Farmarimarssi paljastaa ekoaatteen kriisin

Patsas on kaatunut. Place Luxembourg 1.2.2024

 

Maanviljelijät protestoivat ympäri Eurooppaa. Vaikutti jonkin aikaa siltä, että johtava media on päättänyt vaieta ilmiöstä mutta se ei ole ollut mahdollista muutamaan viikkoon. Torstaina 1.2.24 Brysselin eurokortteleissa rytisi, kun 1300 traktoria miehitti europarlamenttirakennuksen vieressä olevan Place Luxembourgin. Vihaisia farmareita oli tullut Belgian Valloniasta ja Flandersista, Ranskasta, Hollannista ja Saksasta, nuoria ja vanhoja. Puita ja skuutteja paloi, patsaita kaatui, pommeja heiteltiin.

Ikävää on, että moni ei ymmärrä, mistä on kyse. Pohjimmiltaan on kyse vihreän siirtymän törmäämisestä realismiin.

Siteeraan karkeasti kääntäen aihetta käsittelevää kiinnostavaa haastattelua, joka julkaistiin viime tiistaina  Atlantico-lehdessä. Sen mukaan politisoitunut ympäristöaate heikentää monia yhteiskunnan osa-alueita, maatalous mukaan lukien. Pidän artikkelia merkittävänä, koska yksi sen haastateltavista on pitkän linjan johtava EU-virkamies professori Samuele Furfari, joka on seurannut EU:n lainsäädännöllistä kehitystä vuosikymmeniä sisältäpäin. Hän oli vuosina 1982-2018 komissiossa DG Energyssä, ja vaikuttaa nykyään Brysselin vapaassa yliopistossa energiageopolitiikan professorina. Kaksi muuta asiantuntijaa ovat energiakysymyksistä ja aktivismista kirjoittaneet Alexandre Baumann ja Fabien Bouglé. Nämä kaikki haluavat tehdä eron todellisen ympäristönsuojelun ja politisoituneen ekoaatteen välillä, joista jälkimmäistä he pitävät ympäristölle ja yhteiskunnalle vahingollisena. Siteeraan haastattelua Furfarin osalta siksi, että sain häneltä luvan. Suosittelen kuitenkin koko ranskankielistä artikkelia, jos jaksaa nähdä vaivaa ja kääntää sen. Haastattelun viesti on niin rankka, että moni ei haluaisi sitä uskoa. Energia-asiantuntija Bouglé mm. väittää suoraan tulleensa energiapolitiikkaa seuraamalla havaitsemaan.  että ekoaatteen tavoitteena on ollut  Euroopan talouden ja sen maatalouden tuhoaminen. ”Monet Euroopassa toimivat ympäristöliikkeet palvelevat viime kädessä Yhdysvaltain taloutta tuhoamalla Euroopan maatalouden, teollisuuden ja energian kilpailukyvyn.”

Haastattelu alkaa Atlantico-lehden kysymyksellä, joka liittyy farmarien Euroopan-laajuiseen protestiin: olemmeko todistamassa maatalouden kriisin ja ympäristöaktivistien argumenttien valossa poliittisen ekoaatteen umpikujaa?

Furfari: Euroopan laajuinen vihreän kehityksen ohjelma, ns. Green Deal, oli virhe, vakava virhe. Olen pahoillani siitä, että tiedotusvälineet saavat ihmiset uskomaan, että maanviljelijöiden kriisi liittyisi muutaman sentin korkeampaan maidon hintaan tai dieselin verotukseen. Tosiasia on, että kaikki tämä tapahtuu Green Dealin takia.

Tämä rankaiseva ekoaate, jonka ennustimme, on tullut jäädäkseen. Jos haluamme pelastaa Euroopan unionin, meidän on kiireesti hylättävä politisoitunut ekologia eli ekoaate ja palattava ympäristönsuojeluun, jotka ovat kaksi eri asiaa. Ekoaate ei ole ympäristön suojelua, se on elämän hallintaa CO2-päästöjen kautta.

– Millaisia ​​politiikkatoimia ja määräyksiä tehtiin Ranskassa ja Euroopassa ekoaatteen nimissä ja mitkä ovat sen aiheuttamat pääongelmat?

Furfari: Euroopan Green Dealiin vaikutti itse asiassa Greenpeacen ideologia. Euroopan komissiossa entisen ilmastotoimista vastaavan Euroopan komission jäsenen Frans Timmermansin kansliapäällikkö on Greenpeacen jäsen. Poliittinen ekoaate on siksi Euroopan ilmastopolitiikan ytimessä. Tämä Green Deal uhkaa tuhota kaiken, mikä tuo vaurautta Euroopassa: elintarvikevaurautta, taloudellista vaurautta teollisessa tuotannossa ja energiavaurautta. Ilman tätä vaurautta ei yksinkertaisesti ole enää yhteiskunnallista vaurautta.

Green Dealin täytäntöön panemiseksi on säädettävä ja asetettava normeja, esimerkkinä 14 määräystä säätelemässä pensasaitojen istutusta ja leikkaamista. Euroopan parlamentin jäsenet rakastavat säätelyä, koska ne antavat heille työtä. Kaikkea on voitava hallita ja kontrolloida. He määräävät viljelijöille kylvöpäivämäärät! He loivat Bryssel-Strasbourgin Euvostoliiton (l’Union soviétique de Bruxelles-Strasbourg).

-Eikö sama poliittinen ekologia ole vastuussa massiivisista CO₂-päästöistä, teollisuuden romahtamisesta epäonnistuneen siirtymän jälkeen, ydinvoiman vähenemisestä, merkittävästä osasta sähkön hinnannousua tai ympäristönormatiivisesta hulluudesta?

Furfari: Saksa ja monet ympäristöjärjestöt, mukaan lukien Greenpeace, ovat vaikuttaneet Euroopan unioniin. Alkuperäinen tavoite oli ydinvoiman alasajo. François Hollande tanssi Saksan pillin mukaan ja lupasi vähentää ydinvoimaa ympäristöaktivistien painostuksen alla hallituksessa. Emmanuel Macronilla, joka myös kääntyi ekoaatteeseen, ei tuolloin ollut rohkeutta vastustaa tätä hanketta, ja saksalaisia miellyttääkseen hän päätti sulkea Fessenheimin. Emmanuel Macron kuitenkin tajusi tuon virheeksi ja päätti käynnistää ydinvoimaohjelman uudelleen. Tuo virhe tapahtui Saksan vaikutuksen, Greenpeacen ja muiden Brysselissä ja Strasbourgissa toimivien ekoaktivistien vaikutuksen seurauksena. Ranskan presidentillä on nyt oltava rohkeutta tehdä se sama, mitä hän teki ydinvoiman hyväksi Green Dealin kanssa: heittää se roskakoriin.

Green Deal on johtanut energian hintojen nousuun. Sähkön hinnannousu alkoi Euroopassa vuonna 2008. Sähkönhinta määräytyi kalleimman energiantuotannon, uusiutuvan energian mukaan (ERK huom: haastateltava tarkoittaa energiamarkkinoiden kokonaisuutta, jossa uusiutuvien tuet ja päästökauppa alkoivat vaikuttaa sähkön hinnanmuodostukseen). Uusiutuvan energian tuotannon velvoitteiden seurauksena sähkön hinta on noussut Euroopassa. Tällä ei ole mitään tekemistä Ukrainan ja Venäjän kaasun kanssa. Kaikki Eurostatin luvut osoittavat selvästi, että sähkön hinta alkoi nousta vuonna 2008, kun uusiutuvan energian tuotantovelvoite alkoi Angela Merkelin pyynnöstä. Saksan liittokansleri pyysi vuonna 2006 Euroopan komission silloista puheenjohtajaa José Manuel Barrosoalaatimaan etenemissuunnitelman uusiutuvan energian tuotannon edistämiseksi hallituskumppaneidensa miellyttämiseksi. Tästä ajanjaksosta lähtien EU-maat ovat olleet Saksan sanelun kohteena, ja tämä rankaisee kaikkia paitsi niitä Keski- ja Itä-Euroopan maita, jotka eivät halua noudattaa normeja ja siirtyä uusiutuviin energialähteisiin.

EU ja ympäristöväki joutuivat nielemään aikamoisen käärmeen viime ilmastokokouksen aikana, kun Dubaissa syntyi päätös, että fossiilisilla polttoaineilla on yhä valoisa tulevaisuus ja että EU jää yksin sitoviin päästövähennyksiin, mikä merkitsee taloudellista itsemurhaa. Energian tulevaisuus ei edelleenkään ole uusiutuva energia, vaan perinteinen energia: fossiilinen, ydin- ja vesivoima. Green Dealin vastakohta!

– Voiko maanviljelijöiden liikekannallepanolla vähentää poliittisen ekologian ja sen ylilyöntien vaikutusta?

Furfari: Tätä täytyy toivoa. Mutta jotta tämä tapahtuisi, sanan on oltava vapaa ja totuuden täytyy voittaa. Media ja eri puolueiden ekoväki yrittivät saada meidät uskomaan, että saksalaiset traktorit hyökkäsivät Berliiniin maatalousdieselin hinnan takia, sitten maidon hinnan vuoksi ja että nyt vastustettaisiin Mercosur-neuvotteluja. Tämä kaikki on totta, mutta se on vain jäävuoren huippu. Kun BBB-puolue (The Farmer-Citizen Movement, Boer Burger Beweging) syntyi viime vuonna Hollannissa, se johtui siitä, että maanviljelijöiden piti teurastaa kolmasosa ​karjastaan ”planeetan pelastamisen” nimissä. Samoin Irlannissa hallitus vaati lampaiden teurastusta Green Dealin noudattamiseksi. Meidän on uskallettava sanoa ja tunnustaa, että syy viljelijöiden mobilisoinnille on Green Deal.

Tämä eurooppalainen vihreä kehitysohjelma tuhoaa lainsäädäntöpolullaan kaiken. Seuraukset ovat nähtävissä Saksassa. Maa on nyt taantumassa mentyään liian pitkälle vihreän politiikan soveltamisessa. Viljelijöillä on valtava paine tuottaa luomutuotteita, joista taas muu maailma ei ole kiinnostunut. Luomuruoan pakottaminen koulujen ruokaloihin vain lisää katastrofia.

Ympäristöaktivistit eri puolueissa ovat uskoneet, että ympäristötoimiemme seurauksena koko muu maailma seuraisi malliamme. Näin ei kuitenkaan ole ollut. Eurooppa pysyy eristettynä tämän tekaistun vihreän mallin ansiosta. Liialliset normatiiviset toimenpiteet eivät muuta planeetan kannalta mitään, mutta ne rankaisevat meitä ja tuhoavat elintarvikeomavaraisuutemme. Meidän täytyy kiittää maanviljelijöitä siitä, että he ovat paljastaneet meille vihreän suunnitelman synkän tulevaisuuden.

— Eivätkö poliittisen ekologian illuusiot, ristiriidat ja umpikujat aiheuta räjäytä tietoisuutta ja aiheuta suuttumusta? Alkaako suuri herääminen vihdoinkin poliittisen ekologian tuhojen edessä?

Jos maanviljelijät saavat osakseen valtavaa myötätuntoa tässä tilanteessa, se johtuu siitä, että väestö on ymmärtänyt Euroopan vihreän sopimuksen vaaran. Ensimmäisenä sen ymmärsivät hollantilaiset ja saksalaiset. Nyt on ranskalaisten ja belgialaisten vuoro. Vihreys on tuhoisaa ja kallista. – – Huolimatta siitä, että jokaisessa jäsenvaltiossa meitä oli paljon hälyttäjiä, yksikään poliitikko ei kiinnittänyt meihin huomiota – he olivat kaikki muuttuneet vihreiksi.

Kriisin todisteiden edessä poliitikot syyttävät toisiaan. Syylliset ovat ”kaikkien puolueiden ympäristösiipi”. He kaikki antautuivat vihreälle unelmalle, koska Euroopan komissio, jota käytännössä johti vihreä Saksa ja johon vihreät kansalaisjärjestöt olivat soluttautuneet, toi esiin vain vihreän aatteen myönteisiä puolia samalla kun piilotti ennustetun katastrofin todellisuuden. Strasbourgin naiivit ihmiset seurasivat yhtenä laumana. Atlanticon olisi hyvä julkaista vihreiden sopimusten puolesta äänestäneiden eurooppalaisten meppiemme nimet ja näkisimme, että kaikkien puolueiden vihreät ovat saaneet aikaan järjettömän ekologian. Väitän, ettei tällä ole enää mitään tekemistä laillisen ja toivotun ympäristönsuojelun kanssa.

Päästöjä rajoittava hiilipolitiikka asettaa standardeja ja , jotka ovat rajoittavia ja päätyvät kontrolloimaan ihmisten, erityisesti maanviljelijöiden, elämää. Ranskalaiset ymmärtävät, että he maksavat enemmän kaikesta, myös lämmityksestä, muka planeetan pelastamisen nimissä. Väestö reagoi, koska he ymmärtävät maanviljelijöiden olevan oikeassa.

Tämän hetken ja 9. kesäkuuta pidettävien eurovaalien välisenä aikana koko väestön on ymmärrettävä, että poliittinen ekologia ja Euroopan Green Deal on huijannut heitä. Sen jälkeen, kun EU julisti, että meidän on pelastettava planeetta, maailmanlaajuiset CO₂-päästöt ovat lisääntyneet 62 prosenttia.

Lisäksi maanviljelijöihin kohdistuva byrokratian ja valvonnan sietämätön paino on seurausta tukipolitiikasta. Kaikilla alueilla on huijareita, joten mitä enemmän on tukia ja subventioita, sitä enemmän on valvontaa. Se on vahingollinen kierre, noidankehä. Kallis politiikka pakottaa näihin tukiin. Tuista voidaan luopua, jos luovutaan politiikasta, joka nostaa hintoja. —Eurooppalaiset voisivat sitten valita laadukkaiden eurooppalaisten tuotteiden tai muualta peräisin olevien huonojen tuotteiden välillä. Astuisimme positiiviseen kierteeseen. Ne, jotka ymmärtävät, että laatu riippuu hinnasta, söisivät eurooppalaista ruokaa. Jos lopetamme rankaisevan ekologian, kestäisi vain hetken, että vauraus palaa EU:hun entiseen malliin ja kaikki söisivät eurooppalaista.

Todellisuus Euroopan unionin sisällä oli todellakin aiemmin hyvin erilainen. Ennen tavoitteena oli tuoda kasvua ja vaurautta vähimmäissäännöillä. Mutta Maastrichtin sopimus loi lainsäädännöllisen inflaation, joka mahdollisti – erityisesti – ympäristönsuojelun pakottamisen ihmisten elämän säätelijäksi. Päästäksemme tästä eroon meidän on lopetettava poliittinen ekologia ja Strasbourgin ekologien vaikutus, jotka pyrkivät hallitsemaan maailmaa. Maailma haluaa vaurautta, poliittinen ekoväki puolestaan haluaa hallita elämää. Lopetan muistuttamalla MIT:n maineikkaan ilmastotieteilijän Richard Lindzenin sanoista: ”Jos hallitset hiiltä, hallitset elämää.”

 

Eija-Riitta Korhola
Helsinki

Eija-Riitta Korhola on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta. Vuosina 1999-2014 hän toimi europarlamentaarikkona ja 2006-2010 Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Korhola johtaa kansainvälistä ihmisoikeusjärjestö First Step Forumia ja on toiminut mm. Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksessa ja HelsinkiMission valtuuskunnassa. Hän on Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu