Budjettiriihen turveratkaisu on erinomainen

Hallituksen budjettiriihen tiukimmaksi väännöksi ei osoittautunutkaan ennakkoarvioiden mukaisesti työllisyyspolitiikka tai budjetin menojen kohdennukset: koronakaaos lykkää ylipäätään tehokkaiden rakenteellisten työllisyystoimien mahdollisuutta, sen sijaan järkevää on suoralla elvytyksellä ylläpitää ja tukea välitöntä työllisyyttä. Pitkällä aikavälillä kolme tärkeää kokonaisuutta työllisyyden kannalta kuitenkin saatiin liikkeelle: työvoimapalveluiden toiminnan uudistaminen muiden pohjoismaiden mallin mukaiseksi, suomalaisten osaamistason nostaminen koulutuspanoksilla ja ikääntyneiden työllisyyden edistäminen. Viimeisessä kokonaisuudessa työmarkkinajärjestöillä on vielä armonaikaa esittää omat ratkaisunsa marraskuun loppuun mennessä, sen jälkeen hallitus tekee omat toimet, joilla työllisyysaste nousee 10 000:lla.

Sen sijaan keskustelun fokukseen nousi turve. Turpeen energiakäytön loppumisen aikataulusta ja toteutustavasta on tullut symboli koko hallituksen ilmastopolitiikan onnistumiselle, vaikka päästöjen, nielujen ja varastojen kokonaisuudessa on paljon muutakin. Näkökulmaerot olivat suuria erityisesti Keskustan ja Vihreiden välillä: Keskusta katsoi, ettei mitään lisätoimia vaadita hallitusohjelmaan kirjatun energiakäytön vähintään puolittamiseen 2030 mennessä. Vihreät kuitenkin tarttuivat sanaan vähintään ja ajoivat VM:n virkamiestyöryhmän erityksen mukaista turpeen erityisverokohtelusta luopumista hallituskauden loppuun mennessä. Päähallituspuolueena SDP joutui asiassa puun ja kuoren väliin, Vihreiden leiristä ja sen liepeiltä syytettiin demareita jopa turpeen käytön suosimisesta.

Asiassa on kuitenkin useampi puoli: kunnianhimoisuuden lisäksi uskottava ja toimiva ilmastopolitiikka on myös pitkäjänteistä, ennustettavaa ja johdonmukaista. Turpeen käytön loppumiseen vaikuttaa verotusta enemmän selkeästi ilmaistu tahtotila ja se, että päätetyillä toimilla turpeen taloudellisesti järkevän energiakäytön ikkuna on sulkeutumassa. Turpeen veroedun poistaminen nopeasti aiheuttaisi monenlaisia kerrannaisvaikutuksia, eikä vähiten turvepaikkakunnilla, jossa turpeen nosto on merkittävä työllistäjä. Turve on kuitenkin niin vahingollinen polttoaine, että jos asia olisi vain tästä kiinni, olisin itse halukas maksamaan tuottajille sellaiset lopettamiskorvaukset ja paikkakunnille niin suuret rakennemuutostuet, että asia hoituisi ilman suurempaa nurinaa. Isompi ongelma liittyy kuitenkin turvetta polttoaineena käyttäviin toimijoihin.

Nopea turpeesta luopuminen jopa haitallista

Isoin ongelma turpeesta luopumisessa on se, että turvetta käytetään pääosin kaupunkien ja kuntien lämpö- ja CHP-voimaloissa, joista jälkimmäisissä tuotetaan lämmön lisäksi myös sähköä. Tällaisten voimaloiden kattilat on optimoitu tietylle polttoaineelle, uudistukset ovat hyvin kalliita ja elinkaaret pitkiä. Tällä hetkellä päätetyt ilmastotoimet ovat viimein synnyttäneet tuotekehitysinvestointeja, joilla hukkalämmön talteenotto ja laajamittainen maalämpö ovat muodostumassa kaupallisiksi ja taloudellisesti kannattaviksi vaihtoehdoiksi. Hivenen pidemmässä lieassa ovat geoterminen lämpö ja pienydinvoima. Näiden investointien sykli ja käyttöön saaminen on mahdollista toteuttaa 2020-luvun lopulla ja 2030-luvun alussa. Pakottamalla energiayhtiöt aikaistamaan investointejaan saatamme pahimmassa tapauksessa lykätä näiden teknologioiden laajamittaista käyttöönottoa Suomessa parikymmentä vuotta.

Esimerkiksi kivihiilestä luopuminen on aiheuttanut Suomessa ja maailmalla isoja investointeja puuhaketta käyttäviin voimalaitoksiin, mikä uhkaa hiilinielutavoitteita ja vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta. Puuhakkeen kestävä käyttö on ylärajalla jo nykyisillä investointipäätöksillä, ja hallitusohjelmaan on erikseen kirjattu, että muuhun käyttöön kelpaavan ainespuun päätymistä polttoon on ehkäistävä. Samalla esimerkiksi kotikaupunkini Jyväskylän kunnallinen energiayhtiö Alva on tehnyt ratkaisuja, joilla se tavoittelee hiilineutraalisuutta jo vuonna 2030 -tehden kaupungin tavoiteesta 80% päästöleikkauksista vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraalisuudesta 2035 vanhentuneita. Keinoina ovat hukkalämmön talteenotto ja Keljonlahden lämpökattilan muuntaminen pelkkää puuhaketta polttamiseksi, mihin yhtiö on löytänyt aiempaa edullisemman ratkaisun. Jo tämänhetkinen ilmastopoliittinen ohjaus siis toimii ja vauhdittaa päätettyjä ratkaisuja.

SDP:n budjettiriihen pöytään tuoma ja yhteiseksi kannaksi muodostunut ratkaisu korottaa turpeen verotusta linjassa muiden lämmityspolttoaineiden kanssa sekä säätää turpeen käytölle lattiahinta signaloivat edelleen alan toimijoille selkeästi suunnan olevan kohti turpeen käytön lopettamista ja samalla antavat aikaa tehdä pitkäjänteisiä ja aidosti päästöjä supistavia investointiratkaisuja. Lisäksi turpeen tuottajille se antaa selkeän aikaikkunan, jonka aikana suunnitella oman tuotannon hallittu alasajo ja investointien kuolettaminen sekä siirtymä uusille aloille. Sinänsä energiaturpeen käytön lopettaminen ei lopeta turvetuotantoa Suomesta, sillä vaikka uusia turvesoita ei avattaisi, olemassaolevilta turvekentiltä riittää vielä pitkään raaka-ainetta esimerkiksi kasvatusturpeen ja aktiivihiilen raaka-aineiksi, jotka ovat korkeamman jalostusarvon tuotteita ja tuovat suomalaisille enemmän töitä kuin savuna taivaalle katoava energiaturve.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu