Työmarkkinoille ei kaivata nyt yhtään hämmentämistä

Ylen MOT-ohjelma kertoi laajalle yleisölle viime viikolla sen, mitä itselleen rehelliset talousasioita seuraavat ovat tienneet jo pidempään: Suomen talous lähti voimakkaaseen nousuun alkuvuodesta ns. kikystä riippumattomista syistä. ”Kilpailukykysopimus” tehtiin siis ainakin osittain virheelliseen tilannekuvaan perustuvin syin. Sopimusta puolustavat ekonomistit löytävät siitä lähinnä yritysten luottamusta vahvistavia ja suomalaisten tahtotilaa ilmaisevia vaikutuksia. Kiky ei tosin eroa aiemmista lamakaudella tehdyistä työmarkkinasopimuksista, joilla työntekijöiden ansioita supistettiin ja tavoiteltiin pitkää sopimuskautta.

Jälkimmäiseltä osalta kiky tosin saattaa toimia itseään vastaan. Sopimuksen selkeimmin näkyvä osa, eli lomarahaleikkaukset näkyivät ensi kertaa tilipussissa viime kesänä ja tulevana syksynä pitäisi sopia palkoista. Työnantajapuoli on todennut, että kiky oli sen osalta viimeinen hallittu kokonaisratkaisu, joten liittokierroksen kautta mennään.

Aika monessa työntekijäryhmässä muhii kuitenkin nyt tyytymättömyyttä ja revanssihaluja. Vetämään lähtenyt vienti nostaa näillä aloilla työskentelevien vaatimusta siitä, että vuosikausia jatkunut nollalinja loppuu. Vuosien vyönkiristykset ja joustot ansaitsevat palkkionsa nyt, kun hedelmät kypsyvät. Palkankorotukset myös elvyttävät palveluiden kysyntää ja luovat siten työpaikkoja, joita nollakorotukset ja kikyn tuomat leikkaukset ovat nakertaneet. Esimerkiksi runsaasti työllistävä ravintola-ala on joutunut kriisiin ja moni yrittäjä joutuu harkitsemaan lapun laittamista luukulle, ellei ole jo tehnyt niin.

Pääministeri kannattaa palkankorotuksia, mutta kannattaako se?

Kilpailukykysopimuksen isä, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on ilmaissut kannattavansa parin prosentin palkankorotuksia. Tällainen lausunto porvarihallituksen johtohahmolta kertonee siitä, että jonkinlainen ymmärrys tasapuolisuuden tarpeesta on herännyt. Tai sitten pääministeri on vain huolissaan puolueensa alas vajonneista kannatusluvuista.

Samaan aikaan Sipilä kuitenkin vetää mattoa alta valmistelemalla lakiesitystä, joka rajoittaisi työntekijän mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan riitatilanteessa työnantajan kanssa. Jatkuvat lainsäätäjän yritykset sekaantua työmarkkinoiden toimintaan hämmentävät soppaa, vaikeuttavat sopuratkaisuiden löytymistä ja asioiden hoitamista Suomen kokonaisedun kannalta järkevällä tavalla.

Pääministeri ei ole oppinut Kiky-fiaskon tärkeintä läksyä: poliitikkojen ei pidä mennä mestaroimaan työmarkkinajärjestöjen tontille. Koko kiky alkoi alun perin Sipilän hankkeesta saada Suomeen ”yhteiskuntasopimus”, joka käytännössä oli pyrkimys pakottaa työntekijäpuoli polvilleen ja saada nämä nielemään merkittäviä pysyviä heikennyksiä työehtoihin. Hanke huipentui perustuslainvastaisiksi arvioitujen pakkolakien säätämisyritykseen.

Työmarkkinajärjestöt käytännössä pelastivat Suomen talouden katastrofilta ja Sipilän hallituksen täydelliseltä uskottavuuden menetykseltä tekemällä hyödyttömän ja työntekijöiden mielialaa kiristäneen sopimuksen, jolla kuitenkin saatiin hallitus tekemään veronkevennyksiä, joilla lievennettiin työntekijöille aiheutunutta haittaa. Nyt Keskustan veteraaniedustaja Timo Kalli ja Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto olivat jo antamassa nuuskaa Sipilälle leväperäisistä palkkapuheista.

Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet poliitikkoja paremmin

Jaan puoluetoverini Eero Heinäluoman näkemyksen siitä, että vaikka ostovoimaa parantavat palkankorotukset ovat perusteltuja, korotusten tasosta ja jaksottamisesta päättäminen pitäisi jättää työmarkkinajärjestöjen vastuulle. Touko Aallon näkemys ”korporatismista” on tässä suhteessa outo: haluaako Vihreiden puheenjohtaja sitten kuitenkin tulevaisuudessa mennä mestaroimaan siitä, millaisilla palkoilla ja työehdoilla Suomessa töitä tehdään? Vai haluaisiko hän päästä kokonaan eroon ammattiliitoista? Tuskin kuitenkaan, tällaista näkemystä on esitetty aiemmin lähinnä Kokoomuksen oikealta laidalta.

Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet viime vuosina muutenkin mainettaan paremmin poliitikkojen tontilla kuin omallaankin: eläkeratkaisun lisäksi EK ja SAK ovat samaa mieltä esimerkiksi perhevapaauudistuksen toteuttamisesta ja Suomen EU-politiikan terävöittämisestä. Hämmästyttävää kyllä, ”jämähtäneeksi” haukutusta ay-liikkeestä tulee rohkeampia ja tulevaisuusorientoituneempia linjauksia kuin poliitikoilta.

Poliittiset päätöksentekijät voisivatkin ensin laittaa oman sarkansa kuntoon ennen kuin alkavat neuvomaan miten naapurin puolella kynnetään.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu