös selvää, että Syyrian ja Irakin tilanteet, sekä pitkälti myös Afganistanin tilanne, ovat sellaisia että ihmiset pakenevat aitoa hätää eikä palauttaminen tule kysymykseenkään.

Humanitäärinen viisumi ja pakolaisleirit

Kaksi todellista ratkaisua helpottaa tilannetta oleellisesti: Eurooppaan suuntautuvien matkojen lähtöalueille, erityisesti Turkkiin, on luotava käsittelykeskuksia, jotka myöntävät humanitäärisiä viisumeita sellaisen tarvitseville. Tätä kautta esim. Kreikkaan salakuljetetut ihmiset voitaisiin palauttaa Turkkiin ja muuttohakemusprosessi aloittaa siellä. Mikäli lupa evätään, kyseiset henkilöt eivät koskaan edes kävisi Euroopassa. Tämä lopettaisi ihmissalakuljettajien vastenmielisen ja satojen ihmisten hukkumiseen johtavan elinkeinon. Samalla myös taattaisiin, että turvapaikkaa voivat hakea ne jotka sitä tarvitsevat eivätkä vain ne, joilla on paljon rahaa.

Turvapaikanhakijoista 80 % on ollut nuoria miehiä. Mahdollistamalla humanitäärisen viisumin hakemisen lähempänä kriisialueita taattaisiin, että myös naiset ja lapset voisivat realistisesti päästä suojelun piiriin. Selkeä ja järjestäytynyt hallinto mahdollistaisi paremman vastaanotto- ja kotouttamispolitiikan ja esimerkiksi työllisyyspolitiikan sopeuttamisen tulijamäärien mukaan. Investoijien ja työnantajien kannalta oleellinen informaatio tulijoiden koulutuksesta, asuttamisesta ja muista työmarkkinatekijöistä voisi edistää positiivista työllisyyskehitystä ja integroitumista yhteiskuntaan.

Kaikki eivät kuitenkaan voi päästä Eurooppaan. Oleellinen kysymys onkin, miten tehdä pakolaisleireillä asumisesta houkuttelevampi ja inhimillisempi vaihtoehto lähtijöille. Ensimmäinen asia on kunnolliset asunnot, infrastruktuuri ja ravinto. Tällaisiin asioihin tarvitaan rahaa. Yhden turvapaikanhakijan sijoittamiseen käytetyillä euroilla saadaan kuitenkin moninkertaiselle määrälle ihmisiä hyvä elämä kriisialueella, joten investointi kannattaa.

Toinen asia on mielekäs tekeminen. Pakolaisleireille tulisi ulottaa eurooppalaiset kriteerit täyttävä koulutus, joka sekä kohentaisi ihmisten osaamistasoa että parantaisi heidän mahdollisuuksiaan työperäiseen maahanmuuttoon EU-alueelle mikäli kotimaan tilanne ei kohene. Samoin voitaisiin muodostaa erikoistalousalueita, jolloin pakolaisleireillä tuotetut tuotteet voisi kuljettaa EU-alueelle tullivapaasti ja tuotantoaan niihin siirtävät yritykset voisivat saada verohelpotuksia. Tämä voisi kannustaa yrityksia tuomaan tuotantolaitoksia pois pahimmista riistomaista lähemmäs eurooppalaisia markkinoitaan.

Ilman rauhaa pakolaiskriisi ei lopu

Vaikka sotia on käyty maailman sivu, paikallisten konfliktien aiheuttamista pakolaisvyöryistä on tullut globaali ongelma vasta matkanteon helpotuttua ja raja-aitojen madalluttua Kylmän sodan jälkeen. Aiemmin pienet sodat kaukana muualla eivät näkyneet pohjolan perukoilla. Nyt rauhasta konfliktimaissa on tullut meillekin tärkeä intressi. Väki liikkuu niin kauan, kun on syy liikkua, eikä sitä lopulta ole mahdollista täysin estääkään.

Perussuomalaisten kansanedustaja Simon Elo vaati varsin raflaavassa blogikirjoituksessaan yhteistyötä Syyrian presidentin Bashar al-Assadin kanssa. Tässäkin on vinha perä. Sotilaallisella puuttumisella ei Syyrian tai Irakin tilanteita ratkaista, vaan neuvottelemalla. Oli itse Assad kuvioissa tai ei, niin Syyrian alaviittivähemmistön, monien kristittyjen ja muiden nykyhallinnon kannattajien edustus on otettava neuvottelupöytään jos tilanne halutaan ratkaista.

Poliittisten ongelmien ratkaisu ei ole aina kaunista tai ideologisesti puhdasta, kuten Ruotsin tilannekin osoittaa. Mutta sen enempää rajoja kuin silmiäkään sulkemalla eivät ongelmat katoa.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu