Kilpailukykysopimus vaakalaudalla – Pitävätkö hallituksen lupaukset?

Työmarkkinajärjestöjen hallituksen epäonnistuneen yhteiskuntasopimusprojektin pelastamiseksi neuvottelema kilpailukykysopimus eli ns. kiky on viime päivinä jälleen ollut liipasimella. Kuntatyönantajat ja kunnalliset työntekijät ovat esittäneet yhteisen uhkavaatimuksen hallitukselle peruuttaa budjettiriihessään kuntasektorin lisäleikkaukset tai ne irtautuvat kilpailukykysopimuksesta, mikä käytännössä romuttaisi koko paperin.

Vielä eilen iloittiin rakennusalan liittymisestä sopimukseen vastoin viime kevään tietoa: perinteisesti SKDL:n ja sittemmin vasemmistoliittolaistaustaisten pamppujen luotsaama Rakennusliitto oli päässyt sopuun työnantajapuolen kanssa. Tämä nosti sopimuksen kattavuuden yli 90 % työntekijöistä ja sitä kautta nosti pöydälle hallituksen lupaamat veroporkkanat.

Aluksi vallitsi epäselvyyttä siitä, pitäisikö Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus kiinni lupaamastaan 100 miljoonan euron tuloveronkevennyksestä, jonka se oli luvannut kikyyn sisältyvien työajanpidennysten ja palkkojen nollakorotusten kautta tulevien palkanalennusten kansalaisten ostovoimaa heikentävää vaikutusta kompensoimaan. Jos veronkevennystä ei tehtäisi, se olisi asettanut koko sovun kestävyyden uhanalaiseksi. Hallitukselle on selkeästi vaikea ymmärtää sitä, että saadakseen tahtonsa läpi ja ollakseen uskottava neuvottelukumppani, sen on pidettävä kiinni lupauksistaan.

Petetyt lupaukset syövät uskottavuuden

Ei tosin yllätä, että koulutuslupauksesta alkaen sanojensa syömisen kanssa kompuroinut hallitus on taas pulassa. Aiheuttihan kohua sekin, että työpaikkojaan kilpailukykytoimilla suojaamaan pyrkineet sivistysalan työntekijät saivat kuulla, ettei säästyneitä henkilöstömenoja suinkaan käytettäisi toiminnan tai henkilötyövuosien suojelemiseen. Valtion rahoitusta leikataan vastaavasti jolloin kaikki hyöty työntekijöiden tinkimisestä jää valtionvarainministeri Petteri Orpon (kok.) kassaan.

Entistä suurempi pommi on kuitenkin se, että VM Orpo on esittänyt ensi vuoden talousarvioon lisäleikkauksia myös kuntatalouteen. 272 miljoonan leikkaaminen kunnilta tarkoittaisi jälleen uusia koulutusleikkauksia, koska kuntien vastuulla oleva perus- ja esiopetus sekä toisen asteen koulutus eli ammattioppilaitokset ja lukiot väistämättä joutuisivat näiden kiristysten hampaisiin. Tämän lisäksi hallitus on jo nyt leikkaamassa ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Toinen pääasiallinen kärsijä olisivat kuntien terveyspalvelut, jotka ovat monin paikoin jo laittoman huonolla tolalla.

Työnantaja- ja palkansaajapuolen harvinainen yhteisvetoomus on osoitus hallituksen politiikan kohtuuttomuudesta, etenkin kun kunnille riittäisi kikyn tuomien säästöjen jäljiltä kustannusneutraali budjetti, jossa palveluita ei enää lisää heikennettäisi. Kunnallisten palveluiden romuttaminen on vakava uhkakuva, sillä koulujemme PISA-oppimistulokset ovat jo romahtaneet vuosituhannen alun loistonvuosista ja väestön koulutustason nousu uhkaa katketa 20 vuotta aiemmin kuin muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Julkisen terveydenhuollon heikko tila puolestaan näkyy jo työkyvyttömyyden lisääntymisenä ja vaikeiden kroonisten sairauksien yleistymisenä, mikä ei ole ainakaan "edullinen kilpailukykytekijä" millekään maalle.

Nyt punnitaan, onko hallituksella viisautta kuunnella kuntakenttää, vai porskuttaako se leikkauskiimassaan päin seinää.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu