Pari vinkkiä tasa-arvokeskustelun käymisestä

Tasa-arvokeskustelu nousi taas esiin tällä viikolla, kun vietettiin toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK:n lanseeraamaa ”naisten palkkapäivää”, jolla pyritään symboloimaan sukupuolten välillä edelleen vallitsevia tuloeroja. Ajatuksena on, että jos palkat olisivat muutoin samansuuruisia, naisten palkanmaksu loppuisi marraskuun alkupuolella ja loppuvuosi elettäisiin pelkällä kiitoksella.

Asiastahan tietysti nousi argumentteja suuntaan jos toiseenkin. Esitettiin, että palkkaeroja ei ole samoissa työtehtävissä, vaan työtehtäviin valikoituminen selittää eroja. Tuloeroja selitettiin myös siten, että miehet tekevät enemmän työtunteja kuin naiset. Naiset ovat enemmän perhevapailla ja työurat jäävät lyhemmiksi. Ja niin edelleen.

Vasta-argumentteina tarjottiin muun muassa, että työtehtäviin valikoituminen sukupuolittain on myös asia, johon tulee puuttua, samoin kuin lasten hoivavastuun jakautumiseen. Todettiin, että naiset tekevät enemmän piiloon jäävää tai palkatonta ylityötä. Pohdiskeltiin sitä, miten sukupuoliroolit, kasvatukselliset ja koulutukselliset asenteet sekä työpaikkojen toimintakulttuuri vaikuttavat uravalintojen tekemiseen tai mahdollisuuksiin edetä työpaikoilla.

Eikä siinä mitään. Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu vapaa ajatuksenvaihto ja argumentoiva keskustelu vähintäänkin jalostaa molempien puolien perusteluita väitteilleen. Parhaimmillaan se johtaa kompromissiin tai yhteisymmärrykseen ongelmasta ja ratkaisumahdollisuuksista. Kuitenkin tässä keskustelussa on havaittavissa jännittävä poteroihin kaivautuminen niiden keskustelijoiden osalta, joiden mielestä sukupuolten tasa-arvossa ei ole feministien väittämiä ongelmia.

Samoja argumentteja hoetaan ad nauseam. Keskustelua viedään asiaan liittymättömiin kysymyksiin. Hyökätään henkilöä vastaan ja käytetään erilaisia uuvutustaktiikoita. Puran näistä muutamia ja esitän sitten muutaman vinkin rakentavamman keskustelun käymistä varten.

Entäs miesten tasa-arvo-ongelmat?

Tyypillisin mitätöintistrategia tasa-arvokeskustelussa on vedota siihen, että miehilläkin on tasa-arvo-ongelmia esimerkiksi huoltajuusriidoissa, ylitöiden kasautumisen muodossa, asunnottomuus-, väkivalta-, itsemurha- ja vankitilastoissa, asevelvollisuudessa ja niin edelleen. Niin kauan, kun näitä ongelmia ei ole ratkaistu, niin naisten ongelmista ei saisi puhua, tai ainakin feministit sivuuttavat heidän mielestään nämä kysymykset. Tämä on niin sanottua whataboutismia tai NL:n ihmisoikeusloukkauksiin vastaavan Pravdan ”ja amerikkalaiset lynkkaavat mustia” -puolustusta.

Osassa asioista väitteen esittäjät ovat sitä paitsi faktisesti väärässä, sillä osa feministeistä kannattaa avoimesti sukupuolineutraalia asevelvollisuutta tai kansalaispalvelusta, osa taas asevelvollisuuden lakkauttamista kokonaan. Perhevapaiden tasaamisen tarkoitus on osaltaan vahvistaa isien asemaa tasa-arvoisina vanhempina. Feministit (ainakin vasemmistolaiset ja vihreät feministit, joita pääosin tunnen) ajavat myös inhimillisempää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, jolla ratkaistaisiin asunnottomuuden ja itsemurhien kaltaisia inhimillisiä tragedioita. Heidän tavoitteenaan on myös inhimillisempi ja ennaltaehkäisevä kriminaalipolitiikka, jolla saataisiin vankien määrä laskemaan.

Näissä argumenteissa onkin nähtävissä samanlainen ilmiö kuin maahanmuuttokeskustelussa: kun vastustetaan maahanmuuttajien palveluita ja sosiaalitukia, vedotaan suomalaisiin avuntarpeessa oleviin ryhmiin, mutta näiden suomalaisten tarvitsijoiden auttamiseksi ei toimita eikä tehdä aloitteita. Usein ne henkilöt, joilla kyllä riittää aikaa kirjoittaa vihaisia kommentteja sosiaaliseen mediaan tai lähetellä sähköpostia tasa-arvoasioista kirjoittaville eivät uhraa hetkeäkään elämästään asunnottomien, mielenterveysongelmaisten tai rikollisen elämän partaalla olevien miesten auttamiseen. Miesten tasa-arvo-ongelmat ovat heille vain olkinukke, jolla vastustaa feminismiä.

Rakentavampaa tasa-arvokeskustelua

Feministejä ei myöskään kannata leimata jonkin toisen feministiksi ilmoittautuneen väitteen perusteella; feministit eivät ole keskenään samanmielinen joukko, esimerkiksi siihen mitä tulee eri sukupuolten tasa-arvo-ongelmat ratkaistaan tai mitkä ovat keskeisimpiä ongelmia. Esimerkiksi palkkaerojen suhteen voidaan painottaa eri tavoin koulutusta ja roolimalleja, perhevapaiden tasaamista, kannustamista omiin valintoihin esimerkin kautta tai palkkasalaisuuden poistamisella. Kaikissa näissä keinoissa on muuten yhteisenä nimittäjänä se, etteivät ne ole keneltäkään mieheltä pois.

Kukaan feministi ei myöskään koskaan ole hyökännyt kimppuuni, jos olen esittänyt jonkin miesten kokeman tasa-arvo-ongelman korjaamista, esimerkiksi itsemurhien tai miesten kohtaaman väkivallan torjumista. Yksikään feministi ei ole koskaan huoritellut, homotellut tai muutenkaan solvannut minua (tosin yksikään tuntemani feministi ei ole niin debiili että pitäisi huorittelua tai homottelua osuvana loukkauksena).

Tosin, täytyy myös sanoa etten muutenkaan ole saanut erityisen paljon henkilökohtaista palautetta kirjoituksistani, joissa olen käsitellyt esimerkiksi tasa-arvoa tai maahanmuuttopolitiikkaa. Naispuoliset ystäväni sen sijaan varautuvat aina julkisen kirjoituksensa jälkeen törkyä sisältävän sähköpostin, vihaisten puhelinsoittojen ja yöllisten alatyylisten tekstiviestien tulvaan.

Ehkä ensimmäinen asia onkin, että jos haluat argumenttisi tulevan kuulluksi, sitä ei kannata ryydittää tytöttelyllä, huorittelulla tai muullakaan sellaisella kielenkäytöllä, jota et omalle äidillesi, kumppanillesi tai tyttärellesi käyttäisi. Toinen asia olisi sitten se, että vastaisit esitettyihin väitteisiin ja perehtyisit siihen, millaista keskustelua aiheesta on ennen osallistumistasi jo käyty.

Ja lopuksi, jos haluat edistää miesten tasa-arvoa, lähtökohtaisesti ei kannata vastustaa naisten ongelmien korjaamista. Yhteistyöhakuisella asenteella saa yleensä helpommin asioitaan edistettyä, tasa-arvo kun harvoissa kysymyksissä on nollasummapeliä ja kysymykset ovat toisiinsa kietoutuneita (tasa-arvo työmarkkinoilla mahdollistaa tasaisemman lasten kanssa vietetyn ajan jakamisen, vähempi miesten välinen väkivalta vähentää todennäköisesti myös väkivaltaa lähisuhteissa).

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu