SDP:n esivaali presidenttiehdokkaasta alkaa

Tänään alkoi jäsenäänestys SDP:n presidenttiehdokkaasta. Tähän mennessä sosialidemokraatit ovat ainoa puolue, jossa ehdokkaan valitsee suoralla vaalilla puolueen jäsenistö. Mielestäni tämä ratkaisu on ainoa oikea. Määräaikaan mennessä kisaan ilmoittautui kolme ehdokasta, Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero.

Ehdokaskaartin pohjalta tiedämme varmuudella kolme asiaa: 1) SDP:n ehdokas on pätevä, 2) SDP:n ehdokas haastaa Sauli Niinistön arvopolitiikan, 3) SDP:n ehdokas on nainen.

Miksi asettaa haastaja Niinistölle?

Moni on esittänyt kysymyksen siitä, miksi istuva tasavallan presidentti edes täytyy haastaa. Niinistö on suosittu ja "hoitanut homman hyvin". Kaikkia presidenttiehdokkaita, puoluetaustasta riippumatta tullaan vertaamaan nimen omaan Sauli Niinistöön, joten kysymykseen on syytä vastata.

Olen itsekin ollut samaa mieltä esimerkiksi ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa siitä, että istuva tasavallan presidentti Niinistö on onnistunut ulko- ja turvallisuuspoliittisen tehtävänsä hoitamisessa jos ei kiitettävällä, niin ainakin riittävällä ja luottamusta herättävällä tavalla. Hän on pyrkinyt pitämään Suomen ulkopoliittisilla linjauksilla spekuloinnin ja veneen keinuttamisen kurissa, tarvittaessa toimien vastapainona myös omalle puolueelleen Kokoomukselle. Näkisinkin valitsijayhdistysratkaisun Niinistön osalta pyrkimyksenä tehdä pesäeroa oman puolueen linjaan ja hakea laajaa, puoluerajat ylittävää tukea ulkopolitiikalleen.

Niinistö on kuitenkin epäonnistunut presidentin toisessa tehtävässä, valtakunnan arvojohtajana. Erityisen hyvin tämä näkyi kesäkuun hallituskriisin yhteydessä sekä muissa tapauksissa, jossa istuvan hallituksen toiminnan yhteensopivuus Suomen lainsäädännön hengen ja parlamentaaristen käytäntöjen kanssa on asetettu kyseenalaiseksi. Näissä yhteyksissä on toistuvasti todettu, että Juha Sipilän ministereiden toimet ovat täyttäneet lain kirjaimen vaatimukset tai lakien vastaiset esitykset on kumottu tai vedetty pois ennen avoimeen konfliktiin joutumista.

Tilanteessa, jossa istuvan hallituksen tapa toimia herättää toistuvasti vastalauseita perustuslakiasiantuntijoiden kanssa ja jossa mullistavaa lainsäädäntöä yritetään ajaa läpi ilman kunnollista valmistelua jonkun tulisi todeta, ettei tällainen hallitustyöskentely ole mistään kotoisin. Puhumattakaan siitä, kun varmistetaan istuvan hallituksen jatko parlamentaarisella kikkailulla loikkariryhmän kanssa ilman asian käsittelyä ja selontekoa eduskunnalle.

Tasavallan ensimmäisenä vastuunkantajana presidentti olisi luonnollinen poliittisen moraalin ääni yhteiskunnallisessa keskustelussa. Valtiollisen protokollan korkeimpia asemia hallitsevista tasavallan presidentti on ainoa suoralla kansanvaalilla valittu henkilö, jonka asema ei riipu puolueen tai eduskunnan luottamuksesta. Tätä rooliaan yhteiskunnallisen moraalisuuden äänenä Niinistö ei ole osannut tai halunnut täyttää.

Sama päättämättömyys on laajentunut myös ulkopolitiikan saralle. Henkilö, jota olen päättänyt äänestää SDP:n presidenttiehdokkaaksi linjasi viisaasti:

"Sauli Niinistön kaudella on ulkopolitiikassa otettu joitakin valitettavia taka-askeleita. Ensinnäkin Suomi on silmiinpistävällä tavalla vetäytynyt maailmalta, eikä ole osoittanut tahtoa olla aktiivinen globaali toimija samalla tavoin kuin vielä presidentti Halosen aikana.

Olin niin ikään pettynyt siihen, että Niinistö jäi pois tärkeästä Rion kestävän kehityksen huippukokouksesta, jossa haettiin yhteisiä ratkaisuja aikamme merkittävimpiin globaaleihin haasteisiin – mm. köyhyyteen ja ilmastonmuutokseen. Mielestäni se oli väärä viesti Suomelta ja kertoo siitä, että kunnianhimo ei ole riittävän korkealla. Suomi on tunnettu maailmalla ratkaisujen tuottajana – tämä lupaus on myös syytä lunastaa."

Arvojohtaja kotona ja kansainvälisesti

Suomi siis ansaitsee arvojohtajan, joka kykenee ottamaan kantaa päivänpolitiikkaan. Ei asiasisältöihin tai henkilökysymyksiin puuttuvana justeeraajana kuten Kekkonen, vaan demokratian ja hyvän hallintotavan kaltaisten arvojen sekä politiikan arvokkuuden, moraalisuuden ja uskottavuuden puolustajana.

Lisäksi presidentin täytyy palauttaa Suomen asema kansainvälisesti aktiivisena maana, joka edistää konfliktien, nälänhätien ja ilmastonmuutoksen torjuntaa ennen kuin ne näkyvät hallitsemattomina siirtolaisvirtoina rajoillamme tai yleisen kansainvälisen rauhan järkkymisenä. Tasavallan presidentti ei saa olla vain idänsuhteita hoiteleva kylmän sodan ajan reliikki. Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen tavoin presidentin on kiinnitettävä Suomea demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavien maiden arvoyhteisöön ja pidettävä esillä oikeudenmukaista ja päivänvalon kestävää toimintaa läntisten maiden yhteistyöjärjestöissä.

Maarit Feldt-Ranta on mielestäni uskottavimmalla tavalla esittänyt olevansa pohjoismaisilla ja laajemmilla kansainvälisillä areenoilla varteenotettava vaikuttaja, jolla on valmiudet toimia yllättävien ja raskaidenkin haasteiden edessä, rohkeutta ottaa kantaa arvojen ja tosiasioiden pohjalta sekä kyky kohdata erilaisia ihmisiä avoimesti ja lämmöllä. Siitä syystä olen tänään äänestänyt häntä SDP:n presidenttiehdokkaaksi ja uskon, että hänestä tulee vielä oivallinen tasavallan presidentti.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu