Kovaa peliä raiteilla

Maanantai-iltana 14.8. alkoi veturinkuljettajien mielenilmauslakko vastalauseena liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) esittelemälle suunnitelmalle Suomen matkustajajunaliikenteen kilpailuttamiseksi. Suunnitelman tarkoituksena on pilkkoa nykyinen VR-yhtymä erillisiin yhtiöihin, joista varsinainen VR jatkaisi liikenteenharjoittajana ja sen rinnalle syntyisivät vaunuja ja vetureita liikenteenharjoittajille vuokraava kalustoyhtiö, junien kunnossapidosta vastaava huoltoyhtiö ja rautatiekiinteistöt omistava kiinteistöyhtiö. Tällä on tarkoitus tosiasiallisesti mahdollistaa VR:n haastaminen henkilöliikenteen osalta.

Vastustajat: Veturimiehet ja Vasemmistoliitto

Kuten arvata saattaa, hanke on kohdannut laajaa vastarintaa rautatietyöntekijöiden keskuudessa. Pelkona on erityisesti pilkkomisesta seuraava integraation heikentyminen, jonka lisäksi todennäköisesti pelätään yhtiöiden pilkkomisesta ja kilpailutuksista seuraavaa työehtoshoppailua. Työntekijöiden edunvalvonta on aiemmin vastaavissa tilanteissa osoittautunut haastavaksi kun toimintoja on eriytetty ja ulkoistettu.

Jyrkkä vastalause on esitetty myös Vasemmistoliiton toimesta. Puolueen pää-äänenkannattaja Kansan Uutiset varoittaa Ruotsin esimerkillä lisääntyvistä myöhästymisistä, lippukaaoksesta ja raideverkon rapistumisesta. Samaan aikaan HS uutisoi, kuinka raideliikenteen määrä on lisääntynyt ja lippujen hinnat laskeneet. Tästä tosin kiitos annetaan rataverkon parantamiselle, päinvastoin kuin KU antaa ymmärtää. Vaikka veronmaksajille koituvat kustannukset ovat nousseet, tutkijoiden mukaan kilpailutus on hillinnyt kustannusten nousua ja parantanut raideliikenteen kannattavuutta.

Kannattajat: Hallitus ja Vihreät

Ns. liberaaleissa piireissä VR:n aikatauluvaikeudet, hinnoittelu ja epäonnistuneet lippu-uudistukset on otettu osoituksena monopolin tehottomuudesta. Kilpailutusta pidetään oikeistossa helposti taikaluotina, joka itsestään ratkaisee rataverkon kuntoon, kalustoon, aikatauluihin ja lipunhintoihin liittyvät ongelmat.

Kilpailun uskotaan parantavan palvelutasoa ja jopa alueellista paikallisliikennettä, kun kunnat ja maakunnat voivat halutessaan itse tilata liikennettä haluamilleen vuoroväleille. Tämä siitä huolimatta, että VR:n oma arvio on, ettei nykyinen kalustomääräkään riitä liikenteen lisäämiseen, vaan siihen täytyisi tehdä merkittäviä lisäpanostuksia.

Lisäkalustolle tulee tarvetta etenkin, jos eri operaattorit haluavat käyttää omiin väreihinsä maalattua vaunu- ja vetokalustoa sen sijaan, että kalusto olisi yhdenmukaisissa väreissä. Jos näin meneteltäisiin, heräisi taas kysymys millä yksittäinen raideoperaattori voi kuluttajien suuntaan erottua ja mitä hyötyä kilpailuttamisesta saataisiin.

Varovaiset kannanottajat: JHL raideammattilaiset ja SDP

Raideammattilaisten yhteistyöjärjestön näkemys asiaan on maltillinen: kilpailussa nähdään positiivisia mahdollisuuksia, mutta haitat tulee ottaa huomioon. Kansainvälisessä vertailussa negatiivisena esimerkkinä toimii varmasti Iso-Britannia, jossa kaukoliikenteen lipunhinnat ovat suomalaisella standardilla päätähuimaavia ja junissa sekä radanpidossa on jatkuvia ongelmia.

Erityisesti halutaan korostaa sitä, ettei VR nytkään elä kilpailuttomassa tilassa vaikkei muiden yhtiöiden matkustajajunia raiteilla liikukaan: sillä on kilpailijanaan linja-autoliikenne ja tottakai myös yksityisautot. Lapin ja Kainuun reiteillä juna kilpailee myös lentoliikenteen kanssa. Kilpailutusten hyödyt näkyvät todennäköisesti vilkkailla reiteillä. Nyt hallituksen valmistelemassa mallissa aiotaan jotenkin paketoida huonommin kannattavia yhteysvälejä kannattaviin, mutta mallia tästä ei ole. Ruotsissa ei myöskään ole toimittu näin.

Kritiikittömästi ei voi suhtautua tiheästi liikennöidyille väleille tuleviin hyötyihin: rataverkko on jo nyt äärirajoillaan junien määrässä, joten suosituimpiin aikoihin liikennöitäviä junavuoroja on vaikea lisätä ilman merkittäviä lisäpanostuksia raiteisiin. Tunnetusti ratakilometri on jopa kalliimpi rakentaa kuin kilometri moottoritietä. Samalle yhteysvälille ei siis mitenkään välttämättä tulisi kilpailevia firmoja ajamaan vuoroja, vaan joko yksityinen toimija ajamaan hyvällä katteella muutaman ruuhkavuoron tai sitten paikallisia monopoleja yhden valtakunnallisen tilalle.

Onko lakosta mitään hyötyä?

Lakko painostustoimenpiteenä kilpailutusta vastaan on tietysti näyttävä ja huomiota herättävä voimannäyttö, joka osoittaa hallitukselle ja vastuuministerille, ettei työntekijöiden huolia voi sivuuttaa kevyesti. Samalla se kuitenkin aiheuttaa ärtymystä ja haittaa niille, jotka raideliikennettä päivittäin käyttävät, erityisesti pääkaupunkiseudun työmatkalaisille.

Huoli suomalaisen raideliikenteen tulevaisuudesta on laajasti jaettu, mutta lakko voi kääntää keskustelun pois itse asiasta ja mielipiteen VR:n henkilöstöä vastaan. Eikä ole kovin todennäköistä, että lakkoilulla suoraan voitaisiin estää hallituksen kaavailuita. Se kuitenkin osoittaa, ettei mikä tahansa tule menemään läpi ilman kovaa ja vahinkoja aiheuttavaa vastarintaa. Usein neuvottelupöytään on päästy vasta sen jälkeen kun on näytetty voimaa, valitettavasti.

Henkilöliikenteen kilpailutus on tulossa joka tapauksessa. Oikein toteutettuna se voi tuoda hyötyjäkin. Nyt oleellista olisi saada hallitukselta selvitys siihen, mitä oikeastaan tavoitellaan ja miksi halutaan menetellä tavalla jossa valtionyhtiön omaisuutta ollaan pilkkomassa. Reiluin menettely olisi, että kilpailijat sitoutuisivat pitkäjänteiseen toimintaan Suomen raiteilla tänne tullessaan ja hankkisivat itselleen oman kaluston toimintaansa varten. Kalustoyhtiöratkaisu haiskahtaa pahasti siltä, että Suomen raiteille ollaan valmiita ottamaan operaattoreita, joilla ei ole ns. penniäkään kiinni sen enempää kalustossa kuin infrassakaan.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu