Sote tehdään lopulta punamultayhteistyönä

Hallituksen yritelmä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukseksi on jälleen kerran ajanut karille. Hallitus on pikaisissa palavereissaan päätynyt siihen, että korjattu lakiesitys tuodaan eduskuntaan loppusyksystä ja maakuntavaalit pidetään 2018 tammikuun sijaan lokakuussa. Ei tule takkia eikä housuja tästäkään, sanokaa minun sanoneen.

Olen ollut jo pidemmän aikaa vakuuttunut siitä, että kolme hallituskautta vaikeuksissa rämpinyt soteuudistus tulee toteutumaan, kun yksi keskeinen pala saadaan loksahtamaan kohdalleen. Se ei kuitenkaan vielä kertaakaan ole ollut mahdollista ja sen on voinut sanoa heti kättelystä lähtien.

Oleellinen puuttuva pala on oikea hallituspohja. Suomen historian merkittävimmät uudistukset, olivatpa kyseessä sitten lapsilisät tai kansaneläkkeet, peruskoulu tai terveydenhuolto, on tehty punamultapohjalla, sosialidemokraattien ja Maalaisliitto-Keskustan yhteistyönä. Mukana oli toisinaan myös SKDL. Nyt kannatukseltaan vastaavan kokoinen puolue on Vihreät, joka sopisikin uuden maailman punamultahallituksen kolmanneksi hallituspuolueeksi.

Miksi näin on?

Sote-uudistus on nyt kahdesti törmännyt perustuslain kannalta mahdottomiin vaatimuksiin palveluiden yksityistämisestä ja toteuttamisesta epädemokraattisissa rakenteissa. Palveluiden yhtiöittämistä ja yksityistämistä, "vahvoja peruskuntia" ja niiden rengeiksi alistettuja maalaiskuntia ja kuntien pakkoliitoksia on ollut jatkuvasti vaatimassa keskeisistä puolueista vain Kokoomus.

Kun puhutaan verovaroin tuotettavista julkisista palveluista, ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan palveluiden tuottamisen suhteen. Veronmaksajilla tulee olla mahdollisuus saada tiedot siitä, miten palveluihin osoitetut rahat käytetään ja että palvelun tuottaja toimii palvelun rahoittajan ja käyttäjän etujen ohjaamalla tavalla. Lyhyen tähtäimen voitontavoittelu sopii kovin heikosti sellaiseen monimutkaiseen, pitkäjänteiseen ja monesta tekijästä koostuvaan asiaan kuin kansanterveys ja sosiaalityö.

Voi olla, että SDP puolustaa liian fanaattisesti julkista palveluntuotantoa ja julkisen sektorin työntekijöiden etuja, itse olen jäävi sitä arvioimaan. Uutisista ja tutkimuksista saamani käsityksen mukaan suomalaiset sote-palvelut toimivat ammattimaisesti, kustannustehokkaasti ja tuovat avun ihmisten ongelmiin. Ongelmana on palveluiden riittävän nopea saatavuus ja riittävän vähäinen integraatio eri palveluntuottajien kesken.

En tiedä miten palveluntuottajien määrän lisääminen voisi auttaa tähän ongelmaan. Yksityistämisen kustannukset onkin arvioitu kolmeksi miljardiksi, pääasiassa tehottomuuden lisääntymisen vuoksi. Missään tapauksessa tämä "änkyröinti" ei voi olla perustuslaillinen ongelma.

Keskusta taas haluaa soten toteuttajaksi 18 maakuntaa. Asiantuntijat ovat esittäneet, että järkevä sotealueiden määrä olisi 10-12, joten Kepun mallissa on 6-8 toimijaa liikaa. Sikäli kun Keskusta kuitenkin hyväksyisi ajatuksen siitä, että maakunnille annettaisiin aito itsehallinto esimerkiksi tulonhankinnan osalta, en näe tässäkään perustuslaillista ongelmaa. Kyllä ne alueet, jotka eivät itse pärjää ajastaan sitten hakeutuvat isompien kumppaneiden kylkeen. Näinhän on käynyt kuntienkin osalta. Valitettavasti prosessin pitkittyminen on usein aiheuttanut sen, että palvelut ja julkinen talous ehtivät ajautua kriisiin ennen kuin päättäjät ryhtyvät toimenpiteisiin.

Vihreät eivät ole sanoneet sotesta mitään erityisen konkreettista, mutta se on todennut kannattavansa pääasiassa julkisia palveluita ja hyväksyvänsä maakuntamallin etenemisen pohjaksi. Kenties puolueella on pakettiin tarjottavana kuitenkin ajatuksia uudenlaisesta palvelutarjonnasta tai tietojärjestelmien paremmasta hyödyntämisestä.

Optimaalinen malli olisi kompromissi

Paras malli soteuudistuksen toteuttamiseen olisikin lähteä havittelemaan suoraan 10-12 sotealueen kokonaisuutta. Luontevin pohja tälle olisi vanha läänijako. Yksittäisten aluerajalla olevien kuntien olisi kuitenkin saatava tehdä valintoja siitä, mihin alueeseen haluavat kuulua. Jos alueellisia palveluita ja edustusta halutaan turvata, Keskustan maakunnat voisivat vaikka toimia läänien sisäisinä vaalipiireinä valtuustoja valittaessa.

Lääneille tulisi antaa laaja itsehallinnollinen oikeus päättää itselleen soveltuvat tavat hankkia tuloja ja järjestää palveluita lain puitteissa. Se voisi kerätä rahansa kunnilta väestö- tai käyttöpohjaisina maksuina, sille voitaisiin jyvittää joitakin kunnallisten verojen tuottoja tai tuotto-osuuksia, tai sitten se voisi, asukkaiden niin halutessa, kerätä omaa läänikohtaista veroa.

Tämän mallin puitteissa voidaan sitten kokeilla eri tavoin myös potilaiden valinnanvapautta ja löytää siihen toimivat keinot. Alueita ei kuitenkaan pidä pakottaa toteuttamaan palveluita millään tietyllä tavalla.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu