Mistä lähtökohdista työelämää pitää kehittää?

Pasi Sillanpää kirjoitti blogin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen puheessa esiintyneestä huomautuksesta viime lauantain puoluevaltuustossa. Siitä nousi äläkkä, joka ylsi Uuden Suomen uutiseksi saakka ja kansanedustaja Simon Elon (ps.) Facebook-seinälle ja Juhana Vartiaisen (kok.) Twitter-syötteeseen.

Reposteltu sitaatti menee näin:

"Hyvät toverit, viimeiset vuodet työelämän uudistaminen on tarkoittanut samaa kuin palkansaajien kurittaminen. Lähtökohtana on ollut yritysten voitot ja asiakkaiden tarpeet. Sanoista uudistaminen ja joustaminen on tullut synonyymejä heikennysten ja leikkausten kanssa. Tämän keskustelun sisältöön on tultava muutos."

"Työelämän uudistusten on tästä eteenpäin tarkoitettava vahvemmin ihmisten kykyä uudistaa osaamistaan sekä tasapainon löytämistä työelämän ja muun elämän välille. Kaikkien osapuolten on hyödyttävä työelämän uudistuksista."

Kommentit ovat olleet luokkaa, ettei SDP tai Rinne hyväksy yritysten voitollisuutta tai asiakkaiden tarpeiden huomioon ottamista tässä kontekstissa tai ylipäätään. Tulkinta on äärimmäisen hämmentävä. Itseäni ei sinänsä yllätä esimerkiksi edustaja Vartiaisen näkemys, sillä hän on aiemmin muun muassa asettanut julkisten palveluiden käyttäjien edun ristiriitaan em. palveluiden tuottamisesta palkkansa saavien työhyvinvoinnin kanssa.

Lienee kiistatonta, että asiakaslähtöisyys ja yritysten kilpailukyky on ollut viimeiset 20 vuotta työelämän uudistamiskeskustelun ytimessä. Työntekijöiden hyvinvoinnista tai jaksamisesta ei juurikaan ole puhuttu. En kuitenkaan näe työntekijöiden hyvinvointia ja tervettä tasapainoa muiden elämän osa-alueiden kanssa ristiriitaisena yritysten tuloksellisuuden tai asiakkaiden tyytyväisyyden kanssa. Eikä varmasti koe puheenjohtaja Rinnekään. Työntekijöiden osaamisen päivittäminen ja työssäjaksaminen voivat pitkällä aikavälillä olla avainasemassa molempien muiden osa-alueiden kehittämisessä.

On surullista, että vastakkainasettelu on mennyt tasolle, jossa halu nostaa työhyvinvoinnin ja työuran mittainen osaamisen kehittäminen mukaan työelämän kehittämistä koskeviin keskusteluihin koetaan poliittisen kentän oikealla laidalla hyökkäyksenä. Mielestäni myös edunvalvonnallinen näkökulma on kohtuullinen: asiakaslähtöisyys tai firman palveleminen ei voi mennä niin pitkälle, että oman lapsen kanssa vietetty aika keskeytyy puheluihin. Treffeiltä ei tarvitse lähteä tapaamisiin eikä mummon syntymäpäivillä tarvitse lukea sähköposteja. Jos jokin työ vaatii tällaista päivystämistä, niin se on sitten otettava huomioon palkkauksen lisäksi myös varsinaisen työajan pituudessa.

Maailma, joka pyörii vain yritysten voittojen ehdoilla ei ole kestävällä pohjalla. Myöskään sellainen ihmisten välinen vuorovaikutus, jossa vain joidenkin osapuolien tyytyväisyydellä on merkitystä ei ole tervettä. Fiksussa yhteiskunnassa osaamme sovittaa yhteen erilaisia tarpeita ja vaatimuksia. Ilman turhaa yläpystyn hyppimistä.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu