Kuules nyt Juhana!

Puolueensa johtava talous- ja työmarkkinapoliittinen keskustelija, kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok.) avasi politiikan keskustelun aamun blogikirjoituksellaan "Kuulkaas ay-liike". Kirjoituksessaan hän vaatii ammattiliittoja lopettamaan "uhmaamasta eduskunnan oikeutta säätää lakeja". Samalla hän jatkaa työnantajapuolen pitkäaikaisen neuvottelijakonkarin ja arvostetun yhteiskunnallisen keskustelijan Lasse Laatusen ryöpyttämistä täysin ruokottomalla tavalla.

Siis saman miehen, jonka aamiaisrauhaa kansanedustaja Lauri Ihalaisen (sd.) kanssa Vartiainen katsoi asiakseen häiritä v-alkuisella haistattelulla. Siinä pöydässä istui todennäköisesti kaksi eniten työmarkkinapöydässä suomalaisen työn ja yrittämisen edellytysten eteen tehnyttä yksittäistä henkilöä. Toisinaan se vaatii sitä, että kykenee katsomaan asioita myös vastapuolensa näkökannalta ja vakuuttamaan oman osapuolensa joustamisen tarpeellisuudesta. Kenties he ansaitsisivat jonkinlaista kunnioitusta myös eduskunnan vanhimmalta lapsinerolta.

Laatunen ja parlamentarismin vastustaminen

Laatusen argumentit irtisanomissuojan heikentämistä ajavaa lakiesitystä eivät perustu siihen, että ay-liike ei siihen suostu. Ne perustuvat siihen, että lakiesitys on todennäköisesti perustuslain vastainen ja lisäksi jo nyt yrityksen koko otetaan huomioon henkilöperusteista irtisanomista tehtäessä. Sen vuoksi lakia ei ensinnäkään todennäköisesti voida säätää ja vaikka voitaisiinkin, se olisi hyödytön.

Ammattiyhdistysliikkeen suututtaminen on kyllä Laatusen mielestä typerää. Suomessa on kuitenkin saavutettu luottamuksen ja hyvien neuvotteluyhteyksien kautta tilanne, jossa järjestäytyneissä yrityksissä paikallinen sopiminen toimii ja palkat pysyvät linjassa tuottavuuden kanssa.

Lisäksi ammattiliitot eivät millään tavoin estä eduskuntaa säätämästä sellaisia lakeja kuin se haluaa säätää. Jos ammattiliittojen korstot saartaisivat eduskuntatalon ja katkaisisivat sieltä sähköt tai uhkailisivat kansanedustajia väkivallalla, näin voitaisiin ehkä sanoa. Eihän pääkonttorin siirtämisellä uhkaileva yrityskään estä eduskuntaa korottamasta veroja. Se vain kertoo, että eduskunnan tekemillä päätöksillä saattaa olla vaikutuksia heidän haluunsa jatkaa yhteistyötä Suomen valtion kanssa.

Ammattiliittojen tärkein toimenpide tähän saakka on ollut ylityökielto. Nykyinen lainsäädäntö sanoo, että ylityöt ovat kaikissa tilanteissa vapaaehtoisia, eikä työntekijän kieltäytymisellä ylityön tekemisestä saa olla mitään kielteisiä seurauksia hänen työnteolleen. On melko hälyyttävää, jos Juhanan mielestä ihmisten halu toimia nykyisen työlainsäädännön turvaamalla tavalla rinnastuu sisällissotaan tai kapinaan valtiovaltaa vastaan.

Juhana, väitteesi ovat kestämättömiä

Juhana väittää, ettei valtiovalta ole neuvottelu- tai sopimusosapuoli sisäpoliittisissa kysymyksissä. Tämä väite on yhtä mielipuolinen kuin se on vääräkin. Valtiovalta neuvottelee Suomessa muun muassa itsehallinnon omaavien kuntien, yksityisten yritysten ja aivan varmasti myös työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ne kun osallistuvat yhteiskunnan pyörittämiseen, keräävät erilaisia veroja ja veroluonteisia maksuja ja toteuttavat yhteiskunnallisia palveluita ja toimintoja.

Työmarkkinajärjestöjen tekemä Kilpailukykysopimus pelasti hallituksen, joka oli ajamassa Suomea kaaokseen keväällä 2016. Vastineeksi tuosta pelastuksesta hallitus lupasi veronalennuksia ja varsin monen liittojohtajan vahvistuksella myös sen, että nyt on heikennykset palkansaajaosapuolen asemaan tehty, eikä työmarkkinoille lähdetä enää sohimaan neuvottelematta. Tämä lupaus ei kuitenkaan pitänyt, vaan heti haluttiin leikata työttömyysturvaa niiltä, jotka eivät ole onnistuneet pääsemään töihin, työllistämistoimenpiteisiin tai koulutukseen (joiden rahoitusta hallitus on leikannut).

Juhana väittää edelleen, että ay-liike on vastustanut kaikkia työmarkkinareformeja. Tämäkin väite on väärä ja järjetön. Ay-liike teki kikyn, joka on tämän vaalikauden suurin rakenteellinen muutos työmarkkinoiden toimintaan. Se on työmarkkinajärjestöjen tekemä sopimus, jossa hallituksella ei ole erityisen suurta roolia. Sillä ay-liike leikkasi omilta jäseniltään, kuten se teki sitä ennen tyka-sopimuksessa ja aiemmissa äärimaltillisissa palkkaratkaisuissa.

Sitä kätilöivät juuri Ihalaisen ja Laatusen kaltaiset pitkän linjan konsensusmiehet, eivät Vartiaisen kaltaiset ideologiset riidanhaastajat, jonka oma taustapuolue Kokoomus ajoi Suomen kilpailukyvyn tärviölle sotkemalla Suomen työmarkkinat "tasa-arvotupollaan" ja vastustamalla maltillista keskitettyä palkkaratkaisua 2008 talouskriisin kynnyksellä.

Hallituksen tärkeintä lempilasta, paikallista sopimista työpaikoilla vaikeuttaa tällä hetkellä eniten Suomen Yrittäjien haluttomuus hyväksyä pääluottamusmiehiä työpaikkojen sopimusosapuoliksi sekä ottaa käyttöön Saksan ja Ruotsin kaltainen myötämääräämislainsäädäntö. Ay-liike kannattaa tasapuolista mahdollisuutta paikalliseen sopimiseen.

Yhdestä asiasta samaa mieltä

Siitä olen kuitenkin Juhanan kanssa samaa mieltä, että Suomella on isompiakin ongelmia kuin tämä irtisanomislain muutos. Esimerkiksi väestön ikääntyminen, joka Suomessa on pidemmällä kuin muissa EU-maissa. Yli 50-vuotiaiden työttömyyden korkeampi aste ja yli 50-vuotiaiden ikäluokkien suuruus suhteessa nuorempiin ikäluokkiin muuten myös selittää pitkälti sen, miksi Suomen työttömyystilanne on heikko verrokkimaihin nähden.

Toinen merkittävä tekijä on meikäläinen jäykkä ja sukupuolia eriarvoistava perhevapaajärjestelmä, jolle hallitus ei ole kyennyt tekemään mitään. Ei, vaikka oppositiosta oltaisiin valmiita auttamaan tässä.

Sitä en tosin ymmärrä, miten ilmastonmuutoksen eteneminen on ay-liikkeen vika. Voisi pikemminkin kysyä hallitukselta, miksei tässä asiassa olla tehty rohkeampia rakenteellisia uudistuksia.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu