Autokratia vs. Demokratia

Tämä on turvallisuuspoliittisen blogisarjani toinen osa. Ensimmäinen osa julkaistiin viikko sitten torstaina.

Päätin edellisen kirjoitukseni autokraattisten ja demokraattisten järjestelmien väliseen kamppailuun, jota käydään nyt akuuteimmillaan Ukrainassa, mutta laajemmin globaalisti ja kansainvälisten yhteenliittymien sisällä sekä yhtä lailla useiden valtioiden ja jopa poliittisten liikkeiden sisällä. Suomea kansainvälisistä yhteenliittymistä koskettavat läheisimmin EU ja Nato. Turkin toiminta Suomen Nato-jäsenhakemuksen yhteydessä on nostanut kysymyksen erityisen ajankohtaiseksi.

Toisin kuin Kylmän sodan aikaan, selvärajaista jakoa markkinataloudessa toimivien ja reaalisosialististen maiden välillä ei demokratian ja autokratian välisessä kamppailussa ole. On maita, jotka ovat selvästi demokraattisia yhteiskuntia, kuten pohjoismaat, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska, muutamia mainitakseni. Sitten on valtioita, jotka ovat selvästi diktatuureja, kuten Venäjä ja Kiina. Leirien välipintaan jäävät maat ovat kuitenkin monesti erilaisissa välitiloissa, esimerkkeinä juuri Turkki, Intia, Puola ja myös Ukraina.

Kaikissa edellä mainituista valtioista on suhteellisen vapailla vaaleilla valittu hallitus, mutta maiden lainsäädäntö ja yhteiskunnallisten instituutioiden heikkous tai korruptoituneisuus heikentää niiden demokratian tilaa. Näitä yhteiskuntia jakavat usein myös etniset tai uskonnolliset erimielisyydet, esimerkiksi Puolassa jako on kuitenkin puhtaasti poliittinen. Liberalistinen doktriini on pyrkinyt laajentamaan demokratiaa maailmassa houkuttelemalla nuoria demokratioita ja demokratiaa kohti pyrkiviä valtioita erilaisiin yhteistyöjärjestöihin. Vaikeuksia on kuitenkin ilmennyt silloin, kun tätä kehitystä vastustavat tai jarruttavat voimat ovat päässeet valtaan.

Epäsymmetrinen kamppailu

Autokraattiset liikkeet ja johtajat aiheuttavat vaikeuksia demokraattisille yhteisöille, koska ne eivät ole sitoutuneita demokraattisten pelisääntöjen noudattamiseen ja niiden hillitseminen demokraattisin menetelmin on siksi haastavaa. Yhteistyön jatkaminen niiden kanssa on myös arvoristiriitojen vuoksi ongelmallista demokraattisille valtioille. Samalla kuitenkin yhteistyön lopettaminen voisi heikentää demokraattisten voimien mahdollisuutta palata valtaan ja sysätä nämä maat hakemaan liittolaisia muista autokraattisista valtioista. Yhdysvaltain presidentti Lyndon Johnsonia mukaillen niin EU kuin Natokin haluavat mieluummin pitää ongelmalliset valtiot teltan sisällä kusemassa ulos kuin työntää nämä teltan ulkopuolelle, jossa nämä voisivat alkaa kuseksia sisään telttaan.

Autokratioiden vastainen kamppailu on väistämättä epäsymmetristä, sillä diktatuurin voi aina levittää uusille alueille väkivalloin, mutta demokratian on oltava sisäsyntyistä. Diktatuuri taas on aina väistämättä alttiina sisäiselle kumoukselle ja ulkoa tuleville demokraattisille vaikutteille. Demokraattisten voimien vaikea tehtävä onkin siksi pyrkiä samaan aikaan vaalimaan periaatteitaan ja ehkäistä autokraattisten voimien onnistuminen vallankäytössään, mutta pitää väylä auki demokraattisen vaikutuksen leviämiselle.

Demokratia on aina haavoittuva

Kun valtioiden sisällä kamppaillaan vallasta, demokraattisille voimille voi myös syntyä paine tai kiusaus tarttua autoritaarisiin menetelmiin uhkaavien epädemokraattisten voimien torjumiseksi. Välttämättömänä itsepuolustuksena tämä voi toisinaan olla oikeutettuakin, mutta se pitää sisällään aina riskin demokratian pitkän aikavälin heikentymisestä ja jopa avata tien autokraattiseen vallan väärinkäyttöön. Esimerkiksi Ranskan Macronin toiminnassa tästä on jo joitakin piirteitä, Turkin maallisten kemalistien perinnössä on paljolti samaa ja myös Ukrainassa on havaittavissa presidentti Zelenskyin johdolla vallan keskittämiseen ja instituutioiden arvovallan murentamiseen liittyviä toimia, jotka eivät ole normaaleja edes sotatilassa toimivan demokraattisen yhteiskunnan toiminnalle.

Vaikka demokratia on osoittanut ylivertaisuutensa tieteellisen tutkimuksen, taloudellisen toiminnan, kulttuurisen ilmaisun ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta, se on myös haavoittuvin tyytymättömyydelle ja prosessien halvaantumiselle. Eriarvoisuuskehitys, liberaalin demokratian tuottaman hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ja yhtenäiskulttuurin purkautumisesta seuranneen arvotyhjiön täyttämistä koskeva taistelu ruokkivat demokratiaa murentavia voimia. Kamppailu autokratiaa vastaan ei ole vain kamppailua Moskovaa tai Ankaraa vastaan, vaan yhtä lailla kamppailua demokraattisten yhteiskuntien sisällä.

Ukrainan voitto edistää demokratian asiaa

Sota Ukrainassa kuitenkin syö tällä hetkellä autokraattisten voimien uskottavuutta ja paljastaa keskitetyn vallan korruptioon ja väärään informaatioon perustuvan heikkouden. Nielemällä Venäjän resursseja se tarkoittaa, ettei Kreml voi käyttää voimavarojaan demokratian vastaisten ja hajottavien voimien tukemiseen muualla maailmassa. Se ei enää toimi mahdollisena liittolaisena Turkille ja monille muille aidalla keikkuville valtioille, joiden täytyy kenties tästä johtuen jatkossa hakea politiikalleen enemmän demokraattisten maiden hyväksyntää -tai Kiinan tukea. Tästä syystä Ukrainan voitto Venäjän vastaisessa sodassa olisi myös demokratian voitto.

Ei myöskään ole sanottua, että Erdoganin valta Turkissa jatkuisi kovinkaan kauaa. Sielläkin diktatorinen vallanpito on osoittanut heikkoutensa väärinä talouspolitiikan ratkaisuina. Inflaatio on laukannut jo ennen Ukrainan sotaa hallitsemattomana, eikä Erdogan suostu hillitsemään sitä nostamalla korkoja johtuen Islamiin perustuvasta poliittisesta ideologiastaan. Talouden ajautuminen kaaokseen vahvistaa demokraattista ja sekulaaria oppositiota, jonka päästessä valtaan CHP:n kemalistit, IYI:n liberaalit ja HDP:n kurdit ja urbaani vasemmisto joutuisivat tekemään keskenään yhteistyötä. Turkin demokratisoituminen ratkaisisi todennäköisesti maan turvallisuushuolet ja samalla Suomen ja Ruotsin inhottavan dilemman oman turvallisuutensa ja demokraattisten arvojen edistämisen välillä.

Tämä on turvallisuuspoliittisen blogisarjani toinen osa. Uudet blogitekstit julkaistaan aina torstaisin. Ne noudattavat ensimmäisen bloggauksen sisällöllistä jakoa, eli seuraava, 7.7. julkaistava kirjoitus käsittelee Lähi-idän tilannetta, Ranskan kansallispäivänä 14.7. tulee Aasiaa käsittelevä teksti, 21.7. sodan pitkän aikavälin talousvaikutuksia käsittelevä blogi ja sarja päättyy 28.7. pohdiskelevaan tekstiin mahdollisesta yksinapaisesta maailmasta. Kommentit, kysymykset ja muu palaute ovat tervetulleita!