Sota Ukrainassa vie maailman uudelle aikakaudelle
Yksi tapa hahmottaa historiaa on jakaa sitä temaattisiin ajanjaksoihin. Nämä jaot ovat aina eri tavoin mielivaltaisia ja osin vaihtelevia sen mukaan, mitkä tekijät nostetaan keskiöön. Talous- tai sosiaalihistorian näkökulmasta 1900-luku ja 2000-luvun alku jakautuvat toisin kuin vaikka tieteenhistorian tai poliittisen historian näkökulmasta. Turvallisuuspolitiikassa jaottelu perustuu useimmiten valtakeskusten ja toimijoiden uudelleenjärjestäytymiseen, mikä usein tapahtuu sotien ja vallankumousten seurauksena.
Suuri muutos turvallisuuspoliittisessa maailmanjärjestyksessä tapahtui 1989-1991, kun Neuvostoliitto ja kommunistinen blokki romahtivat sisäisen paineen ja taloudellisen stagnaation myötä. Se päätti yli 40-vuotisen kylmän sodan maailmanjärjestyksen, joka sai alkunsa toisen maailmansodan lopputuloksesta. Aikakautta voisi kuvata vaikkapa uusliberalismin aikakaudeksi. Siitä on puhuttu myös Pax Americanana. Tämä aikakausi päättyi 2022 Venäjän käynnistettyä laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan.
Sota sinänsä ei ole tässä ratkaiseva aikakauden päätös, vaan se, että sodan syttyminen tarkoittaa keskeisten Kylmän sodan jälkeisten poliittisten doktriinien vanhentumista. Näitä doktriineja olivat muun muassa:
- ”Wandel durch Handel”, ajatus, jonka mukaan taloudellinen yhteistyö väistämättä johtaisi liberaalin demokratian edistymiseen
- Taloudellisen keskinäisriippuvuuden sotaa ehkäisevän vaikutuksen ehdottomuus
- Perinteisten asevoimien vanhentuneisuus ja merkityksettömyys
Toki aikakauden loppua kohden oli jo näkyvissä merkkejä siitä, että ideologinen ja taloudellinen haastaja Yhdysvalloille ja näitä seuraavalle ”läntisten” teollisuusmaiden blokille on muodostumassa. Ei kuitenkaan Venäjästä, vaan Kiinasta ja sen autoritaarisen markkinatalouden mallista. Samalla kehittyneiden teollisuusmaiden sisäinen vakaus ja poliittiset järjestelmät alkoivat osoittaa heikentymisen merkkejä ennen kaikkea poliittisen kentän sirpaloitumisen ja polarisaation kautta.
Demokratiat eivät olleetkaan heikkoja
Keskeisin sodan alkamisen jälkeen nähdyn kehityksen opetus on, etteivät demokratiat olleetkaan niin heikkoja ja kyvyttömiä kuin Pax Americanan loppupuolella manattiin populistien voittaessa vaaleja ja poliittisten reformien osoittautuessa mahdottomiksi toteuttaa. Länsimaiden reaktio Venäjän uuteen hyökkäykseen oli yhtenäinen, päättäväinen ja tehokas. Tässä ei ole merkitystä sillä, soitteleeko Macron Putinille tai onko Saksalla vaikeuksia saada tehtyä päätöksiä panssarivaunujen toimittamisesta. Nämä ovat pintapuolisia yksityiskohtia. Isossa kuvassa pakotteet olivat nopeita, kovia, eikä yksikään merkittävä valtio tai poliittinen voima ole niitä kyseenalaistanut.
Samoin demokraattisten maiden kyky tukea Ukrainan taistelua maahantunkeutumista vastaan on selvästi yllättänyt venäläiset ja tulee heijastumaan myös muihin mahdollisiin kriisipesäkkeisiin. Keskeisin näistä on Taiwanin salmi, jossa on pohdittu mahdollisuutta sille, että Kiinan kansantasavalta yrittäisi sotilaallisin keinoin ”jälleenyhdistää” Kiinan, mikäli saarella toimiva ”Kiinan tasavalta” päättäisi julistaa saaren virallisestikin itsenäiseksi valtioksi.
Globaali valtapolitiikka ja talous muuttuvat
Sota laittaa myös globaalin talouden ja vallankäytön perusteet liikkeeseen. Kun luovutaan ajatuksesta, jonka mukaan keskinäisriippuvuus takaisi rauhan, ympäri maailmaa kiertelevät tuotantoketjut eivät enää kuulostakaan niin houkuttelevalta ajatukselta. Jo koronapandemian aikainen komponenttipula ja logistiikan ongelmat osoittivat, miten pienet häiriöt voivat hidastaa ja pysäyttää kokonaisia teollisuudenaloja.
Sotatila väistämättä vaikuttaa maiden ja talousalueiden ratkaisuihin huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vahvistamiseksi. Tuontiruuasta riippuvaiset maat joutuvat pahoihin vaikeuksiin Ukrainan viljakaupan pysähdyttyä ja moni maa miettii varmasti sitäkin, kuinka riippuvaisia he jatkossa haluavat olla diktatuurien energiatuotteista. Öljyä kun toimittavat Venäjän lisäksi ennen kaikkea Saudi Arabia, Iran, muut Persianlahden diktatuurit ja Venezuela. Norjan kaltaiset demokraattiset öljyn viejävaltiot ovat harvassa. Nesteytettyä maakaasua sentään saadaan Yhdysvalloistakin.
Kiinan ja läntisten teollisuusmaiden yhteydet ovat liian laajat ja tiiviit katkaistavaksi, mutta on aivan varmaa, että niin Beijingissä, Brysselissä kuin Washingtonissakin aletaan kaikessa hiljaisuudessa laatia entistä laajempia suunnitelmia kansainvälisen kaupan häiriötilanteista selviytymiseksi, elintärkeiden raaka-aineiden ja komponenttien varastoimiseksi. Lisäksi varmasti selvitetään vaihtoehtoisia hankinta- ja jalostusketjuja.
Taistelua autokratian ja demokratian välillä ei käydä vain valtioiden kesken
Se, että Venäjän hyökkäys on herättänyt demokraattisissa valtioissa voimakkaan ja yhtenäisen vastareaktion ja se, miten Venäjä on tullut jo nöyryytetyksi ja heikennetyksi sotatoimien ja talouspakotteiden myötä on synnyttänyt jo euforiaa osassa ihmisiä. On muodostunut ajatus, että tässä on nyt se historian loppu, jossa autoritaariset valtiot saavat selkäänsä demokraattiselta länneltä, Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon ja Kiina eristetään.
Totuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Samoin kuin aikanaan 1930-luvulla, pimeät voimat ovat liikkeellä varsinaisten diktatuurien lisäksi myös demokraattisissa valtioissa. Oikeistolaiset autokraattiset liikkeet Ranskassa, Italiassa, Unkarissa tai Yhdysvalloissa eivät ole Kremlin tai FSB:n luomuksia. Samoin kuin kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ruokki paikallisesti syntyneitä vastavoimia kapitalististen maiden valtiovallalle, myös nyt Moskova tukee käytännön syistä poliittisia voimia, jotka vastustavat EU:ta, Natoa ja liberalistisen kansainvälisen oikeuden tulkinnan varaan rakennettuja instituutioita.
Nämä liikkeet saavat käyttövoimansa vastaliikkeestä liberalismille. Osa vastaliikkeestä perustuu liberalismin varjopuoliin, osa taas esimerkiksi yksilönvapaudessa saavutettuihin edistysaskeleisiin, osa autoritaarisen uskonnon ja nationalismin kaltaisten voimien heikentymiseen. Ei ole mitenkään varmaa, että seuraava demokraattisten yhteiskuntien yhteinen taisto käydään Venäjää tai Kiinaa vastaan. Se voidaan joutua käymään myös Yhdysvalloissa, jossa Republikaanisen puolueen kannattajien entistä jyrkempi radikalisaatio voi synnyttää uhan demokratialle. Koskaan ei pidä odottaa, että seuraava sota olisi samanlainen kuin nyt käytävä.
Tämä johdannonomainen teksti aloittaa turvallisuuspoliittisen blogisarjani, joka jatkuu koko kesän. Uudet blogitekstit julkaistaan aina torstaisin. Ne noudattavat tämän bloggauksen sisällöllistä jakoa, eli seuraava blogi (julkaistaan 30.6.) käsittelee autokratian ja demokratian välistä kamppailua. Sen jälkeen 7.7. julkaistaan Lähi-idän tilannetta käsittelevä kirjoitus, Ranskan kansallispäivänä 14.7. Aasiaa käsittelevä teksti, 21.7. sodan pitkän aikavälin talousvaikutuksia käsittelevä blogi ja sarja päättyy 28.7. pohdiskelevaan tekstiin mahdollisesta yksinapaisesta maailmasta. Kommentit, kysymykset ja muu palaute ovat tervetulleita!
Tämä oli erittäin hyvä teksti.
Aika näyttää mihin suuntaan maailma kääntyy. Nyt tiedämme, että Venäjän vaikutusvalta on romahtanut. Aina sotaan saakka Venäjä pystyi rakentamaan ja pitämään yllä fasadia, jonka takana ei ollutkaan lähellekään niin suurta voimaa ja kyvykkyyttä kuin miltä Venäjä ulospäin näytti. Sodan aikana Länsi on useampaan kertaan katsonut Venäjän bluffin, joten vast’edes Venäjän uhkailuilla itselleen saama liikkumatila on aikaisempaa merkittävästi kapeampi.
Jos Venäjän todellisista motiiveista hyökätä Ukrainaan olikin paljon epäselvyyttä, niin nyt asia näyttää kirkkaalta: Putin halusi palauttaa Vanhan Venäjän keskeisimmät osat takaisin Venäjän haltuun. Valko-Venäjä saatiin jo talutushihnaan ja Ukraina luultiin saatavan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli jo tiedossa, tätä osattiin odottaa ja täällä oli teoreettinen sauma.
”Sodan aikana Länsi on useampaan kertaan katsonut Venäjän bluffin…”
Putin on väläyttänyt ydinasekorttia lännelle jo kaksi eri kertaa, ensimmäisen kerran Krimin valtaamisen mainingeissa, toisen kerran heti erikoisoperaation alkumetreillä. Miten missä milloin ne bluffit on nyt sitten katsottu, pakotteillako? Vaiko kenties sillä, että Joe lausui julkisesti ettei lähde haastamaan Venäjää III maailmansodan vaaran takia toimittamalla Ukrainalle sen tarvitsemaa TAPPAVAA pitkänkantaman kalustoa?
Joen politiikassa NATO-joukkojen läsnäolo Ukrainassa nyt on täysin out of question.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on verhotusti uhannut ydinaseen käytöllä, mikäli länsi jatkaa aseapua Ukrainalle. Välittömästi viimeisimmän uhkauksen jälkeen Yhdysvallat ilmoitti suuresta aseapupaketista.
On kyllä totta, että kaikkein tehokkaimpia aseita länsi ei ole Ukrainalle toimittanut ja avun aikataulu on takellellut. Mutta ei Venäjä ole uhkauksillaan ydinaseista saanut länttä pysymään puolueettomana kriisissä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän miehitettyä Krimin Putin julisti televisioidussa puheessaan aivan suoraan, että mikäli länsi puuttuisi tilanteeseen sotilaallisesti niin ydinase otetaan käyttöön. ’Kevensi’ julistustaan myöhemmässä TV-puheessaan lausumalla ettei nyt kukaan järkevä taho olisi valmis lähtemään ydinsotaan. Ainoastaan rauhoitellakseen omia vaiko kertoakseen myös lännelle, että nyt olisi syytä olla järkevä? Lännen vastaus yhdestä suusta oli, että tuomitsemme Venäjän toimet, vaan kovinpa laihoiksi jäivät sanktiot, Kaasu virtasi, venäläisten oligarkkien oli helpompaa tallettaa ryöstörahaa suomalaisiin pankkeihin, kuin yksityisen suomalaisen jolta heti oltiin syynäämässä hynän alkuperää mikäli kiikutti pankkiin muutaman satasen ylittävää rahasummaa tallettaakseen ne omalle tililleen. ’Spesiaalioperaation’ alun yhteydessä uhkaus tuli verhotummin, tarvittaessa käytetäisiin kaikkea käytössä olevaa sotilaallista voimaa. Ainakin American Joe veti ilmosta johtopäätöksen, että maltti saattaisi hyvinkin olla valttia myöskin tällä kertaa, mene tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Länsimaat eivät ole uskaltaneet katsoa Venäjän bluffia. Päin vastoin viestineet ettei haasta ja nokita, koska eskalaatioriski. Pelkäävät ydinsotaa ja sitä, että omat pojat kuolisivat.
Jos itsellä on ydinase, ydinaseuhkailuun ei ole varaa vastata pelolla. Jos niin tekee, sama keinoa voi hyödyntää seuraavillakin kerroilla. Aiheutetun pelon tarjoamassa turvassa voi harjoittaa yhtä sun toista pienempää ja isompaa sortoa naapurimaita ja ehkä liittolaisiakin kohtaan. Kiina tietää tämän jo ja tulee hyödyntämään oppimansa.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvää ja toivottua analyyttista keskustelua. Sisällöllisiä huomioita on nyt parempi kirjoittaa yöllä auringon taas noustessa
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus paria lopussa olevaa kappaletta lukuunottamatta. Kyllä se on vasemmisto joka liikkunut enemmän äärilaitaan oikeistokonservatiivien pysyessä paikoillaan. Turha kahtiajaosta on ainoastaan oikeistoa syyttää, kyllä siinä on kaksi osapuolta.
Ilmoita asiaton viesti
Eetu on heti työntämässä laidan yli sitä porukkaa joka ei miellytä, kuin paraskin käenpoikanen.
Populistit ja sen semmoiset erimieliset leimataan putinisteiksi.
EU:ssa mitään yhtenäisyyttä voi saavuttaa niin kauan kuin haetaan kuuta taivaalta ja haahuillaan ilmastonmuutoksen kanssa. Aasia ja itä ei mitään välitä ilmastonmuutoksesta ja länsi ei yksin sitä voi estää (tosin ilmu ei ole estettävissäkään kun se ei ole ihmisen aiheuttamaa niin ei ihminen voi sitä estääkään).
Jossain vaiheessa on myönnettävä että euro on epäonnistunut eikä toimi eikä koskaan tule toimimaankaan. Niin kauan kun sitä ei tunnusteta, Eurooppa heikentää itseään.
Kiinan tavoite ei ole Taiwanissa, tavoitteet ovat paljon laajemmat.
Ilmoita asiaton viesti
”Aasia ja itä ei mitään välitä ilmastonmuutoksesta”, mutta Kiina kuitenkin signaloi hieman päinvastaista julkaisemalla edes jonkinlaisen ilmastopoliittisen tavoitteen.
Sitten:
Esim. muun muassa NASA on jo verraten pitkään jatkuneen satelliittiseurannan analysoinnin tuloksena tehnyt päätelmän, että globaali jäämassa on, johtukoon se sitten vaikka muutoksesta vitun ikenien asennossa, 1990 luvun alkupuolelta tähän päivään mennessä huvennut radikaalisti eikä ilmiölle ole löytynyt mitään muuta selitystä kuin ilmaston keskimääräinen globaali lämpeneminen. Ja kuten on tunnettua niin jää sulaa vedeksi kun on tarpeeksi lämmintä ja vesi jäätyy jääksi kun on tarpeeksi kylmää, vai olisiko kenties jollakulla asian suhteen eriävä näkemys?
ja Kariselle aivan erikseen:
Nyt kun Karinen tietää ettei tämä ilmaston keskimääräinen lämpeneminen globaalilla tasolla suinkaan johdu ihmiskunnan toimista niin kertokoon suoraan edes teoriansa, että mistä vitusta se sitten oikein mahtaisi johtua.
Ilmoita asiaton viesti
No tämä saattaa tulla yllätyksenä Nealle, mutta joskus valtiot ja yksityiset ihmisetkin voivat tehdä toista kuin sanovat.
Kiina sanoo olevansa huolissaan ilmusta mutta ei tosiasiassa välitä asiasta pätkääkään. Toimet on ihan erilaisia, Kiina rakentaa lisää kivihiilivoimaloita sen kuin kerkiää. Sama tapahtuu Intiassa ja muualla idässä. Entä Venäjä, eiköhän Putin mieti ihan muita juttuja.
Ettäkö mistä ilmu johtuu? Samasta kuin keskiajan lämpökausi ja muut ilmastonvaihtelut. Ilmastonvaihtelusta. Merien oskillaatiosta ja myös auringon tehon vaihtelusta. Tehon vaihtelu on paljon suurempaa kuin hiilidioksipitoisuuden aiheuttama muutos watteina.
Tehon vaihtelun laskemisen vaikeus on siinä kun aallonpituudet vaihtelevat (aika rajusti jopa). Eri aallonpituudet vaikuttavat eri tavoin ilmakehän eri kerroksissa. Siinäpä puuhaa tiedemiehille miettiä niitä jos joskus heräävät todellisuuteen.
Esitetty ihmisen vaikutus on aivan naurettava ajatus, ihmisen vaikutus maapallon energiataseeseen on 0.00% kahden desimaalin tarkkuudella.
Hiilidioksidipitoisuudessa (joka ei todellakaan ohjaa ilmastoa) ihmisen osuus on alle 5%.
Ilmoita asiaton viesti
Bravo kun saatiin viimeinkin asialle tieteelliseen faktaan pohjautuva selvitys. Nyt kun Karinen saisi vielä taottua tämän tosiseikan poliitikkojen päihin ihan globaalilla tasolla niin ilmastonmuutoshaihattelu voidaan kertaheitolla lopettaa jolloin jopa Saksakin voi palata kivihiileen ja normaaliin.
Ilmoita asiaton viesti
Siis tieteen asiana on faktapohjaisesti selvittää että ilmu on olemassa. Todistus ei ole se että ”emme tiedä muuta”.
Ilmiössä on tärkeää määritellä ”kuinka paljon”.
Ja tiede osoittaa että kasvihuoneilmiön muutos on vähän.
Prosenteissa paljon mutta vaikutus on pienen pieni ja ihmisen osuus muutoksessa vielä pienempi.
Kaikkien aikalaishulluuksien jälkeen on aina ollut pakko palata normaaliin. Edellisiä aikalaishulluuksia on ollut mm. rotuoppi ja marksismi-leninismi.
Nyt on jo näkyvissä mikä on todellinen suurin uhka. Ja se tosiaankaan ei liity ilmastoon.
Ilmoita asiaton viesti
NASAsta: Olen moneen kertaan sanonut että ei ole vakuuttava tieteellinen todistus se, että ”emme tiedä muuta”. Toisin sanoen hiilidioksidipitoisuuden vaikutus tehona on paljon pienempi kuin tapahtunut muutos. Eroa paikkaamaan on kehitetty roskatieteellinen ilmastoherkkyys-käsite.
Muuten: Jään sulaminen esim. Grönlannissa on loppunut jo kymmenen vuotta sitten mutta laatumedia ei ole muistanut kertoa siitä.
Paitsi että joka kesä sulaa, tosin vähemmän kuin mitä uutta tulee talvella.
Ilmoita asiaton viesti
Lisää ilmastofuulaa vaan yhä jääkarhut rokkaa. No NASA nyt on tumpeloinut monta kertaa ennekin, keskittyköön vaan tähtiin ja jättäköön maalliset asiat asiantuntijoille.
Ilmoita asiaton viesti
No ilmastofuulaapa hyvinkin. Grönlanti viilenee kesäisin ja talvisin ei jäät yleensä sula.
https://wattsupwiththat.com/2022/06/12/greenlands-summers-surprisingly-cooling-over-past-decadedriven-by-natural-oceanic-cycles/
Siis tuo on ihan virallista tietoa että kesät on kylmempiä. Luulisi tyhmemmänkin käsittävän että se hidastaa sulamista jos syynä on kasvihuoneilmiön muutos.
Entäpä jos jää sulaakin jostain muusta syystä kuin kasvihuoneilmiön muutoksen johdosta? Onko tullut tutkijoille mieleen? Auringon säteilyn aallonpituuksien muutokset voisi selittää sen kenties paremmin mutta sitä ei edes mietitä.
Mitä tulee jääkarhuihin niin sen suurempaa fuulaa ei voi ollakaan kuin jääkarhuihin liitetty. Kannat ovat jättiläismäisiä nykyisin verrattuna 50 vuoden takaisiin.
Karhuthan eivät millään muotoa tarvitse kelluvaa jäätä eikä se jää edes ole hävinnyt vaikka piti jo vuonna 2005 olla kokonaan kadonnut Al Goren mukaan.
https://wattsupwiththat.com/2021/02/26/not-a-myth-state-of-the-polar-bear-report-shows-2020-was-another-good-year-for-polar-bears/
Miksei kukaan sääli hylkeitä? Mielestäni aika sikaa että jääkarhut syövät kaikki hylkeet tätä menoa. Ja muutaman tutkijan kenties mutta niitä on nyt muutenkin liikaa.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä tuota ”demokratia” ylistystä, koska se on osittain harhaa. Itäblokin maat eivät tule edistymään siinä demokratiassa joka EUta tai muita tahoja miellyttäisi. Hyväksyykö blogisti tilanteen jossa itäblogin maissa nousee parlamentaarisissa vaaleissa erilaisia nationalistisia ja äärioikeistolaisia tahoja jotka pyyhkivät persettä EU:n ihmisoikeus ja tasa-arvoisuus kysymyksille. No, se on sitä demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Unkarin tai Puolan nykyiset hallitsijat missään vaiheessa paljastaneet äänestäjille todellisia tavoitteitaan. Ei siellä ilmaistu, että heitä äänestämällä oikeuslaitoksen ja median toimintavapautta lähdetään rajoittamaan tai että heidän valtaan päästyään vaalit eivät enää ole vapaat ja rehelliset. Tai että heitä äänestämällä valtioista tehdään oligarkioita, joista valtaa pitävät rikastuvat.
Eli täytyy erottaa se suuri ero demokratian ja näennäisdemokratian välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Se suurin ero läntisen edustuksellisen demokratian ja näennäisdemokratian välillä
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan sodan seurauksena nautimme nyt korkeista polttoaineiden hinnoista. Kallistuvat energian ja elintarvikkeiden hinnat tulevat mitä ilmeisemmin koettelemaan vielä länsieurooppalaisten solidaarisuuden sitkeyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin syy energian hinnan korotuksiin on se että mm. Saksa ja Ruotsi ovat ajaneet alas ydinvoimaansa ja Saksa lakkauttanut hiilivoimaloitaan. Vastaavaa tapahtuu myös muissa Euroopan maissa.
Ukrainan sodalla on toki vaikutusta kaasun toimitusten vähenemisenä joihinkin Euroopan maihin. Samoin öljyn ostoon Venäjältä.
Vastaavasti sitten mm. Kiina ja Intia ostavat ko. energiaa enemmän kuin koskaan Venäjältä. Sama saattaa olla tilanne monissa muissa maissa jotka viis veisaavat Ukrainasta kun saavat energiansa halvemmalla Venäjältä.
Suomi on lopettanut sähkön oston Venäjältä joka sekään ei ole mikään pikkuasia Suomen mittakaavassa ja lisää osaltaan sähkön puutetta Euroopassa.
Että Ranskassa, jossa 80 % sähköstä tuotetaan ydinvoimalla, sattuu juuri nyt olemaan puolet voimaloista remontissa ei varmasti paranna tilannetta. Ranskan sähkönkulutus on ehkä kymmenkertainen Suomen vastaavaan, ( vain siksi että mittasuhteet säilyisivät, Ranska ei ole vain nimi paperilla, se on yksi Euroopan suurimmista valtioista. )
Peussyy ongelmiin on punavihreä politiikka joka perustuu ilmastohömppään.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa ja Ranska ovat monta kertaa tunnetun historian aikana syösseet Euroopan onnettomuuteen Venäjän kerätessä itselleen uusia maa-alueita.
Ilmoita asiaton viesti
Yleismalli (YT): Yksi tapa hahmottaa historiaa on jakaa sitä temaattisiin ajanjaksoihin. Nämä jaot ovat aina eri tavoin mielivaltaisia ja osin vaihtelevia sen mukaan, mitkä tekijät nostetaan keskiöön.
Sovellettava konteksti (SK): Sota sinänsä ei ole tässä ratkaiseva aikakauden päätös, vaan se, että sodan syttyminen tarkoittaa keskeisten Kylmän sodan jälkeisten poliittisten doktriinien vanhentumista. Näitä doktriineja olivat muun muassa:
Eiköhän tosiaan tarvita pienet,… vaikka E-lopit, jos alkaa lautta palaa alta.
Tehdään muutoksia sopivasti, niin tuotantolinjojen valinnassa, kuin laajemissakin näkemyksissä, jotka soveltuvat paremmin, toimintatueksi.
Yleistä, mutta ennenkaikkea sopivaan laajuuteen. Jokin raja se on kasvussakin. Olisiko tämä nyt sitä kohtuullisuutta. Aika varmaa, joka tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti