Elpymisvälineelle ehdotetaan jo seuraajaa

Viime vuoden syksyllä  käynnistyi julkinen keskustelu EU:n 750 miljardin euron elpymisrahastosta ja sen ongelmista. Todettiin melko laajasti, että se rikkoisi EU:n perussopimuksen (SEUT) keskeisiä talousartikloja luoden ennakkotapauksen, jonka mukaan EU:n jäsenmaiden taloudellinen yhteisvastuu voisi kasvaa huomattavasti.

Keskustelu jatkui poikkeuksellisen vilkkaana viime keväänä, jonka päätteeksi eduskunta  hyväksyi niukasti elpymisrahaston. Keskustelu toi kuitenkin esiin kaikkien nähtäväksi rahaston ilmeiset epäkohdat, joihin perustuen valtiovarainvaliokunta totesi  eduskunnan päätökseen pohjautuvassa lausunnossaan (VaVM 4/2021),  että:

Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan kannalta on välttämätöntä, että näistä periaatteista pidetään kiinni myös tulevissa ratkaisuissa ja ettei ratkaisu myöskään toimi millään tavalla ennakkotapauksena tulevassa päätöksenteossa. Suomen ei myöskään tule puoltaa sellaisia järjestelyjä, joissa on vaikeasti ennakoitavia taloudellisen yhteisvastuun piirteitä. 

 Nyt EU-komissio on jo ehdottanut ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamista, mikä kasvattaisi EU:n yhteisvastuita entisestään. Rahaston kokoluokka olisi n. 72 miljardia euroa, jaettuna vuosille 2025 – 2032, ja jakokriteerinä olisi jälleen bruttokansantuote asukasta kohden. Kyseessä olisi lyhyen ajan sisällä jo toinen etenkin tulonsiirtoihin perustuva rahasto, jolla komission toimivaltaa on tarkoitus kasvattaa.

Hallituksen esityksessä ei oteta huomioon valtiovarainvaliokunnan kantaa, jonka mukaan

EU:n oman velan mahdollisuutta koskeva uusi tulkinta lisää todennäköisyyttä turvautua uudelleen saman tapaiseen ratkaisuun ja että unioni on samalla ottamassa askeleen kohti pysyvää unionitason finanssipolitiikkaa.

Valtioneuvosto ilmoittaa suhtautuvansa ”avoimesti ja rakentavasti” unionin kehitteillä olevaan omien varojen järjestelmään. Ainoana kritiikkinä on toteamus, jonka mukaan muutokset eivät saa olla Suomelle ”suhteettoman tai kohtuuttoman epäedullisia”. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat, ei määritellä.

Näyttääkin siltä, ettei hallitus suhtaudu kovin vakavasti suomalaisille aikanaan esitettyyn selostukseensa, jonka mukaan elpymisrahasto olisi ”kertaluonteinen, ainutlaatuinen ja tiukasti ajallisesti rajattu”. Jos sosiaalirahasto hyväksytään, on selvää, että elpymisrahasto ei ole ainutlaatuinen eikä kertaluonteinen vaan yksinkertaisesti ensimmäinen vastaavanlaisten rahastojen sarjassa. On myös varauduttava siihen, ettei rahasto ole ainoa tapa, jolla EU-komissio tukijoineen pyrkii toteuttamaan laajenevien oikeuksiensa, yhteisvelan, yhteisen verotuksen ja tulonsiirtojen ohjelmaansa.

Eduskunnan kanta sosiaalirahastoon ja muihin yhteisvelkaan ja tulonsiirtoihin tähtääviin järjestelyihin osoittaa suomalaisille ja ulkomaalaisille, miten vakavasti kansanedustajien näkemyksiin on syytä jatkossa suhtautua. Ylimalkaiset viittaukset EU-jäsenyyden kokonaisetuihin eivät enää tue suomalaisten poliitikkojen uskottavuutta ja vaikuttamiskykyä.

 

FT Eija-Riitta Korhola

VTT Heikki Koskenkylä

VTT Peter Nyberg

+39
Eija-Riitta Korhola
Kokoomus Helsinki

Eija-Riitta Korhola on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta. Vuosina 1999-2014 hän toimi europarlamentaarikkona ja 2006-2010 Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Korhola johtaa kansainvälistä ihmisoikeusjärjestö First Step Forumia ja on toiminut mm. Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksessa ja HelsinkiMission valtuuskunnassa. Hän on Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu