Ilmaston lämpenemisen hillitseminen vaatii tekoja

Ilmastopolitiikka on nousemassa eduskuntavaalikeskustelun keskiöön. Ilmastopolitiikasta keskustelua ovat osaltaan viritelleet eduskuntapuolueista ainakin SDP, Vihreät ja Kokoomus. Kaikilta näistä puolueista on tullut ilmasto-ohjelma ennen vaaleja. Ilmastopolitiikkaa pitää esillä omissa kampanjoissaan myös Keskusta, jonka linja on se, ettei metsähakkuiden lisäämisestä ole mitään haittaa sen enempää hiilinieluille kuin luonnon monimuotoisuudellekaan. Suomen kansallisvarallisuudesta kelpaa tehdä vessapaperia kiinalaisille ja polttonestettä auton tankkiin.

Vastuullinen talous tuottaa enemmän rahaa, vähemmän tonneja

Ne, jotka sanovat, että Suomen kannattaisi kenties panostaa korkeamman jalostusarvon metsätalouteen sen sijaan, että teollisuuden arvoa arvioitaisiin käytettyjen luonnonvarojen ja tuotettujen sellutonnien sijaan, nimetään kepun toimesta metsien museoijoksi. Kukaan ei ole lopettamassa Suomesta hakkuita, ei edes aukkohakkuita. Kyse on paitsi suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta ja hiilinielujen kasvattamisesta kompensoimaan ne ilmastopäästöt joista emme pääse eroon, myös kansallisvarallisuuden järkevästä käytöstä.

Korkean jalostusarvon teollisuus on se avain, jolla Suomen talous jatkaa kasvuaan vaikka luonnonvarojen ja energian kulutus vähenee. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan murenemiseen johtavat degrowth-puheet voidaan unohtaa, kun pienemmästä määrästä raaka-aineita kyetään valmistamaan arvokkaampia tuotteita, esimerkiksi rakennusmateriaaleja, huonekaluja ja pitkäaikaiseen käyttöön valmistettavia sellutuotteita. Tätä Sosialidemokraatitkin lämpimästi kannattavat, emmekä ymmärrä miksi sitä kukaan vastustaisi. Ennätystasolla olevat hakkuut ja kertakäyttöisten bulkkituotteiden valmistaminen eivät palvele tämän tarkoituksen toteutumista.

Ilmastovastuullisessa talousjärjestelmässä mitataan enemmän vientiteollisuuden tuottamia euroja kuin sisään ja ulos meneviä kuutio- tai tonnimääriä, mikä on ymmärtääkseni järkevää myös markkinatalousnäkökulmasta. Toisen tyyppisiäkin talousjärjestelmiä on toki kokeiltu, huonolla menestyksellä.

Verotuksessa on oikeudenmukaisia ja vähemmän oikeudenmukaisia keinoja

Kokoomus on omalta osaltaan nostanut äläkän siitä, että SDP on ollut valmis harkitsemaan ympäristölle haitallisen toiminnan verottamista keinona ohjata kuluttajien ja yritysten toimintaa. Esimerkkeinä on mainittu lihatuotteiden ja lentämisen verottaminen, joita Arto Satonen (kok.) ilmoitti jyrkästi vastustavansa. Tämä on varsin mielenkiintoista, sillä Kokoomuksen omassa ilmasto-ohjelmassa nimenomaan ympäristöhaittojen verotus on kirjattu keskeisenä tapana ohjata päästöjen vähentämiseen.

SDP:n ohjelmaan on keskeisenä tavoitteena kirjattu oikeudenmukainen siirtymä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että pistemäisten haittaverojen (kuten lento- ja lihaverojen) sijaan tavoitellaan kokonaisvaltaista, myös positiivisia kannusteita sisältävää verouudistusta. Esimerkkinä vaikkapa kestävän kehityksen arvonlisävero, jossa ilmastolle ja ympäristölle hyviä valintoja verotettaisiin kevyemmin. Haittoja tulee verottaa todellisten päästöjen mukaan, ei periaatteella "liha paha, toiselta puolelta maailmaa tuotu eksoottinen hedelmä hyvä". Suomalaisen lihatuotteen hiilijalanjälki voi monissa tapauksissa olla pienempi kuin ulkomaisen hedelmän.

Mitä tapahtuu liikenteelle?

Kokoomus on myös arvostellut SDP:tä tavoitteesta, että tulevaisuudessa Suomessa luovuttaisiin kokonaan uusien perinteisten bensa- ja dieselautojen myymisestä. Edelleen saisi siis ajaa ennen 2030-lukua ostetulla bensa- tai dieselautolla ja uusiksi autoiksi olisi tarjolla täyssähköautojen lisäksi esimerkiksi kaasuautoja ja hybridejä. Kokoomus kuitenkin itse sanoo ilmasto-ohjelmassaan näin: "Uusien autojen verotus siirretään kokonaan auton hankinnan verotuksesta autoilun päästöjen verotukseen."

Mietitäänpä tätä hetki. Autoveron tuotto on liikkunut viime vuosikymmenen mittaan miljardin euron molemmin puolin. Kokoomus on siis siirtämässä verorasitetta uusia autoja ostavilta, usein hyvätuloisilta ihmisiltä niiden maksettavaksi, joiden autot tuottavat eniten päästöjä. Eli niiden, jotka ajavat vanhimmilla 1000-3000 euroa käytettynä maksaneilla autoilla. Niiden pieni- ja keskituloisten autoilijoiden niskaan, joita Kokoomus väittää SDP:n kurittavan, mutta joihin UUSIEN autojen myyntiin koskeva säätely ei osu lainkaan!

Autoilua keskeisempi kysymys on kuitenkin se, miten voidaan lisätä paljon sähköautoiluakin vähäpäästöisempien liikennemuotojen suosiota. Fillaroinnin lisääminen työmatkojen kulkemisessa olisi paitsi ilmasto- myös kansanterveysteko. Junalla kulkeminen kaupunkiseutujen välillä ja sisällä on ylivoimaisesti vähäpäästöisin tapa liikkua. Raiteisiin tulee investoida, jotta jatkossa yhä useampi voi kulkea niitä pitkin ja pääsee ajallaan perille. Aika moni saattaisi silloin jättää auton kotiin tai suoraan kauppaan.

Kaikki tunnustavat tilanteen, osa välttelee tekoja

Omalla tavallaan ilmastoasioita ovat pitäneet myös Perussuomalaiset. Persujen viestintästrategia ei sentään enää ole Timo Soinin "Öhö öhö, fillarikommunismi ja ituhipit", vaan puolue myöntää, että ilmastonmuutos on totta ja ihmisen aiheuttama ilmiö. PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho kuitenkin edustaa synkkää, ilmastonihilististä linjaa, jossa kaikki toivo on menetetty, eikä mitään vakavia toimenpiteitä kannata edes yrittää väistämättömän tuhon välttämiseksi.

Ja jos kannattaisikin, niin tekoja odotetaan "joltakulta muulta", ei missään nimessä Suomelta, jonka korkean teknologian osaaminen voisi olla työllisyyden ja vientiteollisuuden valtti, kun maailma vuoden 2050 lähestyessä ryhtyy kiihtyvällä tahdilla toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Fossiilitalouteen sitoutuminen ja päästöjen maksimointi osoittautuu todennäköisesti yhtä tuhoisaksi strategiaksi suomalaisten työpaikkojen kannalta kuin metsien parturointi vessapaperin tuottamista varten. Lisäksi ilmastonmuutoksen kiihtyminen todennäköisesti lisää painetta EU:n ulkorajoilla myös maahanmuuton osalta. Eli jos tavoitteena on vähentää maahanmuuttoa Suomeen, suosittelen ehdottomasti jämäkkää ilmastopolitiikkaa.

Toivoa, tekoja ja tulevaisuus, joka on elämisen arvoinen

Suomalaiset ansaitsevat nyt toivoa ja selkeitä askelmerkkejä, joilla ilmastopolitiikkaan tartutaan Suomessa, EU-tasolla ja globaalisti. Enää ei riitä, että kerrotaan kauniita periaatteita tai ladellaan kunnianhimoisia vuosilukuja.

Marssijärjestyksen on oltava se, että lasketaan rehellisesti ja suoraan se, paljonko päästöjä syntyy. Sitten katsotaan millä toimenpiteillä ne voidaan poistaa tai kompensoida. Sen jälkeen lasketaan, jälleen rehellisesti, kuinka kauan toimenpiteiden toteuttaminen kestää ja maksaa. Sen lopputuloksena saamme arvioidun vuoden jolloin voimme päästä tavoitteiseen.

Johdin työryhmää, joka on esittänyt Sosialidemokraattisten nuorten vastauksen tähän haasteeseen. Se on luettavissa kokonaan järjestömme nettisivuilla. Minun ikäluokkani joutuu elämään maailmassa, jossa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin. Me tulemme myös vaatimaan, että tämä kysymys ratkaistaan nopeasti, oikeudenmukaisesti ja oikeasti.

Eetu Kinnunen

Demarinuorten ilmasto- ja ympäristötyöryhmän puheenjohtaja

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu