Uskonnonvapaus koululaisille – polvillaan rukoilu ei kuulu peruskouluun

Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi 24. helmikuuta Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan ortodoksiseen kirkkoon kuuluva oppilas ei saanut siirtyä elämänkatsomustiedon opetukseen. Syynä opetusryhmän vaihtamiselle oli se, että uskonnonopetus sai uskonnon harjoittamisen piirteitä, mikä on opetussuunnitelmassa kielletty. Oppilas oli mm. laitettu rukoilemaan polvillaan ja suutelemaan maata.

Koulujen uskonnonopetuksen tavoitteena on tutustuttaa oppilas oman uskontonsa perinteisiin, rituaaleihin ja tapohin, sekä keskeisiin opinkappaleisiin ja niiden tulkintoihin. Sen ei ole kuitenkaan tarkoitus pakottaa oppilasta ottamaan osaa uskonnonharjoitukseen tai omaksumaan tiettyä uskontulkintaa. Tämä korostuu, kun otetaan huomioon että kyseisessä tapauksessa oppilaan ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat vanhemmat kokivat opetuksessa toteutetun uskonnollisuuden vieraaksi perheen arvomaailmalle.

Hallinto-oikeuden kummalliset perustelut

Itä-Suomen hallinto-oikeus perusteli oudolla tavalla hylkäävää päätöstään todeten, ettei se ole toimivaltainen arvioimaan opetuksen sisältöä. Kenelle sitten kuuluu viranomaisten ja muiden lakisääteisiä tehtäviä suorittavien tahojen toiminnan lainmukaisuuden valvonta ja arviointi viime kädessä, ellei hallinto-oikeudelle? Etenkin, kun asiassa olisi perusopetuslain lisäksi tällaisessa herkässä kysymyksessä tarkasteltava opetussisällön asianmukaisuutta uskonnonvapauslain ja sen takaavien kansainvälisten sopimusten, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta.

Pöyristyttävintä on, että korkein hallinto-oikeus yhtyi tähän tulkintaan.

Jos oikeuslaitos pesee kätensä uskonnonopetuksen sisällön lainmukaisuuden valvonnasta ja kieltää perheiltäkin päätösvallan siitä, millainen opetus vastaa heidän käsitystään uskonnonharjoittamisesta, se käytännössä mahdollistaa kuinka selkeästi uskonnonharjoituksen piirteitä saavan opetussisällön tahansa. Voi vain kuvitella, mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa vähemmistöuskontojen osalta, kun päteviä opettajia on vaikea löytää. Puhumattakaan niistä alueista Suomessa, jossa luterilaisen kirkon sisällä vallitsevana on tiukan herätysliikkeen uskontulkinta. Vastuuta ei tällaisessa asiassa voida ulkoistaa kunnille.

Uskonnonvapaus myös koululaisille

Uskontokuntaan kuulumattomat ovat tällä hetkellä ainoa ryhmä, joissa perhe saa päättää, osallistuuko lapsi elämänkatsomustiedon vai koulun enemmistöuskonnon (käytännössä evankelisluterilaisen) uskonnon opetukseen. Uskontokuntaan kuuluva oppilas voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen mikäli hänen uskontonsa opetusta ei koulussa järjestetä. 

Tilanne on epäreilu uskontokuntaan kuuluvien lasten kannalta. Jos uskonnonopetuksen sisältö ei vastaa perheen vakaumusta, ainoa vaihtoehto on lapsen eroaminen uskontokunnasta. Tämän edellyttäminen on itsessään syrjivää, koska lähes kaikkien uskontokuntien sisällä on näkemyseroja uskonnollisesta opista eivätkä uskovaisetkaan vanhemmat välttämättä halua opetuksen sisältävän uskonnonharjoitusta (mikä itsessään on laitontakin). Lisäksi erityisesti vähemmistöuskonnon jäsenyydestä luopuminen voi olla sosiaalisen paineen vuoksi hankalaa.

Valtion sekaantuminen yksilöiden uskonnollisen vakaumuksen määrittelyyn ei sovi nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi vallitseva laki on ristiriidassa kansan murskaavan enemmistön mielipiteen kanssa: jopa 3/4 suomalaisesta sallisi elämänkatsomustiedon opiskelun myös uskontokuntiin kuuluville oppilaille! Olisikin syytä valmistella kiireellisellä aikataululla lainmuutos aiheesta ja taata perusvapauksiin kuuluva uskonnonvapaus myös koululaisille.

Odotellessa edistyksellisimmät kunnat voisivat vaikka alkaa sallia uskontokuntaan kuuluville elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumisen, jos perhe sitä pyytää. Kun kerran hallinto-oikeudet eivät katso olevansa opetussisältöjen arvioinnin suhteen toimivaltaisia, ei siitä ratkaisusta voine tulla sanktioitakaan.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu