Mikä on ”Nato-optio”?

Olen havainnut vuodenvaihteen jälkeen virinneessä keskustelussa monenlaisia käsityksiä Nato-option luonteesta ja siitä, onko sellaista olemassakaan. Tämän kirjoituksen tulkinta ei pyri olemaan lopullinen totuus siitä, mitä Nato-optiolla on suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tarkoitettu, vaan se on oma näkemykseni siitä, mitä sillä voidaan tarkoittaa ja mitä taas ei voida.

Osa jäsenyyden kannattajista suoraviivaisesti toteaa, että koko ”optio” on pelkää fuulaa, eikä mitään optiota ole olemassa tai koskaan ollutkaan. Tämäkin on, tietyllä optiokäsitteen rajauksella, sinänsä mahdollinen tulkinta. Mutta missä mielessä Nato-optio voi olla olemassa?

Mitä Nato-optio voi olla?

– Nato-jäsenyyden edellytysten ylläpitämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa vakaata ja demokraattista sisäpoliittista tilannetta, asevoimien yhteensopivuutta Nato-standardien kanssa ja valmiutta yhteistoimintaan Nato-joukkojen kanssa lyhyellä varoitusajalla.

– Nato-jäsenyyden kynnyksen madaltamista yhteistoimintaa harjoittelemalla ja yhteisiin operaatioihin osallistumisella, kun se katsotaan Suomen edun mukaiseksi.

– Suomen ITSE ilmaisemaa valmiutta hakea Naton jäsenyyttä, jos se katsotaan turvallisuuspoliittisesti tarpeelliseksi.

Näistä kahta ensimmäistä Suomi on jatkuvasti edeten harjoittanut 1990-luvulta saakka. Viimeinen, poliittinen Nato-optio on ensisijaisesti deterrentti eli pelote, jolla pyritään ennaltaehkäisemään negatiivisia muutoksia Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä. Viesti on suunnilleen ”emme liittoudu niin kauan, kun emme koe olevamme uhattua, mutta jos koemme asemamme uhatuksi, emme sitoudu pysymään liittoutumattomina”.

Erilaiset hallitusohjelmakirjaukset ovat sitten asettaneet tämän viestin uskottavuuden kulloinkin erilaiseen valoon. Olennaista viestin uskottavuudelle on kyky laukaista siihen sisältyvä uhka poliittisesta päätöksestä tarpeen vaatiessa nopeasti. Mielestäni tämä on myös hallitusohjelmassa selkeästi muotoiltu: ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan
ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-
jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioon ottaen.

Mitä Nato-optio ei ole?

– Naton antama lupaus Suomen jäsenhakemuksen hyväksymisestä ja/tai nopeutetusta käsittelystä jossain tai missä tahansa tulevassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

– Mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä välittömän sotilaallisen kriisin uhatessa tai Suomen jo jouduttua hyökkäyksen kohteeksi.

– Naton antama lupaus kohdella Suomea kuin jäsenmaata Suomen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi tai kansainvälisen kriisin eskaloituessa.

Mitään tällaisia erikoisvapauksia tai -lupauksia Suomi ei ole virallisesti saanut ja vaikka olisi salaisesti saanutkin, niiden varaan ei tulisi missään tapauksessa laskea.

Missä tilanteessa Nato-optio pitäisi lunastaa?

Koska Nato-optio ei ole kortti, jonka voi pelata kriisitilanteessa, on turha vedota perusteluun ”Natoon ei tule liittyä, koska juuri nyt ei ole kriisiä”. Kyse on toimintaympäristön muutoksesta, joka enteilee kriisiä tai sotilaallista uhkaa. Toisaalta ei myöskään pidä ajatella deterministisesti siten, että ennemmin tai myöhemmin tulee hetki, jolloin Nato-optio olisi lunastettava. Suomen Nato-jäsenyyttä saa toki kannattaa tai vastustaa riippumatta kansainvälisestä poliittisesta tilanteesta, mutta Nato-option idean luonteeseen kuuluu kytkeytyminen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksiin, kuten edellä mainittua, reaaliajassa.

Jos Nato-optio halutaan lunastaa, se pitäisi tehdä tilanteessa, jossa katsotaan tilanteen kehittyvän kohti kriisiä ja jossa liittoutumisen voisi katsoa vahvistavan Suomen turvallisuuspoliittista asemaa ja vähentävän kriisin kärjistymisen riskiä. Nato-option käytöstä keskusteleminen on siis luontevaa aina, kun sotilaallinen jännite lähialueellamme kasvaa, kuten nyt.

Toisaalta Nato-optioon liittyy toinen puoli, jossa ulkopuolisilla toimijoilla on mahdollisuus hillitä Suomen halua hakeutua sotilasliiton jäseneksi laskemalla jännitteitä Suomen lähialueilla, vahvistamalla rauhantilaa ja vähentämällä sotilaallista varustautumista. Jos vastoin kaikkea ennakoimaani esimerkiksi Venäjä päättäisi ryhtyä rauhanomaiseen vuoropuheluun Ukrainan kanssa Minskin aseleposopimuksen pohjalta ja vetäisi joukkonsa pois Itä-Ukrainasta ja Ukrainan rajoilta, olisi mielestäni perusteltua ilmaista myös, että Suomi pidättäytyy sotilasliiton jäsenyyden hakemisesta mikäli neuvottelut johtavat kansainvälisen oikeuden kannalta hyväksyttävään lopputulokseen.

Edelleen kaikkein suurin toiveeni olisi se, ettei Naton jäsenyys olisi Suomelle tarpeellinen ja että Euroopan turvallisuuspoliittiset haasteet ratkaistaisiin neuvottelupöydän kautta. Sikäli kun en näe viitteitä tästä, pidän edelleen parhaana, että Suomi lunastaa Nato-optionsa. Naton ilmoituksen mukaan se on ainakin toistaiseksi voimassa.

+4
EetuKinnunen1
Sosialidemokraatit Helsinki

YTM, töissä Teollisuusliitossa. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu