Sometusta Kiinassa

Terveiset Kiinasta. Twitter ei toimi, Instagram ei toimi, Gmailia voi lukea mutta siihen ei pääse vastaamaan, Facebook ja Messenger ei aukene ollenkaan. Linkedin toimii. Olen siis olemassa. Jos olisin täällä tällä kertaa pidempään, hakisin ja maksaisin kiertoreitit, mutta en jaksa vielä viikon vierailulla. Selvitän ne seuraavalla kerralla. Nyt keskityn ympäristöpolitiikkaan.

Kun lupauduin Pekingin Tsinghua –yliopiston vanhemmaksi vierailevaksi tutkijaksi, en arvannut, miten merkittävästä opinahjosta on kyse. Tämä on kuulemma Kiinan Oxford, Cambrigde, Harvard ja MIT.  Täällä opiskellut pääsee maailmassa mihin vain, sanotaan. Ainakin ilmapiiri on sähköinen, ja jouduin heti pidentämään matkaani muutamalla päivällä. Juuri nyt istun seminaarissa, jossa kiinalaiset ja amerikkalaiset vertailevat parin eurooppalaisen seurassa ympäristöhallintojaan ja lainsäädäntöjärjestelmäänsä.  Pidän myöhemmin oman esitelmäni. Viestini kiinalaisille on: älkää toistako eurooppalaisten virheitä.

Yksipuoluejärjestelmässä on monia ilmeisiä vikoja, mutta ehkä ei tarvitse pelätä niitä eurooppalaisia mokia, jotka ovat tehneet maanosastamme epäsuotuisen kohteen investoijille. Ilmasto- ja energiapolitiikkamme on ollut todellista poukkoilua, ja investoijat ovat vähitellen oppineet, ettei poliitikkojen linjauksiin voi luottaa, sillä ne vaihtuvat. Ei siis ole sattuma, että meillä menestyy lähinnä peliteollisuus, jossa ei suuria investointeja tarvita.

Virheitä voi silti tehdä täälläkin. Yhtenä sellaisena pidän ympäristön kannalta kestämätöntä reittiä uusiutuvan energian tavoitteisiin. Uusiutuva energia on hyvää, mutta ei niin hyvää, että sen merkeissä kannattaa pilata ympäristöä tai sortua ylihakkuisiin tai synnyttää liian kallista energiajärjestelmää, joka syrjäyttää maailman köyhät.  Palaan aiheeseen myöhemmässä blogissa.

Moni onkin kysynyt huolissaan, lopetanko bloggaamisen, kun poliittinen  paikka eduskunnassa ei auennut.  En lopeta. Pyrin jatkamaan maltillista bloggaamista, olen mielestäni sen velkaa äänestäjilleni.

Samalla kiitän kaikkia luottamuksesta. Saamani äänimäärä oli todella suuri siihen nähden, että kampanjointini rajoittui bloggaukseen ja tviittaukseen. Kahdet suuret vaalit vuoden sisällä ovat kallis urakka. Ehdokkuudellani halusin tuoda tietoisuuteen näitä ongelmia.

Jo kaksissa eurovaaleissa olen nostanut esiin ongelman vaalikampanjoiden heikosta valvonnasta: eräät kampanjabudjetit ovat niin suuria, ettei niiden todellisia summia uskalleta edes ilmoittaa – eikä lehdistö valvo tätä oikeellisuutta, koska ilmoitukset tehdään kaksi kuukautta jäljestäpäin. Ennakkoilmoittamisesta tulisi tehdä pakollista ja valvonta tulisi olla parempaa. Äänestäjän tulisi olla mahdollisimman tietoinen hinnasta, jolla ääniä pyritään ostamaan. Kalliit kampanjat eivät ole ongelma, kunhan ne ovat läpinäkyviä.

Mutta takaisin Kiinaan. Jos jonkin asian politiikka opetti, se oli ettei oikeastaan mitkään asiat ole mustavalkoisia.  En olisi uskonut, että jonakin päivänä sanon Kiinassa, että unohtakaa hiilidioksidi, keskittykää ilmanlaatunne puhdistamiseen ja energiatehokkaisiin ratkaisuihin.  Sen seurauksena päästötkin vähenevät. En ehdota edes hiilestä luopumista. Jos sen voi toteuttaa puhtaasti, kuten Helsingin Energian esimerkki osoittaa, se voi olla turvallinen reitti ympäristön kannalta kestävään yhteiskuntaan ja kohti tulevia kestäviä energiaratkaisuja.

 

Eija-Riitta Korhola
Kristillisdemokraatit Helsinki
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

Eija-Riitta Korhola on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta. Vuosina 1999-2014 hän toimi europarlamentaarikkona ja 2006-2010 Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Vuonna 2024 hän palasi Krsitillisdemokraatteihin, joiden joukosta aloitti meppinä 1999. Korhola on Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu