Onko Taiwan Aasian Ukraina?

Turvallisuuspoliittisen blogisarjani neljäs osa käsittelee Ukrainassa käytävän sodan vaikutusta Aasiaan. Otsikossa mainittu kysymys Taiwanista ja Manner-Kiinasta on varmasti eniten spekuloitu seikka, mutta sodan vaikutus Aasiaan ei rajoitu siihen. Sodalla on vaikutuksia myös Intian ja Venäjän suhteeseen, sekä sitä kautta edelleen Intian ja Yhdysvaltojen (sekä muiden länsimaiden) suhteisiin. Osaltaan sodan seuraukset ovat myös tuottaneet sysäyksen, joka on puskenut valmiiksi ylivelkaantuneen ja koronasta kärsineen Sri Lankan kaaokseen.

Samanlaisia romahduksia on edessä muillakin valtioilla, joiden talouspolitiikka on perustunut matalakorkoiseen lainaan eikä puskureita julkisella taloudella ole. Osa näistä valtioista on valmiiksi hauraita, eikä tilanteessa omaa syytään. Monet muut saavat syyttää vain itseään. Erityisesti kiinalaisten tarjoaman halvan velkarahan pitkät nyörit paljastuvat nyt ja voi olla, että moni näistä maista joutuu maksamaan kalliin hinnan talous- ja ulkopoliittisessa suvereniteetissaan vastineeksi kiinalaisten lainoittajien pitkämielisyydestä.

Kiinan pitkä peli

Tässä on kyse pitkästä pelistä, jota Kiina on käynyt varmistaakseen luonnonvarojen saatavuuden ja valmistellakseen nousuaan merivallaksi Intian valtamerellä ja Etelä-Kiinan merellä sekä niitä yhdistävillä merialueilla, joiden kautta kulkevat laivareitit Afrikkaan ja Lähi-itään. Kiina haluaa aikanaan luoda tälle alueelle samanlaisen ulkomaisten laivastotukikohtien verkoston tukemaan voimansa projisointia kuin Yhdysvalloilla on ympäri maailmaa. Ulkomaille lainojen myöntäminen on ollut myös näppärä keino syöttää Kiinan kansantalouteen vyöryvää valuuttaa muualle kuin kotimaisen kulutuksen kasvuun, joka voisi uhata Kiinan teollisuuden kilpailukykyä.

Nyt nuo investoinnit realisoituvat samalla, kun Kiina huomaa Yhdysvaltain sotilaallisen voiman kiinni kuromisen aiempaa kiireellisemmäksi tehtäväksi. Venäjä sitoo Yhdysvaltojen huomiota toistaiseksi, mutta näyttää siltä, ettei sen sotilasvoimasta pitkällä aikavälillä tule olemaan pelotteeksi, joka vetäisi voimia Eurooppaan. Ukrainan sodan nopea päättyminen vaatisi Venäjän asevoimien luhistumista ja sen jatkuminen tarkoittaa olemassa olevan voiman jatkuvaa kulumista. Kiina tietää, että yksin siitä ei ole Yhdysvaltojen haastajaksi, etenkään kun maan sotilasteknologia ei keskeisissä kysymyksissä kuten sotilasilmailussa vastaa amerikkalaista.

Venäjän asevoimien antama esimerkki nostaa Beijingin autokraattien pöydälle myös sen kysymyksen, onko Xi Jinpingille ja hänen ydinpiirilleen annettu yhtä väärää tietoa Kiinan asevoimien todellisesta suorituskyvystä kuin Vladimir Putinille. Korruptio ja tarve kaunistella tosiasioita hierarkiassa ylemmille kun on vakava ongelma Kiinassakin. Asevoimien harjoitukset ja raportit herkästi rakennetaan niin, että ne antavat komentajista pätevän ja asevoimista tehokkaan kuvan. Uskoisin, että Ukrainan taisteluissa Venäjän asevoimien suorituskyvystä ja motivaatiosta paljastuneet ongelmat herättävät Kiinaa pohtimaan erilaisia keinoja varmistaa kalustonsa kunto ja joukkojensa koulutustaso. Tämä kaikki on tarpeen, jos todellista painetta Taiwanin valtaamiseen, tai kansantasavallan kommunistien termein jälleenyhdistämiseen, halutaan kasvattaa.

Taiwanin salmi ja Aasian Nato

Taiwanilla istuva hallitus tunnetaan edelleen nimellä Kiinan Tasavalta. Saari ei tunnetusti virallisesti ole itsenäinen valtio, eikä Taipein hallitusta tunnusta Kiinan viralliseksi edustajaksi kuin muutama hassu valtio. Helsingissäkin saaren ja sen asukkaiden asioita hoitaa Taipein kaupungin edustusto. Käytännössä saarella on kuitenkin toimiva, demokraattinen kansalaisyhteiskunta, joka on yli 70 vuotta kehittynyt erillään Manner-Kiinasta. Saaren asukkailla ei ole mitään aikomusta tulla yhdistetyksi Kiinan dystooppiseen yhteiskuntaan, jossa yhdistyvät kapitalismin ja kommunismin synkimmät piirteet. Taiwanilla on myös kyky vastustaa kansantasavaltaa, sillä se saa sotilaallista materiaalitukea Yhdysvalloilta.

Yhdysvalloilla on myös ”strategisen epävarmuuden” doktriini saaren suhteen -eli tarkoituksellisesti hämärä linja sen suhteen, kuinka paljon Taiwan saisi tukea kansantasavallan mahdollisen hyökkäyksen alla ja millä ehdoilla. Presidentti Joe Biden on tosin lipsautellut, mahdollisesti tarkoituksella, että Taiwania tultaisiin puolustamaan kaikin keinoin. Vaarallisen esimerkin Beijingiin antaa se, millaista tukea Ukraina on saanut, vaikka se on ollut kaikkien kollektiivisten turvallisuusjärjestelyiden ulkopuolella.

Samaan aikaan Yhdysvaltain aasialaiset ja oseanialaiset liittolaiset ovat tiivistämässä yhteistyötä keskenään ja Naton kanssa. Japani on muokkaamassa pasifistista perustuslakiaan tavalla, joka mahdollistaisi sille liittolaistensa tehokkaan auttamisen ja uusien asejärjestelmien hankkimisen maan ”itsepuolustusvoimille”. Perustuslakimuutosta ajaneen LDP:n ex-pääministeri Shinzo Aben salamurha liittyi juuri tähän lakimuutokseen. Tämä edelleen kiristää rengasta Kiinan ympärillä, jossa muun muassa Venäjän kanssa kumppanuuttaan kehittänyt kommunistinen Vietnam rakentaa samaan aikaan yhteyksiään Yhdysvaltoihin juuri Kiinan uhkaa vastaan.

Venäjän ystävät eivät aina ole Kiinan ystäviä

Vastaava tilanne on myös Intialla, joka on Venäjän ystävä, mutta Kiinan alueellinen kilpa- ja kiistakumppani. Mailla on myös aluekiistoja keskenään. Vastaavasti Pakistan on tiivistänyt suhteitaan Kiinaan juuri jännittyneiden Intia-suhteidensa vuoksi. Eurooppalaisessa kontekstissa usein puhutaan länsimaista ja BRICS-maista (Brasil, Russia, India, China, South Africa) ikään kuin ne muodostaisivat jonkinlaisen yhtenäisen ”lännen vastaisen” blokin. Vaikka Yhdysvalloilla ja EU:lla on omat kiistansa, samoin kuin EU-mailla on keskenään, näiden maiden intressiristiriidat ovat täysin toisella tasolla.

Venäjä suhtautuu Kiinaan pelokkaasti, sillä väkirikas mutta luonnonvaroiltaan köyhä Kiina katselee kiinnostuneena Venäjälle kuuluvaa, lämpenevää Siperiaa. Väestöltään harvaa, mutta luonnonvararikasta aluetta. Kiina ja Intia kilpailevat keskenään ja sotilasteknologiassaan Iranin tavoin Venäjään nojautunut Intia saattaa joutua jollain aikataululla miettimään uudelleen suhtautumistaan, jos se ei voi luottaa Venäjän kykyyn toimittaa asejärjestelmiä joilla Kiina voidaan lyödä.

Pitkällä aikavälillä voi olla, että jos Venäjällä valta vaihtuu ja globaali kamppailu siirtyy Aasiaan, Venäjästä tulisi arvokas liittolainen Yhdysvalloille. Jos taas Venäjä jää nykyiseen tilaansa, voi olla että se ajautuu Kiinasta riippuvaiseksi satelliittivaltioksi. Näitä vaihtoehtoja punnitaan vastakkain Washingtonissa ennemmin tai myöhemmin ja se voi johtaa siihen, että mikä tahansa nykyisen johdon Kremlissä korvaava porukka hyväksytään lännen liittolaisiksi. Ei kannata yllättyä, tai ainakaan pettyä.

Tämä on turvallisuuspoliittisen blogisarjani neljäs osa. Uudet blogitekstit julkaistaan aina torstaisin. Ne noudattavat ensimmäisen bloggauksen sisällöllistä jakoa, eli seuraava, 21.7. julkaistava kirjoitus käsittelee sodan pitkän aikavälin talousvaikutuksia käsittelevä blogi ja sarja päättyy 28.7. pohdiskelevaan tekstiin mahdollisesta yksinapaisesta maailmasta. Kommentit, kysymykset ja muu palaute ovat tervetulleita!

+3
EetuKinnunen1
Sosialidemokraatit Jyväskylä

YTM, töissä ammattiliitossa. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu