Politiikan mannerlaatat siirtyvät

"Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"

Vanha sanonta voisi viitata tällä kertaa Vihreiden hurjaan gallup-nosteeseen. En kuitenkaan ilakoi. Yhtä hyvin se pätee myös siihen nousuun, joka nähtiin talvella 2015-2016 SDP:n kannatuksessa. Samanlaisen hurmoksen harjalla ratsasti myös Macron valtaan. Perussuomalaisten kannatus eduskuntavaaleissa oli 17,7 %. Nyt se on 8,8 %. Puolet suli pois, vaikka nyt oppositioasemaan palaaminen lopettikin luisun.

Kannatuslukujen nopeat heilahtelut ovat nyt vallitseva tosiasia. Se joka hallitsee keskustelun ilmatilaa hallitsee yleistä mielipidettä. Voittajan kelkkaan siirtyminen on vauhdikasta ja uppoavasta laivasta pakeneminen vielä vauhdikkaampaa. Näkyvyyden ja uskottavuuden saaminen vaatii koko ajan kovaa retoriikkaa ja isoja lupauksia, joiden toteuttaminen hallitusvastuussa on osoittautunut hankalaksi. "Suomi kuntoon!" -lupauksella valtaan äänestetyn Keskustan kannatuksesta on kadonnut neljä prosenttiyksikköä sitten vaalien.

Noste katkeaa vaaleihin

Noste on kuitenkin tähän saakka katkennut yleensä vain vaaleihin. Ennen 2011 vaaleja moni asiantuntija ja poliitikko oli varma siitä, ettei Persujen kannatus realisoidu uurnilla, mutta realisoituipa kuitenkin. Nyt samanhenkistä aliarviointia esiintyy Vihreistä, mutta kuntavaalit osoittivat ettei tällaiseen ole mitään syytä. Jyväskylässä Vihreiden Keskisuomalaisen gallupissa saama kannatus ei toteutunut. Toteutunut kannatus oli korkeampi.

Vihreiden politiikkaan ladataan paljon odotuksia koulutusleikkausten perumisesta ja lisäpanostuksista, Suomen energia- ja liikennejärjestelmän laittamisesta remonttiin, sosiaaliturvan uudistamisesta perustulomalliin, yritys- ja elinkeinotukien perkaamisesta ja niin edelleen. Tällaisista odotuksista joutuu hallituksen pääpuolueisiin kuuluessaan vastuuseen, eikä niiden toteuttaminen valtiontalouden nykytilanteessa tai missään nähtävissä olevassa koalitiossa ole helppo rasti.

Näillä kannatusluvuilla on nähtävissä, että Touko Aalto on seuraavan hallituksen valtiovarainministeri ellei jopa pääministeri. Se on ainakin varmaa, että Aalto tarttuu mieluummin rahaministerin salkun kahvaan kuin pakenee Merikasarmin suojiin ulkopolitiikkaa johtamaan. Mitään nimiä nyt mainitsematta. Antaa kuolleiden haudata kuolleensa, on sanottu.

Kuplia ja trendejä

Vihreitä kuitenkin suojaa jossain määrin se, että puolueen ohjelma on kiinni globaaleissa megatrendeissä: kiihtyvässä kaupungistumisessa, asiantuntijatyön lisääntymisessä ja urbaanien metropoliasukkaiden irtoamisessa kansallisvaltioista. Vaikka jossain määrin takkiin tulisikin kuplan puhjetessa, on hyvä huomata ettei kaikki ole pelkkää kuplaa.

Tässä näkyy myös se, että taistelu pakkolaeista ja leikkauksista talvella 2015-2016 puhalsi kuumaa ilmaa SDP:n purjeisiin, mutta heti kun vetoapu loppui, puolueen alavireinen kannatuskehitys ja trendinomainen lasku jatkui. Kuntavaaleissa nähtiin pudotusta suurissa yliopistokaupungeissa ja nousua maalaiskunnissa ja teollisuuskaupungeissa. Noste tuli siis siellä, missä kehitys on tämänhetkisen tiedon valossa laskeva. Muiden kuplien puhkeamiseen oman kannatuksen pelastamisessa ei voi laskea kukaan, se on tuhon tie.

"Laajapohjaisen yleispuolueen" aika on ohi, sen tilalle menestyksen reseptiksi on muodostunut "selkeästi profiloitunut yhteistyökykyinen puolue". Aiemmin on pidetty selkeästi erillään puolue, joka ajaa jonkin tietyn intressiryhmän asiaa tai tiukkaa agendaa sekä puolue, joka otti laajasti huomioon erilaisia ihmisryhmiä ja etuja, kooten agendansa arvojen pohjalta.

Kannatuskatto ja profiloitumisen merkitys

Kestävän kannatuksen katon on asettanut koko 2010-luvun ajan Kokoomus. Pienistä notkahduksista huolimatta kykypuolue on päässyt säännöllisesti 20 % kannatukseen, eikä näitä lukuja ole juuri haastettu. Mikään puolue ei kykene pitkää aikaa miellyttämään useampaa kuin joka viidettä äänestäjistä.

Kokoomukselle rasti on ollut helppo, koska Suomesta löytyy varmasti viidennes, jonka elämässä pitkittynyt taantuma on näkynyt lähinnä kiristyneenä verotuksena ja firman tuloksen notkahduksesta johtuvista ansionmenetyksistä. Pohjimmiltaan nykyisessä yhteiskuntamallissa hyvin pärjääviä on helppo miellyttää. Muutosta haluavien äänestäjien pitäminen samassa teltassa on hankalampaa.

Nykyisessä tilanteessa intressit ja arvot ovat yhä tiiviimmässä yhteydessä. Ihmiset kaipaavat poliittiselta liikkeeltä yhä useammin selkeitä ja konkreettisia tavoitteita, joita ei vesitetä kuin eri puolueista olevien siipien valmiilla kompromisseilla. Samaan aikaa halutaan, että näitä tavoitteita edistääkseen puolue on sitten valmis hakemaan yhteistyötä ja kompromisseja.

Sosialidemokraatit uudistumaan

SDP:ssä on edellisen puoluekokouksen jälkeen nähdäkseni herätty toimintatapojen uudistamiseen ja uusien tavoitteiden ja agendan asettamisen merkitykseen. Laiva on uuden puoluesihteerin ja varapuheenjohtajiston johdolla viimein kääntymässä. Puolueen jäsenistössä valtaa 70-luvulta saakka pitänyt ikäluokka on siirtymässä pois järjestötyöstä ja se avaa tilaa nuoremmille voimille.

Uskottavuuden saavuttaminen ja uuden poliittisen agendan luominen ei kuitenkaan ole nopea parannuskeino. Vihreät ovat olleet valtakunnan politiikassa 90-luvun alusta lähtien. Vasta kun puolueen perustamisen jälkeen syntyneet alkavat muodostaa merkittävän osan äänestäjistä, siitä on tullut uskottava voima nousemaan Suomen kärkipuolueeksi. Perussuomalaiset hakivat nostetta SMP:n raunioilta 15 vuotta ja pääsivät valtaan vasta, kun SMP:n konkurssin unohtaneet olivat 20-kesäisiä.

Ihan niin syvältä ei toivottavasti tarvitse kyntää.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu