Muhiiko kuntavaaleissa Perussuomalainen yllätys?

Tänään julkaistu HS:n puoluekannatusmittaus jatkaa pitkiä puoluekannatusmittausten trendejä. Tuloksia analysoi puoluetoverini Antti Koskela omassa blogissaan.

Itse tähyilen jo tulevassa huhtikuussa järjestettäviin kuntavaaleihin. Olin SDP:n palkkalistoilla jo kuntavaaleissa 2012, eli jotain perspektiiviä kuntavaaliasetelmiin ja siihen, mitä voidaan ”kolmen suuren” mallin murtumisen jälkeen vaalituloksilta odottaa väitän omaavani. Koska voidakseen ennakoida tulevaa pitää tuntea historia, aletaan kertaamalla 2010-luvun asetelmiin vaikuttaneet keskeiset vaalitulokset.

2008 – Kokoomuksen kultavuosi

2008 kuntavaalien voittaja oli Kokoomus 23,4% kannatuksella. Ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Kokoomus ylsi kärkikaksikkoon ja ensi kertaa koskaan puolue oli vaaleissa suurin. Kokoomus oli ainoa suuri puolue, joka kykeni kasvattamaan kannatustaan: SDP tuli maaliin toisena 21% kannatuksella ja lähes kolmen prosentin tappiolla, Keskusta oli kolmonen prosentin heikommalla tuloksella. Tästä näkee, miten ajat ovat muuttuneet: SDP:n nykyinen kannatus ei olisi riittänyt ykkössijaan ja kolme suurinta saivat yhdessä miltei 65% kaikista äänistä. Viimeistä kertaa.

Kärkikolmikon takana ajan muutos oli kuitenkin näkyvillä: Vihreät nousivat ensi kertaa niukasti Vasemmistoliiton edelle ja Perussuomalaiset tekivät läpimurron moneen valtuustoon. Muun muassa Jussi Halla-aho valittiin tuolloin Helsingissä kaupunginvaltuutetuksi, minkä jälkivaikutukset ovatkin modernia poliittista historiaa.

2012 – Kuntajytky vai tussahdus?

2012 Kokoomus jatkoi suurimpana kuntapuolueena vajaalla 22% kannatuksella, ainoana yli 20% puolueena. Kaikkien suurten puolueiden kannatus putosi noin 1,5%. Perussuomalaiset yli kaksinkertaistivat kuntavaalikannatuksensa, mutta jäivät rapialla 12% äänisaaliilla edellisvuoden eduskuntavaalien -edelleen lyömättömästä- 19% kannatuksestaan. Tähän haettiin selitystä mm. siitä, että monessa kunnassa Perussuomalaisten ehdokaslistat jäivät hyvin vajaiksi ja yksipuolisiksi. Lisäksi nostettiin esiin se mahdollisuus, että Perussuomalaisten äänestäjiä eivät vain kiinnosta kuntapolitiikan asiat, vaan tuolloin(kin) pinnalla olleet EU:n tukipaketit ja maahanmuutto. Joka tapauksessa puolueen kannatuksen yli kaksinkertaistaminen on aina kova saavutus.

2012 ei vielä näkynyt Vihreiden nousu selkeästi Vasemmistoliiton edelle, vaan puolueet olivat edelleen melko tasaväkisiä. Silloin oli jo kuitenkin nähtävissä, että Vihreiden kannatus keskittyi suurten kaupunkien nuoriin äänestäjiin, siinä missä Vasemmistoliitolla oli runsaasti kannatusta myös taantuvilla ja ikääntyneemmillä paikkakunnilla. SDP:lle nämä vaalit olivat vaikeat monella perinteisellä teollisuuspaikkakunnalla, esim. Porissa, Tampereella ja Lahdessa menetettiin suurimman puolueen asema Kokoomukselle. Kokoomuksen vahvuutena nähtiin tuolloin se, että se oli kilpailijoitaan vastustuskykyisempi kannatussiirtymälle Perussuomalaisten suuntaan: vaikka puolue menetti kannatustaan vaaleissa, se sieti tätä paremmin kuin kilpailijansa. Nykyisistä puoluejohtaja-ministereistä Sanna Marin ja Li Andersson tekikvät läpimurtonsa näissä kuntavaaleissa: Marin Tampereella ja Andersson Turussa. Anderssonilla oli jo tässä vaiheessa valtakunnallista näkyvyyttä Vasemmistonuorten puheenjohtajana, Marinin tähti lähti nousuun kun toverit viisaasti nostivat tulokkaan Tampereen valtuuston puheenjohtajaksi ja hän pääsi luotsaamaan legendaarisia, valtakunnallista huomiota herättäneitä ratikkavaltuustoja.

2017 – Vihreiden läpimurto

Jos 2008 huomio oli Kokoomuksessa ja 2012 Perussuomalaisissa, 2017 oppositiossa profiloitumaan päässeet Vihreät olivat nostaneet gallupeissa kannatustaan ja onnistuivat ensimmäistä kertaa todella realisoimaan kannatuspotentiaaliaan: puolue otti lähes neljän prosenttiyksilön kaulan vanhaan kilpakumppaniinsa Vasemmistoliittoon ja valtasi ensimmäiset merkittävät ykköspaikat kaupungeissa. Vihreät olivat vaalien jälkeen suurin Nokialla ja Jyväskylässä. Kokoomus oli edelleen vaalien suurin ja kaikki kolme suurinta puoluetta menettivät edelleen kannatustaan, SDP tosin vain desimaalipilkun oikealta puolelta. Paikallisesti kannatusmuutokset olivat kuitenkin isoja: 2017 SDP valtasi takaisin asemiaan monella perinteisellä teollisuuspaikkakunnalla, mutta voitot kumoutuivat tappioilla suurissa yliopistokaupungeissa, eritoten Turussa ja Jyväskylässä.

Näissä vaaleissa Perussuomalaiset kärsivät selkeästi hallitusvastuustaan. Pitää muistaa, että vaalit järjestettiin ennen kesän 2017 puoluekokousta ja Sinisten irtautumista, joka avasi tien äänestäjien palaamiseen sinikeltaisten lippujen alle. 2017 valtuustoihin nousi sellaisia myöhemmin maininnanarvoisia nimiä kuin Maria Ohisalo, Veikko Vallin ja Iiris Suomela. Itse asiassa yllättävän moni Vihreiden nykyisen eduskuntaryhmän jäsenistä löytyy 2017 uusina valittujen valtuutettujen listoilta.

Miten gallupit realisoituvat?

Kun puoluekannatuksia tällä hetkellä mitataan, niissä kysytään mielipidettä eduskuntavaaleista. Kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on vakiintunut eduskuntavaaleja alemmaksi, mikä korostaa yleisesti tunnollisimmin äänestävien ryhmien painoarvoa: ikääntyneiden ja hyvätuloisten. Tämä selittää Kokoomuksen toistuvaa hyvää menestystä ja sitä, miksi SDP:n kannatus oli 2012 ja 2017 parempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Kaikki puolueet eivät myöskään ole tasaisen suosittuja vaalipiirien kunnissa, joka saattaa ohjata paikallista äänestyskäyttäytymistä jonkin verran. Listojen pituutta ja kattavuutta on usein pidetty keskeisenä kannatuksen realisoinnin ehtona, mutta esimerkiksi Vihreiden tulokset osoittavat, ettei täysi lista ole välttämättä enää edellytys hyvän vaalituloksen saamiselle. Myöskään listan ”yksipuolisuus” ei välttämättä kerro ehdokasasettelun epäonnistumisesta: kun äänestyskäyttäytyminen eriytyy ammattien, koulutuksen ja tulotason lisäksi myös sukupuolen ja iän perusteella, olennaista on että ehdokkaat vastaavat potentiaalista äänestäjäkuntaa.

Isoin kysymysmerkki on Perussuomalaisten menestyminen. Puolueen tämänhetkinen kannatus on lähellä sen parasta eduskuntavaalitulosta vuodelta 2011. Harva muistaa, että PS:n kannatus itse asiassa laski sekä 2015 että 2019 eduskuntavaaleissa (17,7% ja 17,5%). Mielipidemittauksissa lukemat ovat toki ollee välillä korkeampiakin. Kuntavaalien paras kellotus on vielä alhaisempi. Samalla huomattakoon, että Kokoomuksen kannatus on neljä yksikköä alempana kuin edellisissä kuntavaaleissa, Keskustan lähes kuusi yksikköä. SDP ei ole kellottanut yli 20% kannatusta kertaakaan 2008 vaalien jälkeen. Tilanteeseen liittyy aidosti isoja kysymysmerkkejä. Voi olla, että yhä selkeämmin talouspoliittisesti oikeistolainen ja nationalistinen Perussuomalaiset kykenee opposition henkisenä johtopuolueena viemään Kokoomukselta merkittävästi ääniä ja haastamaan Keskustan ikiaikaisen valta-aseman maaseudulla. Yhtä mahdollista kuitenkin on, että lojaalit ja vakiintuneet äänestäjät pelastavat molemmille porvaripuolueille gallupeja selkeästi paremman tuloksen. Demareilla hyvää tulosta puoltaisi edellisistä vaaleista juontuva perinne saada kuntavaaleissa eduskuntavaaleja parempi tulos.

Isot kannatussiirtymät tulevat joka tapauksessa tapahtumaan kahden kolmion sisällä. Porvaritriangelin lisäksi edessä on punavihreää kolmiodraamaa, jossa SDP ja Sanna Marin ovat tällä hetkellä vahvoilla. On vaikea nähdä, miten pelitilanne voisi kriittisesti muuttua ennen kuntavaaleja. SDP:n kannatus voi vielä vähän hyytyä, mutta PS tuskin nousee merkittävästi, sillä sekä Kokoomuksen että Keskustan kannatuksessa alkaa tulla jykevä lattia vastaan. Kokoomuksen kilpailu Perussuomalaisten kanssa oppositiossa tosin alkaa olla vaikeaa Kokoomuksen liberaalimmalle siivelle, mutta toistaiseksi heille ei ole tarjolla Liike Nytiä uskottavampaa oikeistoliberaalia vaihtoehtoa. Vaihtoehtona on toki myös äänestämättä jättäminen.

Jos jotain täytyisi ennustaa, niin veikkaisin että kuntavaalien ykkössijan saa joko SDP tai Kokoomus, mutta PS nykäisee itsensä selkeäksi kolmospuolueeksi ja vaalien jälkeen näemme myös ensimmäiset Perussuomalaisten johtamat kunnat, kenties myös muutaman keskisuuren kaupungin. Keskustan tulos on selkeästi heikompi kuin 2017 ja myös Vihreät jäävät viime vaalien tuloksestaan, mutta tuskin kahta prosenttia enempää. Demareiden suurin kannatuksen nousupotentiaali piilee suurissa yliopistokaupungeissa, poislukien Helsinki, puolustettavaa on eniten Porin, Rauman, Varkauden, Jämsän ja Kouvolan kaltaisissa teollisuuskaupungeissa.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, YTM. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu