Yhdysvaltain vaalit 2020 – Yllätyksiä ja pohdinnanpaikkoja

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat nyt ratkenneet, kun Demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden on voittanut Pennsylvanian valitsijamiehet ja näin saavuttanut 270 äänen enemmistön ja päässyt sen yli. Vaalipäivän laskennan perusteella ehdittiin jo julistaa gallupit kuolleiksi ja ennusteet pieleen osuneiksi. Itsellenikin nopeasti valmistunut Floridan tulos ja sen meneminen dramaattisella erolla eri suuntaan kuin gallupit antoivat ymmärtää nosti epäilyksiä, päättyvätkö vaalit aivan eri tavoin kuin oli ennakoitu. Yli kolmen prosentin voitto Donald Trumpille on Floridan vaalihistoriaan nähden merkittävä, eikä merkityksetön, vaikka Trump vaalit hävisikin. Trumpin saama äänimäärä oli muuallakin erittäin korkea, mikä johtuu historiallisen korkeasta äänestysaktiivisuudesta: amerikkalaiset todella lähtivät vaaleissa liikkeelle. Vaalipäivän äänistä muodostui ruostevyöhykkeellä kaula, joka näytti istuvan presidentin kannattajille varmasti lupaavalta ja demokraattien kannattajille lannistavalta, mutta ennustetusti demokraatit äänestivät enemmän postitse ennakkoon ja heidänkin äänestysaktiivisuutensa oli vastaavasti korkeaa.

Äänimäärät eivät ole vielä täysimääräisesti sisällä, mutta niissä Bidenin voitto on täysin selvä: ääniero on jo nyt merkittävästi Hillary Clintonin kolmea miljoonaa suurempi ja tulee vielä kasvamaan, kun varmasti demokraattisten osavaltioiden, kuten Kalifornian ja New Yorkin lopulliset luvut vahvistuvat. Foxin tulospalvelusta katsomani tuoreimman tiedon mukaan Bideniä äänesti presidentiksi yhteensä 75 miljoonaa amerikkalaista ja Trumpia 70,5 miljoonaa. Kokonaisäänimäärä noussee 160 miljoonan tuntumaan ja äänestysprosentti on korkein 120 vuoteen, 66,7%. Tämä on merkittävää, koska toisin kuin Suomessa, jossa äänestämisestä on yritetty tehdä mahdollisimman helppoa kaikille äänioikeutetuille, Yhdysvalloissa on sekä poliittisen taktikoinnin että ”sitoutuneen ja vastuullisen äänestäjäkunnan” saavuttamisen nimissä tehty äänioikeuden saamisesta haastavampaa. Erityisesti demografialtaan epäedulliseen suuntaan muuttuvissa republikaanien hallitsemissa osavaltioissa on aktiivisesti pyritty vaikeuttamaan vähemmistöryhmien ja kaupunkilaisten äänioikeuden käyttöä.

Ennusteet pitivätkin kutinsa

Lopputulos on siis melko pitkälti ennusteiden ja jopa haukuttujen gallupienkin mukainen useimmissa osavaltioissa: vaalista ennakoitiin tiukkaa ja marginaaleista niukkoja. Samalla kuitenkin Joe Biden valloitti takaisin ruostevyöhykkeeltä 2016 menetetyt kolme osavaltiota ja Trump päästi Arizonan ja Georgian perinteiset punaiset valtiot lipsahtamaan Republikaanien otteesta. Häviöt ovat historiallisia, sillä edellinen kerta kun Arizona on äänestänyt Demokraattia oli 1996, kun Bill Clinton voitti osavaltion ja sitä edeltävää demokraatin voittoa on etsittävä 50-luvun hämäristä. Georgia äänesti Clintonia 1992 ja sitä ennen kahdesti Carteria 1976 ja 1980, mutta muuten Georgia on äänestänyt republikaaneja sen jälkeen kun rotuerottelu poistui sinisen puolueen agendalta 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen myötä. Tässä näkyy osavaltioiden demografinen muutos, korkea äänestysaktiivisuus ja se, että Biden oli Hillary Clintonia vahvempi ehdokas valkoisten miesäänestäjien keskuudessa. Lisäksi erityisesti korkeakoulutetut ovat nykyään keskeinen Demokraattien äänestäjäryhmä ja koulutusaste selittää puoluevalintaa.

Demokraattien ote teollisen Amerikan rajapinnan alueista ja (ex-)työväenluokasta kuitenkin heikkenee, sillä Trump voitti ennakoidusti Iowan ja Ohion. Nämä ovat Floridan lisäksi ne kaksi osavaltiota, jotka menivät Barack Obaman taakse 2008 ja 2012. Obaman 2008 voittamista osavaltioista Indianassa Trump voitti selkeästi ja Pohjois-Carolinakin tuntuisi pysyvän republikaanien leirissä, vaikkakin niukasti. Osavaltioiden värinvaihdosten lisäksi on tärkeää seurata ääniosuuksien muutosta osavaltioiden sisällä ja myös sitä, miten eri piirikunnissa annetut äänet osavaltioiden sisällä jakautuvat, koska tämä kertoo paljon eri ryhmien äänestyskäyttäytymisestä. Siitä löytyy sekä mahdollisuuksia että vaaranpaikkoja molemmille puolueille.

Kannatuksen toivonpilkahdukset ja myrskyvaroitukset

Aloitetaan Republikaaneista. Republikaaninen puolue, vai pitäisikö sanoa presidentti Trump, pääsi murtautumaan läpi ”sinisestä muurista” 2016 käännyttämällä nimenomaan valkoisen työväestön ääniä. Matalasti koulutetut haalariduunarit ovat nyt uusi republikaanien kohderyhmä, jolla Republikaanit voivat muuttaa pohjoisen osavaltioita taistelukentiksi ja voittaa vaaleja. 2020 vaaleissa Trump menetti näitä äänestäjiä ruostevyöhykkeellä, mutta on edelleen tässä segmentissä vahvempi kuin ennen 2016. Republikaanipuolue on selkeästi työväenluokkaisempi Trumpin presidenttikauden jälkeen kuin sitä ennen ja se tulee varmasti näkymään puolueen tavassa tehdä politiikkaa.

Hivenen yllättävä voitto oli se, että Trump sai taakseen 40% latinoäänestäjistä. Näin iso osuus latinoista ei ole tukenut republikaaniehdokasta sitten George W. Bushin. Jos latinoäänet olisivat jakautuneet samoin kuin 2016, Floridan tulos olisi mennyt tiukemmille ja Texas olisi saattanut kääntyä siniseksi, mikä olisi ollut katastrofi republikaaneille ja ratkaissut vaalin jo varhain keskiviikkoaamuna Suomen aikaa. Tämä osoittaa sen, että pelkkä rasismi- ja maahanmuuttokortti ei riitä latinoäänten voittamiseen: moni latinoäänestäjä on syvästi uskonnollinen ja heille republikaanien linjat abortista, seksuaalivähemmistöistä ja sukupuolista ovat lähempänä kuin demokraattien progressiivisen laidan. Lisäksi etenkin kuubalais- ja venezuelalaistaustaisille Trumpin puheet ”radikaalista sosialismista” yhdistettynä Demokraattien siirtymään kohti vasemmistoa (eli eurooppalaisilla standardeilla lähinnä business-as-usual -hyvinvointivaltiomallia) ovat olleet myrkkyä.

Mitä Demokraateille sitten kuuluu? Valkoiset miehet ovat ainoa demografinen ryhmä, joka äänesti demokraatteja enemmän 2020 kuin 2016. Nämä eivät ole pelkästään duunariäänestäjiä, vaan toinen merkittävä tekijä on koulutus: Biden ja demokraatit olivat koulutettujen valkoisten valinta. Koulutetut valkoiset olivat sen takana, että republikaanien marginaali Texasissa oli historiallisen matala, Arizona kääntyi Demokraateille ja on varmasti osasyy myös Georgian tulokseen. Demokraateista on tulossa vahvemmin nimenomaan koulutetun väen puolue. Iso kysymys on, kuinka suuri osa tästä siirtymästä on pysyvää, ja kuinka moni etelän koulutetuista valkoisista äänesti ensisijaisesti Trumpia vastaan, tai enintään maltilliseksi demokraatiksi tunnetun Joe Bidenin puolesta? Monessa osavaltiossa, jossa Biden pärjäsi hyvin demokraatit kuitenkin menettivät edustajainhuoneen paikkoja, mikä voisi viitata siihen, että republikaaniäänestäjistä osa tuki Bideniä ohi Trumpin, mutta ei edelleenkään kannata demokraattien poliittista ohjelmaa.

Republikaaneille koulutettujen äänestäjien menettäminen on myrkkyä ja varmasti osin varjopuoli työväenluokkaisempiin äänestäjiin vetoamiselle: yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi eliittiä vastustava voimamies vieroittaa niitä, jotka kokevat kuuluvansa ”eliittiin” tai ainakin olevansa muuta kuin ”juntteja”. Konservatiiviset arvot, identiteettipolitiikan vastustaminen ja kansanomainen tyyli voivat kuitenkin olla se yhdistelmä, jolla republikaanit voivat koota uuden äänestäjäkoalition. Republikaanien suuremman kannatuksen tiellä latinoiden ja mustien keskuudessa on lähinnä se, että näissä ryhmissä koetaan laajasti republikaanien olevan rasisteja. Jos puolue onnistuu karistamaan tämän maineen, se voinee lähteä kasvamaan näissä kahdessa voimakkaasti kasvavassa äänestäjäryhmässä. Toinen vaihtoehto on pyrkiä saamaan korkeakoulutetut äänestäjät takaisin. Sekään ei ole mahdotonta, sillä suurimpia tuloja saavien keskuudessa Trump oli edelleen suositumpi kuin Biden.

Demokraattien on ehdottomasti korjattava oma tilanteensa latinoäänestäjien keskuudessa. Samaan aikaan paine puolueen sisällä on painanut demokraatteja omaksumaan kantoja, jotka ovat tälle äänestäjäryhmälle vaikeita. Puolueen on löydettävä tasapaino sitä kannattavien progressiivien tavoitteiden ja tärkeän äänestäjäryhmän tuntemusten välillä. Kenties helpointa demokraateille olisi vähentää identiteettipolitiikan merkitystä ja keskittyä erityisesti koulutuksen parantamiseen ja terveydenhuoltoon, koska se yhdistää koulutettuja liberaaleja valkoisia ja latinoita.

Mitä puolueiden kannattaisi seuraavan neljän vuoden aikana tehdä?

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on jo pitkään vallinnut trendi, että Demokraatit voittavat äänimäärissä laskien myös silloin, kun Republikaanit saavat enemmistön valitsijamiehistä ja siten presidenttiehdokkaansa valituksi. Tämä johtuu Yhdysvaltain vaalitavasta, jossa valitsijamiehet valitaan osavaltioittain ja lähes kaikissa osavaltioissa voittaja saa kaikki osavaltion valitsijamiehet. Teoreettisesti edullisinta demokraateille olisi pyrkiä siirtymään suoraan kansanvaaliin tai edes siihen, että valitsijamiehet jaettaisiin osavaltioittain suhteellisuusperusteella, sillä jos katsotaan demokraattien ja republikaanien eroja, niin demokraatit voittavat huomattavasti isommilla marginaaleilla varmoja ”sinisiä” osavaltioita kuin republikaanit ”punaisia”: Republikaanit saisivat varmasti osan New Yorkin ja Kalifornian valitsijamiehistä, mutta demokraatit saisivat kompensoitua sen Texasissa, Floridassa ja keskilännen osavaltioissa.

Jätetään kuitenkin satuilu sikseen. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on ollut samanlainen vuodesta 1789, eikä tule muuttumaan ilman jotain järisyttävää. Demokraattien ongelma on siis se, että heillä on paljon äänestäjiä keskittyneinä osavaltioihin, jotka he varmasti voittavat, ja niiden sisällä suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähiöihin. Jos vaalijärjestelmää tai valitsijamiesjakoja ei voi muuttaa, pitää yrittää levittää omia äänestäjiä osavaltioihin, jotka voi onnistua kääntämään itselleen suotuisiksi. Demokraattien äänestäminen korostuu korkeakoulutetussa, urbaanissa keskiluokassa, joten mitä enemmän tällaista äänestäjäkuntaa esim. Texasiin, Georgiaan ja Pohjois-Carolinaan kertyy, sitä todennäköisemmin ne äänestävät demokraatteja.

Demokraatit voisivat siis heittäytyä Yhdysvaltain kepulaisiksi, ja alkaa pohtia keinoja, joilla näihin osavaltioihin voitaisiin aluepolitiikalla saada syntymään lisää teknologiasektorin töitä ja kasvavia urbaanikeskuksia, joiden asukkaat taipuvat omaksumaan liberaalit ja individualistiset arvot. Pragmaatikko-Biden voi myös yrittää houkutella näistä osavaltioista valittavia republikaanisenaattoreita hyväksymään muita lakialoitteitaan lupaamalla lehmänkauppoina liittovaltion hankkeita näiden kotiosavaltioihin. Jos siis puoluerajat ylittävä yhteistyö ei ole täysin kuollut.

Republikaanien taas kannattaa pyrkiä hyödyntämään kasvanut kannatuksensa työväestön ja latinoiden keskuudessa: konservatiivisuus, antielitismi, identiteettipolitiikan pilkkaaminen ja ”perinteisen elämäntavan” puolustaminen selkeästi tuovat kannatusta. Puolueen eliitille Trumpin tukeminen tämän vaalivilppisyytöksissä on vaikeaa ja he pelkäävät sillä tiellä jatkamisen poliittisia ja juridisia seurauksia, mutta Trumpin vastustaminen on vaikeaa, sillä puolueen kenttä on radikalisoitunut ja tukee vahvasti vaalitappionsa kiistävää presidenttiä.

Lisäksi trumpismista ”tavalliseen” oikeistokonservatismiin palaaminen voisi olla vaikeaa, sillä aatteelle ei välttämättä ole enää kysyntää. Toisaalta, jos polarisaatio toisessa päässä poliittista spektriä jatkuu ja Demokraattien ”progressiivit” saavat vahvemman otteen puolueesta, se voi vieroittaa osan puoluetta nyt äänestäneistä taloudessa ja arvokysymyksissä (amerikkalaisittain) keskustaa edustavia äänestäjiä, jolloin maltillisempi Republikaanipuolue voisi houkutella heitä riveihinsä. Tästä syystä Demokraattien ei kannata lähteä vaeltamaan kovin kauas vasemmalle ja liberaaliin suuntaan, sillä valtaamalla poliittisen keskikentän se voi hankkia itselleen pitkäaikaisemman ja vahvemman valta-aseman, joka tarjoaa puolueelle paremmat mahdollisuudet saada aikaan pysyviä muutoksia Yhdysvalloissa.

EetuKinnunen1

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri, YTM. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu