Tiekartta yhteiskuntasopimukseen

"Yhteiskuntasopimukseksi" kutsuttu laajapohjainen työmarkkinaratkaisu on nyt jälleen työpöydällä, työnantajien EK:n peräännyttyä päätöksestään katkaista neuvottelut. Selkeästi hallituksen pakkolakipaketin läpimenoon tai vaikutuksiin ei Etelärannassa luoteta, etenkin kun SAK vetäytyisi sen jälkeen varmasti palkkamaltista. Hakaniemestä on vastattu pääoman herrojen soidinkutsuun varovaisen myönteisesti: laiha sopu on parempi kuin lihava riita, eikä nykytilanteessa laajaan työmarkkinakriisiin ja taisteluun työehdoista olisi varaa. Etenkin kun se tulehduttaisi työmarkkinatilanteen pitkäksi aikaa.

Ennen kuin pulikka on maalissa saadaan kuitenkin kaskesta raivata vielä monta kantoa. Työvoimakustannuksien alentaminen yksipuolisesti on kova rutistus, eikä varmasti tule onnistumaan pelkällä pakkolakien kepillä. Työntekijäleiri nimittäin laskee, että paketti kaatuu laillisuushaasteisiin, Perussuomalaisten duunarisiiven kipuiluun ja jopa lähtöön puolueesta tai viimeistään yleislakon uhkaan. Kuitenkaan isoon ja mehukkaaseen porkkanaan ei ole varaa, kun pitäisi säästää eikä lisätä menoja.

Olen pohtinut muutamia vaihtoehtoja, jolla sopimus saataisiin houkuttamaan enemmän:

– Sovitaan joustot yrityskohtaisesti määräaikaisina. Tes:in alle sovittavien ehtojen puitteissa niiden mukaan työskentelevillä työntekijällä on irtisanomissuoja ehtojen alitusta koskevien joustojen keston ajan.

– Annetaan työntekijöille esitulkintaoikeus työehtosopimukseen. Samalla korotetaan voimassaolevan sopimuksen aikaisen työtaistelun vahingonkorvausvelvoite vastaamaan todellista aiheutunutta haittaa. Jatkossa työriidan käsittelyn ajan mennään työntekijäpuolen tulkinnalla ja haetaan asiaan työtuomioistuimesta ratkaisu tai sovitaan asia ilman lakkoilua.

– Sallitaan pidentää vuosityöaikaa paikallisesti sopien saman verran kuin lyhennetään viikkotyöaikaa ilman palkanalennusta. Enemmän, mutta lyhempiä työpäiviä. Tuottavuus kasvaa.

 – Työnantajapuoli sitoutuu jatkossakin sopimaan työmarkkinalinjan keskitetysti ja ottamaan periaatteeksi euromääräiset yleiskorotukset prosentuaalisten sijaan, mikä kaventaa palkansaajien välisiä tuloeroja.

– Pakkolait vedetään pois ja korvataan tasapuolisemmalla ja laillisemmalla leikkauslistalla jos sopua ei tule. Hallitus ottaa etäisyyttä ja pyrkii olemaan välittäjä osapuolen sijaan.

Näillä tai muilla konsteilla jotain uutta otetta pitää saada, muuten tästä uhkaa tulla samanlaista tohotusta, mitä Raimo Sailas sanoi edellisen yhteiskuntasopimusyrityksen olleen 1990-luvun laman aikaan: paljon ihmisiä pyörimässä pääministerin virka-asunnolla eikä kenelläkään mitään hajua mitä tässä oikein ollaan tekemässä.

Oletko samaa tai eri mieltä keinoista? Haluaisitko lisätä jonkin ajatuksen? Kommentoi ja osallistu keskusteluun!

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu