Tarvitseeko työn perässä muuttaa?

Keskustelu hallituksen käyttöön ottamasta ns. aktiivimallista on vellonut nyt useamman päivän lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Keskiviikkona radion Ykkösaamussa debatti lähti jälleen uudelle kierteelle: Kokoomuksen Juhana Vartiainen ja Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen ottivat yhteen siitä, pitääkö työn perässä muuttaa toiselle paikkakunnalle vai ei. Kuten arvata saattaa, Vartiainen piti työn perässä muuttamista ehdottoman välttämättömänä ja Pekonen taas kauhisteli asiaa. Samaan kuoroon ovat liittyneet Keskustan kansanedustajat Mikko Kärnä ja Antti Kurvinen, joiden mielestä ajatus siitä, että aktiivimallin seurauksena ihmisen pitäisi muuttaa maaseudulta kaupunkiin on suunnilleen pyhäinhäväistys. Vartiaisen puoluetoveri, ulkomaankauppaministeri Kai Mykkänen on puolustanut työn perässä muuttamista.

Molemmat näkökulmat ovat luonnollisesti tosiasioiden valossa älyttömiä polarisaatioita, jotka ovat nykyisessä poliittisen keskustelun kulttuurissa tyypillisiä mutta eivät kovinkaan hyvää keskustelukulttuuria. Fakta on se, että ihmiset ovat aina muuttaneet työn perässä ja muuttavat tälläkin hetkellä. Syksyllä kuulimme ilouutisia, kun Uudenkaupungin autotehdas palkkasi kerralla tuhat työntekijää ja työvoimaa värvättiin täältä Keski-Suomestakin toritapahtuman voimin. Mitään vaikeuksia löytää lähtemään halukkaita ei ollut.

Työn perässä pitää muuttaa, muttei minkä tahansa työn

Pekosen ajatus siitä, että ihmisellä olisi subjektiivinen oikeus odottaa, että työtilaisuudet tuodaan omalle kotiovelle on todellisuudelle vieras. Kyllä yksilön velvollisuus on ensisijaisesti hankkia omalla aktiivisuudellaan oma toimeentulonsa. Yhteiskunnan tehtävä on auttaa häntä siinä tapauksessa, ettei hän syystä tai toisesta tähän kohtuullisin ponnistuksin kykene.

Ei kuitenkaan ole kohtuullista, että ihminen joutuu muuttamaan sellaisen työn perässä, joka ei tarjoa hänelle riittävää toimeentuloa, on luonteeltaan niin epävarmaa, ettei sen varaan voi laskea tai joita hakija ei voi kohtuullisen todennäköisesti olettaa saavansa. Tällaisia töitä pääsääntöisesti ovat ne matalapalkkatyöt, joiden tekemiseen Juhana Vartiainen suomalaisia haluaa kepittää. Tässä kirjoituksessa käydään varsin kansantajuisesti läpi, millaisia töitä TE-palveluiden sivuilla pääsääntöisesti näyttäisi olevan auki. Kuten Uudenkaupungin esimerkki osoittaa, jos tarjolla on jatkuvaa, täysiaikaista ja elinkelpoista palkkaa maksavaa työtä ilman erikoisvaatimuksia, kyllä sille tekijöitä löytyy.

7,5€ tuntipalkalla, esim. 20h työviikon tekeminen työsuhteessa, jonka kesto on vaikkapa 3 kk on täysin mahdotonta siirtyä miltään korkean työttömyyden alueelta kasvukeskuksiin, joihin nämä työpaikat keskittyvät. Kaiken lisäksi näihin töihin halutaan mieluiten nuoria, jotka ovat joustavia, hyvännäköisiä ja sairastavat harvoin. Kun työttömyys ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys painottuu työikäisten vanhimpaan päähän, voi kysyä kuka palkkaa Kallion hipsterikahvilaan mieluummin 58-vuotiaan koneasentajan Pohjois-Karjalasta kuin mielellään iltavuoroja tekevän 22-vuotiaan ravintola-alalta valmistuneen nuoren?

Jos ja kun nuorista on Suomessa pulaa, voisi pohtia millaisella politiikalla voisi edistää suomalaisten halua perustaa perheitä ja hankkia lapsia. Akuutimmin työvoimapulaan voidaan vastata helpottamalla työhaluisten nuorten ihmisten muuttoa Suomeen ulkomailta.

Ei töihin niin vain "mennä"

Toinen kategoria auki olevia töitä ovat erikoisosaamista vaativat työpaikat. Ei kuka tahansa voi pystymetsästä kävellä hakemaan maalaiskunnan terveyskeskuslääkärin paikkaa. Kokoomukselta voi kysyä, miksi puolue on niin totaalisesti Lääkäriliiton taskussa, ettei lääkäreiden koulutusmääriä saada nostettua tasolle, jossa 4800 euron kuukausipalkan takaavan työpaikan vastaanottaminen muuttuisi houkuttelevaksi.

Sama pätee siihen metsänharvennukseenkin, johon Vartiainen huomautti kaivattavan lisää tekijöitä. Vaikka Juhana on käsityksineen työelämästä jämähtänyt 50-luvulle, enää vuosikymmeniin metsätöitä ei olla tehty flanellipaita-karvahattu-pokasaha -yhdistelmällä ja moottorisahakin on tehnyt tilaa monitoimikoneille… jonka puikkoihin pääseminen vaatii erikoistumista kyseiseen ammattiin. Tuskin tähän työhön löytyy noin vain tekijöitä työmarkkinatuella olevien joukosta. Jos löytyisi, siellä oltaisiin jo hommissa.

Tässäkin voisi olla hyötyä siitä, jos hallitus koulutuksesta leikkaamisen (ml. ammatillisen koulutuksen rajut supistukset) sijaan panostaisi siihen, että niihin ammatteihin löytyisi osaajia joissa työvoimalle olisi kysyntääkin. Jos työnhakijoiden osaaminen vastaisi työn teettäjien tarpeita, niin työttömyydelle saattaisi vaikka tapahtuakin jotain muuta kuin tilastollista kikkailua.

Työttömät asuvat jo töiden luona

Kun työttömyyttä lähdetään purkamaan alueittain, niin havaitaan, että suurin absoluuttinen määrä työttömiä, lähes 90 000, on Uudellamaalla (Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, Maakuntien suhdannekatsaus 2017, s. 12) jossa myös avoimia työpaikkoja on eniten. En tiedä, miten esimerkiksi 4700 kainuulaisen työttömän siirtyminen Uudellemaalle oleellisesti parantaisi siellä yrityksille tarjolla olevan työvoiman laatua tai näiden henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä.

Yksinkertaistavan hölmöilyn sijaan nyt toivoisin, että politiikassa otettaisiin järki käteen ja ymmärrettäisiin, etteivät työttömät ole työttömiä ilkeyttään tai laiskuuttaan. Työttömyys on useimmiten inhimillinen tragedia ja ihmiset haluavat työllistyä. Poliitikkojen tehtävä ei ole rangaista ihmisiä työttömyydestä vaan yrittää auttaa heitä työllistymään. Ne, jotka eivät halua töihin, eivät ole ongelma niin kauan kuin työhaluisiakaan ihmisiä ei saada työllistettyä.

Kukaan ei ole myöskään esittänyt, että ihmisillä tulisi olla oikeus loputtomasti lorvailla yhteiskunnan kustannuksella. Työttömyysturvan saajalla on jo nyt velvollisuus hakea töitä, ottaa tarjottu työ vastaan ja osallistua työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin sosiaaliturvansa vastineeksi. On myös täysin mahdollista vaatia ihmisiltä enemmän, etenkin jos tuen tasoa nostetaan.

Mutta ihmisiä ei voi rangaista siitä, etteivät he mene töihin tai aktivointiin, joita ei ole tarjolla tai muuta toiselle paikkakunnalle töiden perässä joita ei ole saatavilla. Jos työnhakijoita on enemmän kuin työpaikkoja ja saatavilla olevan työvoiman osaaminen ja työpaikkojen vaatimukset eivät vastaa toisiaan, neliskanttinen palikka ei mene pyöreään reikään vaikka kuinka väkisin työnnettäisiin.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu