IS:n Koskinen: "Antti Rinne vastustaa omia esityksiään" – Pötypuhetta!

Ilta-Sanomien politiikan toimituksen esimies Mika Koskinen väittää kolumnissaan (IS, 20.4.), että vastustamalla liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) aikeita yhtiöittää ja mahdollisesti osittain yksityistää Suomen tie- ja väyläverkko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne vastustaa itse asiassa omaa hankettaan. Koskinen viittaa viime hallituksen loppumetreillä käynnistettyyn pyrkimykseen perustaa ns. Infra oy urakoimaan väylähankkeiden parissa ja vastaava Remontti oy kunnostamaan julkisten rakennusten mittavaa korjausvelkaa. Väitteessä on niin massiivinen asiavirhe, että se vaatii IS:ltä oikaisua ja anteeksipyyntöä.

Joko Koskiselta on nimittäin mennyt asioita pahasti solmuun päässään tai sitten hän puhuu vastoin parempaa tietoaan. Bernerin käsittämättömässä hankkeessa on kyse jo olemassaolevan julkisinfran pilkkomisesta osiin ja rahan tekemisestä tätä kautta joko julkisille tahoille tai pahimmassa tapauksessa jopa yksityisille voitontavoittelijoille. Rinteen aloitteessa taas pyritään löytämään pääomia julkisen infran parantamiseen ja enintään tekemään mahdollisimman hyvistä väylistä ja julkisrakennuksista kannattavaa liiketoimintaa esim. eläkevakuutusyhtiöille.

Elinkaarimalli vs. yhtiöittäminen

Rinteen Infra- ja Remonttiyhtiöissä on teknisesti kyse ns. elinkaarimallista, joka on suomalainen sovellus maailmalla käytetystä PPP (Public Private Partnership) -hankerahoituksesta. Niissä on ajatuksena, että julkinen toimija (kunta tai valtio) ja ulkopuolinen urakoitsija (tässä tapauksessa valtion rakennuttajayhtiö) perustavat yhdessä hanketta varten yhtiön, jonka hallinnoitavaksi jokin julkisinfran osa siirtyy määräajaksi. Firma hankkii rahoituksen ja työn toteuttajat, tilaaja taas maksaa vuokraa valmiin kohteen käytöstä sovitun periaatteen mukaan. Kun sopimuskausi päättyy, kohde siirtyy tilaajan hallintaan.

Hyvä esimerkki elinkaarihankkeesta on Helsinki-Lahti -moottoritie, joka rakennettiin 1990-luvun lopulla. Siinä urakoitsija hoiti homman ja valtio maksoi kohteesta vuokraa liikennemäärien mukaan. Sopimuskausi päättyi vuonna 2012 ja väylä palasi valtion haltuun. Väylä vieläpä valmistui etuajassa, tie koettiin laadukkaaksi ja rakennuttajan mukaan hanke oli taloudellisesti kannattava. Lisätietoa elinkaarihankkeista voi lukea vaikkapa Rakentajan kalenterista vuodelta 2013.

Yhtiöittämisessä kyse on taas siitä, että nykyisin valtion hallussa oleva osuus julkisista väylistä pilkotaan yhtiöiksi, joiden käytöstä yhtiö saa käyttäjiltä maksun. Malleja tämän toteuttamiseen on monenlaisia, mutta käytännössä maksujen kerääminen ja jakaminen väyläyhtiöille hoidettaisiin keskitetysti, joko valtion kautta tai valtakunnallisen yhtiön kautta. Vastineeksi maksuista väyläyhtiö olisi velvoitettu ylläpitämään ja kunnostamaan omistamiaan väyliä.

Tällainen väyläyhtiö voitaisiin tulevaisuudessa myös myydä yksityiseen omistukseen, jolloin yksityinen sijoittaja olisi vastuussa sen kunnossapidosta ja saisi vastineeksi käyttömaksuja. Ei vaatine kovinkaan suurta ajattelijaa sen oivaltamiseen, millaisia riskejä tällaiseen sisältyy: tehdään halvalla kosmeettista hoitoa ja ylitetään laatuvaatimukset rimaa hipoen. Yksityistämisen kannattajat tietysti puolustelevat, että voittoa tavoittelevalla on intressi pitää sijoituksestaan huolta, mutta miten esimerkiksi mainitun Lahdenväylän käyttäjät voivat protestoida kuoppaista asfalttia? Ajamalla Tampereentien kautta?

Tarkkuutta asioihin perehtymisessä

Julkishankkeiden rahoittamis- ja rakentamiskuviot ovat menneet huomattavasti aiempaa monimutkaisemmiksi kuin perinteisessä budjettirahoituksessa. Uusilla malleilla on usein saatu nopeammin tehtyä tarpeellisia investointeja etenkin laskusuhdanteessa, vaikka joskus urakat ovat käyneet kalliiksi. Tavan kansalaisella asioiden voi ymmärtää menevän sekaisin, mutta merkittävän päivälehden johtavalta toimittajalta tällainen virhe on anteeksiantamaton: joko ei olla tehty kotiläksyjä tai asioita sotketaan tarkoituksellisesti. Mika Koskisen tulisikin jatkossa harkita tarkemmin, mitä työnantajansa vastuulla kirjoittelee ja julkaisee.

Julkisen infran uudis- ja korjausrakennushankkeissa ja olemassa olevan omaisuusmassan pysyvässä yhtiöittämisessä on sitä paitsi valtava ero sekä lopputuloksen että alkuperäisen tarkoituksen kannalta. Yhtiöittämismallilla on enemmän yhteistä Kataisen hallituksen liikenneministerin Merja Kyllösen (vas.) aikeille korvata autoverotus ajoneuvon satelliittipaikannukseen perustuvilla käyttömaksuilla, mutta kansalaisten tietoturvan sijaan vaara vaanii tällä kertaa heidän rahapussiaan.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu