Kuinka pitkälle Perussuomalaisten lento kantaa?

Joulukuussa 2018 Perussuomalaisia ilmoitti Ylen gallupissa kannattavansa 8,1 % suomalaisista. Tammikuussa 2019 alkoi katkeamaton nousu kahden prosentin hyppäyksellä, joka johti eduskuntavaalitulokseen 17,5 %. Sijoitus oli niukka kakkospaikka ja yksi kansanedustaja vähemmän kuin pääministeripuolueeksi nousseella SDP:llä. Kannatuksen enemmän kuin tuplaaminen alle puolessa vuodessa on kova suoritus. Sen jälkeen PS on vielä karannut kilpailijoilta ja heiluu yksinään 20 % paremmalla puolella.

Perussuomalaisten eduskuntavaalikannatus oli suunnilleen samansuuruinen kuin 2015 eduskuntavaaleissa. Puolue sai siis vakuutettua Timo Soinin hallitusseikkailuihin pettyneille niiden olevan mennyttä elämää. Oulun seksuaalirikostapauksista noussut keskustelu auttoi varmasti liikkeellelähdössä. Toinen vetoapua antanut tekijä oli ilmastonmuutoskeskustelu, jossa PS asemoi itsensä ainoana siihen kulmaan, jossa vakavin uhka suomalaiselle elämänmenolle ei ole ilmastonmuutos vaan sen torjuminen. Selkeyttämällä oma linja saatiin katsomoon siirtyneet takaisin äänestäjiksi, ilmastonmuutoskeskustelulla saatiin SDP:n puolelle siirtyneitä takaisin PS:ään.

PS:n oppositiovoima lepää kahden kärjen varassa

Perussuomalaisten kannatus perustuu tällä hetkellä käytännössä kahteen peruspilariin: maahanmuuton vastustamiseen ja siihen liittyvien negatiivisten piirteiden korostamiseen, sekä yleiseen anti-politiikkaan, eli oppositioasetelmaan muiden puolueiden ajamien tavoitteiden kanssa. Samaan aikaan vaaditaan lisärahaa infraan ja terveydenhuoltoon, keskituloisten ja autoilijoiden verotuksen keventämistä ja velkaantumisen taittamista. Toiselle puolelle löytyy kyllä joitain menojen leikkauksia, mutta ei mitään sellaista, joka todellisuudessa mahdollistaisi menojen merkittävän uudelleenkohdentamisen.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ilmaissut, että Perussuomalaiset keskittyy politiikassaan niihin teemoihin, jotka yhdistävät puolueen äänestäjäkuntaa. Se tuo rivien välissä esiin sen, että juuri talous- ja sosiaalipolitiikassa on isoja sisäisiä jakolinjoja kansalliskonservatiiviseen oikeistoon ja sosiaalinationalismiin, sekä yhteensovittamattomia toiveiden eroja rahojen uudelleenkohdennuksen kohteista. Onkin iso kysymysmerkki, olisiko PS:lle mahdollista pitää äänestäjäkoalitionsa kasassa hallituspuolueena. Oppositiossa on helppo rakentaa muihin kohdistuvan tyytymättömyyden varaan, mutta kuten Keskustan uusi nousu ja tuho osoittavat, se mikä laulaen tulee, myös viheltäen menee.

Toisaalta, vaikka Italian ex-sisäministeri Matteo Salvini tuntuukin nyt ylipelanneen kätensä ja vieneen Lega-puolueensa vallan huipulta oppositioon, niin on se rohkaiseva esimerkki kansallismielisestä puolueesta, joka nimenomaan hallitusvastuussa nosti kannatustaan suurimmaksi puolueeksi. Vaikka Italia ei olekaan Suomi, on tässä rohkaiseva esimerkki Perussuomalaisten joukkueelle.

Näkyvät maskotit ja normaalit peruspuurtajat

Mutta millaisista pelaajista persujoukkue koostuu? Puheenjohtaja Halla-ahon ohella näkyvimpiä hahmoja ovat europarlamentaarikot Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen, joita erottaa ikä, habitus, sukupuoli ja keskimääräinen humalatilan aste, mutta yhdistää räväkän kansanomainen ulkomaalaisvastaisuus ja vahva kristillisten arvojen puolustaminen ja sateenkaariaatteen vastustaminen. Molemmilla on selkeästi kyky saada ääniä viiteryhmältään, mutta on jotenkin vaikea ajatella, että edes Halla-aho tekisi kummastakaan ministeriä.

Suurin osa tunnetuista ”poliitikkomaisista” perussuomalaisista hyppäsi Soinin mukana Sinisiin ja jäljelle jäi kokoelma melko erikoisia hahmoja, joiden yleisin tapa päästä mediaan tuntuu olevan puhua tavalla, joka ylittää poliisin tutkintakynnyksen tai ainakin hyvän maun rajat. Tällaisia edustajia nousi myös uusina eduskuntaan, kuten ulkomaalaisia ”hävitettäviksi haitallisiksi vieraslajeiksi” kutsunut Juha Mäenpää ja SPR:n toimipisteiden ”eliminoimista” ihaltavana pitämisestä tuomion saanut Ano Turtiainen. Oulun lahja maailmalle, Sebastian Tynkkynen on sitten omassa kategoriassaan. Korruptiolahjojen polttoroviota kansalaistorilla odotellen.

Onko Perussuomalaisissa sitten lainkaan ministeriainesta? Rakettimaisen nousun puolueen poliittisesta sihteeristä parrasvaloihin on tehnyt Riikka Purra, joka selkeästi on puheenjohtaja Halla-ahon siipien suojassa. Nainen ja kasvissyöjä murtaa Perussuomalaisiin liitettyjä stereotypioita, joten Purra sopii mainiosti vastaamaan junttiäijien puolueeksi leimaamiseen. Purran takana näkymättömämpinä hahmoina on muun muassa vuoden 2017 puoluehajaannukseen asti ministerien avustajina toimineet Cambridge-tohtori Sakari Puisto ja DI Sami Savio Pirkanmaalta, sekä kohtuullisen normaaleilta poliitikoilta vaikuttavat Petri Huru ja Jari Koskela Satakunnasta, Kaisa Juuso Lapista ja Rami Lehto Hämeestä, jonka lisäksi eduskuntaryhmästä löytyy muutama jo aiemmin valittu, joilla on peruskäytös ja pöytätavat siinä määrin hallinnassa, että heidät uskaltaa laskea kalustettuihin tiloihin ilman valvontaa. Uutta verta ja ns. erikoismiehiä on kuitenkin enemmän kuin muissa suurissa puolueissa.

Perussuomalaisilla on opposition johtajuus – ainakin alkuun

Uskoisin, että Perussuomalaiset ottaa ainakin vaalikauden alkuun selkeän opposition ilmaherruuden räväkämmällä ja johdonmukaisemmalla tykittelyllään. Kokoomuksen tunnetusti osaava puoluekoneisto voi kuitenkin ajastaan saada rattaat rasvaan ja luoda strategian, jolla se riistää aloitteen itselleen. Perussuomalaisten suurin haaste on, jos hallitus onnistuukin politiikassaan, työllisyyskehityksessä ei tapahdu isoja kupruja, ilmastopolitiikka tuo suomalaisille enemmän kuin vie ja uusia turvapaikanhakijoiden aaltoja ei ilmene ja maahanmuuttopolitiikan linja pysyy siinä, mihin se viime hallituskaudella asettui. Silloin puhtaalle räksytykselle ja maahanmuuttaja-raiskaaja-islamisaatio-terrorismi -jankkaukselle loppuu kysyntä. Osittain tätä oirehtimista on jo ollut Hommaforumilla havaittavissa, kun tosiuskovaisissakin esiintyy kyllästymistä saman levyn pyöritykseen.

Jos kuitenkin tulee kunnon lama päälle ja sen lisäksi vielä jokin EU-kriisi tai uusi maahanmuuton ryöpsähdys, niin Halla-aho voi oikeasti joutua miettimään, keiden kanssa hallituksen muodostaa ja ketkä eduskuntaryhmästä ovat riittävän meritoituneita ministereiksi ja mielellään sellaisia, että kumppanitkin heitä sietävät.

Tämä blogi on osa Suomen merkittävimpien puolueiden tilannetta analysoivaa blogisarjaa. Aiemmat osat on julkaistu 2.9. (Keskusta, lukemaan täältä) ja 5.9. (Kokoomus, lukemaan täältä). Seuraava osa julkaistaan maanantaina 16.9. ja se käsittelee Vihreitä. Puheenvuoron käyttökatkosta johtuen viime maanantaina ei julkaistu tätä Perussuomalaisia käsittelevää kirjoitusta.

Korjattu 13:14: Mauri Peltokangas Juha Mäenpääksi.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, valtio-opin pääaineopiskelija. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu