Kokemuksia nuorten hallitusohjelmaneuvotteluista

Osallistuin poliittisten nuorisojärjestöjen hallitusohjelmaneuvotteluihin 10.-11. tammikuuta Säätytalolla Helsingissä Demarinuorten edustajana. Käytyjen neuvotteluiden lopputuloksena päädyttiin torstai-iltana muodostamaan SDP:n, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n koalitio, mutta perjantain tiedotustilaisuuteen marssi lopulta aseveliakselin ja RKP:n muodostama 99 paikan vähemmistöhallitus kunnianhimoisen uudistusohjelmansa kanssa. Ohjelman tärkeintä antia oli laaja verotuksen reformi, jossa pyritään kilpailua vääristävien elinkeino- ja verotukien karsimiseen ja reformeihin sekä vähentämään työn ja yrittämisen verotusta. Tulopohjaa paikattiin lisäksi ympäristöhaittojen verotuksen kiristämisellä, ehdottomana reunaehtona oli ettei kokonaisveroaste nousisi.

Alussa kaikkien puolueiden ollessa mukana käytiin kierros työryhmittäin, jossa kaikki puolueet vastasivat hallitustunnustelijaksi syys-marraskuun Yle- ja HS-gallupien pohjalta lasketun vaalituloksen perusteella valikoituneen Mikkel Näkkäläjärven (sd.) 15 tunnustelukysymykseen. Tällä kierroksella ulos putosivat selkeimmin Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit, joiden näkemykset koskien esimerkiksi ilmastonmuutosta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tai sitä, kuka ylipäänsä voi olla suomalainen eivät kohdanneet juuri kenenkään muun kanssa.

Keskustan vaatimukset koskien perustuloa ja muutenkin nykyisen pääministeripuolueen nuorisojärjestöltä melkoisen hämmentävä yleisluontoinen lisärahapopulismi koskien muun muassa perustulouudistuksen rahoittamista sulkivat kolmanneksi suurimman puolueen tunnusteluiden ulkopuolelle. Tämä jätti jäljelle demarinuorten lisäksi Kokoomuksen nuorten liiton, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden ViNOn, Vasemmistonuoret ja RKP:n Svensk Ungdomin.

Näistä Vasemmisto esitti vähemmän kynnyskysymyksiä kuin Vihreät, mutta KNL:n toiveesta kokoonpanoa yritettiin ensin mieluummin Vihreiden kanssa. Itse aavistelin jo tässä vaiheessa vaikeuksia, koska Vihreissä ei selkeästi ymmärretty, millaisiin kynnyskysymyksiin 22 paikan neuvottelumandaatti antoi mahdollisuudet ja olisin edennyt mieluummin puhtaasti esitettyjen vastausten pohjalta kuin ideologisista fiksaatioista lähtien.

Yhteinen tavoite: Hiilivapaa Suomi 2030

Kaikkien hallitusohjelman reformien yhdistävä punainen lanka oli tavoite Suomen hiilineutraalisuudesta vuoteen 2030 mennessä. Tähän pyrittiin mm. fossiilisten polttoaineiden energiakäytön kiellolla 2029 mennessä, vapauttamalla sähköautot autoverosta, pitämällä hiilinielujen kasvu nykyisellä uralla, säätämällä hiilivero päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, korjaamalla päästökaupan valuviat sekä asettamalla hiilitullit EU:n ulkorajoille. Lisäksi ympäristölle haitallisia verotukia ja veronpalautuksia karsittiin reippaalla kädellä.

Tästä oli Kokoomuksen ja SDP:n nuorisojärjestöjen kesken helppo löytää yhteisymmärrys, samoin kuin kaupungistumisen edistämisestä ja vahvasta Eurooppa-politiikasta. Kaupunkien sisällä ja välillä liikenne olisi lähtenyt reippaasti raiteille. Maatalouspolitiikassa olisi ollut valmiutta voimallisempiinkin päästövähennyksiin ohjaaviin toimenpiteisiin, mutta RKP:n nuorille maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen oli ainoa niin tärkeä kysymys, että siinä päätettiin joustaa.

Itse olin mukana juuri ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa käsitelleessä työryhmässä ja erityisen ylpeä olen siitä, että hallituksemme oli valmis avaamaan ydinenergialain helpottaakseen uuden sukupolven SMR-reaktoreiden käyttöönottoa. Konkreettiset toimenpide-esitykset ohjelmassa tulivat pitkälti sinipunan neuvottelijoilta. Ohjelma onkin hyvä esimerkki siitä, että ilmastonmuutos on enemmän sukupolvi- kuin puoluepolitiikkaa. Ilmasto-ohjelmassa ei muuttunut pilkun paikkakaan sen jälkeen, kun pääministeriehdokas Näkkäläjärvi näytti Vihreille ovea.

Väännön paikat: Työelämäkysymykset ja talous

Odotetusti suurin haaste päähallituspuolueiden välille muodostui työelämän kysymyksistä ja talouspolitiikasta. Taloudessa auttoi sitoutuminen yhteiseen tilannekuvaan, jossa asiantuntijalaskelmien mukaisesti arvioitiin julkisen talouden kestävyysvaje neljäksi prosentiksi BKT:sta, eli noin kahdeksaksi miljardiksi euroksi. Sitten KNL myönsi vajeen umpeen kuromisen vaativan sosiaalisia investointeja ja demarit toisaalta julkisten menojen hillitsemistä ja syömävelkaantumisen lopettamista.

Demarit olisivat halunneet kiinnittää huomiota enemmän etenkin kasaantuvien varallisuuserojen hillitsemiseen, mutta Kokoomuksen ehdottomin tavoite oli se, ettei kokonaisveroaste nousisi tai verotuksen progressio kiristyisi. Tällä reunaehdolla veropolitiikkaa rukattiin pitkälti Demarinuorten vero-ohjelman pohjalta: alemmat ALV-kannat poistettiin ja yleistä ALV:ta laskettiin kaksi prosenttia. Lisäksi karsittiin verovähennyksiä ja alennettiin tuloverotusta kaikissa tuloluokissa, jotta kokonaisuus pysyisi veronmaksajan kannalta neutraalina. Tämä on myös veroasiantuntijoiden laajasti suosittelema linja.

Työelämäpolitiikassa Kokoomus hyväksyi lähtökohtaisesti periaatteen asioiden tulosvastuullisesta edistämisestä kolmikantaisen valmistelun kautta ja hyväksyi myös ay-liikkeen muuttumattoman aseman tasapuolisena neuvottelukumppanina. Muutosta haettiin kuitenkin erityisesti ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja palkkaneuvottelujen malliin. Näistä löytyikin lopulta kohtuullisen jumppaamisen jälkeen kaikkia miellyttävä kompromissi. Käytännössä myös keskustelu työmarkkinauudistuksista oli täysin sinipunavetoista, muilla neuvottelijoilla ei ollut kaikkiin kysymyksiin edes olemassa olevaa kantaa.

Kaikki muut puolueet olivat valmistautuneet häpeällisen huonosti myös keskusteluun työperäisestä maahanmuutosta, jossa demarit yrittivät saada vauhtia ja lisäresursseja työlupaprosesseihin, mutta muut puolueet ajoivat väkisin läpi tarveharkinnan poiston, joka ei ole merkittävä työperäisen maahanmuuton hidaste eikä edes voimassa niillä aloilla, joilla Suomeen kipeimmin tarvittaisiin ulkomaalaisia osaajia. Tämä jäi hivenen hiertämään, toivottavasti aikuiset ovat asiassa viisaampia.

Kynnyskysymyksenä koulutus

Koulutuspolitiikka oli luonnollisesti intohimojen tanner. Varmasti kaikilla nuorisojärjestöillä oli suuri halu panostaa sektorille, joka on vuosia saanut kärsiä armottomista leikkauksista. Täällä annettiinkin lisäresursseja kaikille asteille varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin yhteensä noin miljardin edestä. Kova summa, etenkin kun samalla sosiaaliturvaan ja lääkekorvauksiin panostettiin toinen miljardi ja päätetyt raideinvestoinnitkin söivät melkoisen osan valtiontalouden liikkumavarasta. Olihan päätetty ettei kokonaisveroaste saa nousta.

Vihreät ilmoittivat koulutuspolitiikan kynnyskysymyksekseen ja vaativat ilmeisesti neuvottelujen johtoryhmässä koulutuspoliittisen työryhmän yksimielisestä esityksestä poiketen kaikkien Sipilän hallituksen koulutusleikkausten perumista miljardipanostuksen päälle. Tämä ei raamiin mahtunut. Toinen kipukohta oli liikennepuolelta noussut uusien polttomoottoriautojen myynnin mekaaninen kielto vuonna 2027, jota pidettiin huonona ohjauskeinona, etenkin yhdistettynä muihin jo tehtyihin päätöksiin hiili- ja polttoaineveron muutoksista ja sähköautoilun tukemisesta.

Kun yhteisymmärrystä ei pitkästä vääntämisestä huolimatta löytynyt siitä, millaiseen talousraamiin neuvotteluharjoituksen lopputuloksen tulisi päätyä, todettiin että homma viedään maaliin sinipunan ja RKP:n voimin.

Yleiskokemus neuvotteluista

Neuvotteluharjoitus oli varsin mielenkiintoinen larppi siitä, millaista hallitusneuvotteluissa oikeasti saattaisi olla. Useamman järjestön aktiivikunnan huolella ja rakkaudella usein asiantuntija-apua hyödyntäen valmistelemia ohjelmia on varsin haastava koota yhteen suuntaan vetäväksi, sisäisesti ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi. Luottamuksen merkitys korostui koko neuvottelujen ajan enemmän kuin ideologiset erot.

SDP:n ja Kokoomuksen sinipunan välillä vallitsi koko neuvottelun ajan keskinäisen kunnioituksen ja rehellisen yhdessä tekemisen ilmapiiri, joka auttoi yli ideologisista eroista. Omat vaatimukset, kynnykset ja joustovara kerrottiin avoimesti, samoin kuin kipukohdat ja syyt niille, samoin kuin tärkeimmät tavoitteet. Kertaakaan ei ollut demariryhmässä oloa, että Kokoomus yrittäisi vedättää tai huijata neuvotteluissa. RKP toimi hyvin samassa hengessä ja ainoa tiukempi vääntö käytiin maataloustuista, mutta siinäkin rehellisesti nostettiin kissa pöydälle kun aika oli.

Kokonaisuuteen voikin siis olla varsin tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka uusi koko hallitusneuvotteluiden konsepti meille kaikille oli ja kuinka vähän aikaa nuorisojärjestöillä oli pakettinsa kasaamiseen. Uskon vakaasti, että toimiva enemmistöhallitus olisi paremmalla ajalla lopulta saatu koottua SDP:n, Kokoomuksen, Vasemmiston ja RKP:n epäpyhälle steroidi-sinipunalle.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu