Kenen varpaille astutaan?
Kesälomamatkalla Puolassa poikkesin Hitlerin päämajaan Sudenpesään, joka oli aikanaan hyvin piilotettu saksalaisten sodanaikainen komentokeskus. Oli kylmäävää katsella natsijohtajien itselleen rakennuttamia massiivisia suojia. Hitlerin henkilökohtaisen bunkkerin seinät olivat paksuudeltaan 5 ja katto 8 metriä. Maailmanpaloon oli varustauduttu ja valmistauduttu.
Näin myös sen huoneen, jossa Hitler yritettiin salamurhata 1944. Operaatio Valkyrian epäonnistuminen johti myös vastarintaliikkeessä mukana olleen teologi Dietrich Bonhoefferin vankeuteen ja kuolemantuomioon. Bonhoeffer pohti hyvin tarkkaan kristityn suhdetta väkivaltaan, mutta päätyi pitämään vastarintaa opetuslapseuden hintana.
Bonhoefferista on tehty monta hyvää elokuvaa, samoin salaliiton päätekijästä Claus von Stauffenbergistä. Myös Schindlerin lista vuodelta 1993 on vaikuttava teos yhden ihmisen rohkeasta suunnitelmasta pelastaa ihmisiä kaasukammioista.
Jos kuitenkin näitä upeita elokuvia katselee kannanottona itse pahaa vastaan, ne tulivat tietenkin viisikymmentä vuotta liian myöhään. Kenenkään varpaille ei enää astuta, riskejä ei oteta. Katsoja ei tule haastetuksi, hän saa astella teatterista rauhassa pois ja kauhistella menneen maailman pahuutta.
Aivan toisenlaisen riskin ovat ottaneet ne, jotka julkaisivat heinäkuussa 2023 uutuuselokuvan Sound of Freedom, tositarinaan perustuvan elokuvan nykyajan lapsikaupasta ja seksiorjuudesta. Kun ottaa huomioon, että lapsiin kohdistuva pornoteollisuus on maailman nopeimmin kasvava 150 miljardin dollarin rikosbisnes, se tarkoittaa, että taustalla on mahtavat voimat. Lisääntyvä lapsipornon kysyntä koskettaa useampia kuin arvaamme. Kaiken kysynnän takana on lapsi, joka maksaa elinikäisen hinnan aikuisen himosta.
Elokuvan teossa oli vaikeuksia, jakeluyhtiö toisensa jälkeen perääntyi, ja esimerkiksi lapsiorjia vapauttavan agentin Tim Ballardin roolista kieltäytyi moni näyttelijä. He tiesivät, että Hollywoodissa loppuisi ura. Seksibisneksellä on suojelijoita.
Lapsi on rikolliselle kannattava hyödyke. Siinä missä huumeen voi myydä vain kerran, lapsen voi myydä 5 -15 kertaa päivässä raiskattavaksi. Tätä tapahtuu. Kun lapsi on loppuun kulutettu, on elinkaupan vuoro. Tätäkin tapahtuu.
Katsoin eilen elokuvan. Se perustuu tositarinaan ja sen jokaiselle hahmolle on vastine tosielämässä. Kuluneella viikolla Lontoossa tapasin sen tuottajan, joka kertoi vaikeuksista matkan varrella. Elokuva valmistui viisi vuotta sitten, ja kesti näin kauan, kunnes riittävän riippumaton ja rohkea jakeluyhtiö löytyi. Kuten kaikki tiedämme Epsteinin saaren tapahtumien jälkeen, hyväksikäytön suojelijoita löytyy hyvinkin korkeista asemista.
Järkyttävä elokuva on hyvällä maulla tehty, eikä sisällä raakuutta. Elokuvan nähtyäni ihmettelen entistä enemmän, miksi esimerkiksi YLE ja Helsingin Sanomat ovat käytännössä liittyneet näiden hyväksikäytön suojelijoiden joukkoon hyssyttelyllään ja varoittelullaan. Elokuva on ennalta leimattu salaliittoteoriaksi, vaikka se ei esitä mitään teoriaa vaan kuvaa hyvin dokumentoitua todellisuutta. Keneltä oli tullut käsky ennen kuin elokuvaa oli edes nähty? Haluaisin näiden medioiden esittävän selkeät perustelut, mikä elokuvassa ei pidä paikkaansa tai mikä antaa väärän kuvan lapsia hyväksikäyttävästä pornoteollisuudesta.
Mieleeni tulee orjakaupan vastustamista kampanjoinut brittiläinen poliitikko William Wilberforce, joka eli 200 vuotta sitten. Hänet leimattiin naurunalaiseksi, kun hän vuosi toisensa jälkeen teki aloitteen orjakaupan lakkauttamisesta. Orjakauppaa pidettiin sosiaalisena ja taloudellisena välttämättömyytenä. Olisiko hänetkin leimattu salaliittoteoreetikoksi vain siksi että hän puuttui törkeään yhteiskunnalliseen epäkohtaan? Onneksi Wilberforce uskalsi, ja muutti maailman.
On sanomattakin selvää, että suosittelen elokuvaa jokaiselle aikuiselle. Kyse ei ole vain elokuvasta, vaan maailmanlaajuisesta liikkeestä, joka pyrkii herättämään tietoisuutta aikamme karkeimmasta rikollisuudesta. Siitä alkaa muutos, joka pelastaa lapsia.
Mainituilla medioilla on myös ”lempinimi” valhevaltamedia.
Ilmoita asiaton viesti
Helstamo sotkee nyt käsitteitä. Japanilainen kenraali olisi surutta tapattanut sotilaansa Iwo Jimalla ja sen jälkeen tehnyt seppukun, mutta yksikään japanilainen kenraali ei olisi suostunut attentaattiin jumalaansa eli keisaria vastaan.
Hitlerillä oli valtaisa onni attentaatissa, tai kuten Huovinen Veitikka kirjassa kuvailee, itsensä Perkeleen suojelus. Kokousta, jossa pommin oli tarkoitus räjähtää, ei pidettykään maanalaisessa bunkkerissa, vaan ulkorakennuksessa, pommi räjähti todennäköisesti vain osittain ja kokoustilassa ollut kokopuinen ja raskas pöytä vielä hajotti räjähdysenergiaa.
” miten Sillanpään tapaukseen osa suomalaisista reagoi”
Sillanpää on joutunut ne bis in idem rikkomuksen uhriksi. Häntä rangaistaan asiasta, josta hän on jo rangaistuksensa kärsinyt, yhä uudelleen ja uudelleen. Kuuluisa Pohjan Arvo on palannut taas kummittelemaan ja moraali nostaa päätään. Vähissä olisivat esiintyvät artistit, jos heidän rikkeitään moralisoitaisiin tasapuolisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei käytännössä enää Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen.Japanilaisethan eivät tienneet, ettei USA:lla ollut tuolloin enempää toimivia pommeja.
Kaksi riitti lauhduttamaan maailman väkivaltaisimman kansakunnan lampaiksi.
Japanilaisten itsensä kirjoittamat sotakirjat ovat harvinaisia, mutta suosittelen Saburo Sakain kirjaa Samurai. (Ei mitään tekemistä samuraiden kanssa. Samuraista kiinnostuneet voivat lukea japanilaisten Kalevalan eli Musashin)
Ilmoita asiaton viesti
Voisitko avata väitettäsi YLEn ja Helsingin Sanomien hyssyttelystä?
Ilmoita asiaton viesti
Kovin korkeita pisteitä ei hesarin kriitikko leffalle anna:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009950573.html
Se on kuitenkin ihan eri asia, kuin itse aiheen hyssyttely.
Ilmoita asiaton viesti
Sääli, jos tärkeästä aiheesta on tehty huono elokuva.
Spotlight elokuva Bostonin katolilaisilta pedofiilipapeista oli sen sijaan hyvä.
Muistaakseni katsoin sen YLEn kanavalta ja elokuvan kehui kritiikissään Helsingin Sanomat.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Suora sitaatti tuosta hs jutusta;
”SANOTAAN se heti pois alta: itsenäisenä teoksena Sound of Freedom ei ole Yhdysvaltojen kulttuurisotapropagandaa. Sen aikeet ovat hyvät ja aihe tärkeä, mutta lopputulos on paasausta ja patetiaa lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan hirveyksistä. Elokuvana Sound of Freedom on karkeaa draamaa, joka on oudosti rytmitetty ja vailla jännitystä.”
Linkataan tähän myös se YLE
https://yle.fi/a/74-20056503
Ilmoita asiaton viesti
Yle: ”Verkossa on levitetty väitteitä siitä, että korruptoitunut Hollywood vastustaa elokuvaa.”
Blogisti: ”Elokuvan teossa oli vaikeuksia, jakeluyhtiö toisensa jälkeen perääntyi, ja esimerkiksi lapsiorjia vapauttavan agentin Tim Ballardin roolista kieltäytyi moni näyttelijä. He tiesivät, että Hollywoodissa loppuisi ura. Seksibisneksellä on suojelijoita.”
Kappas vaan.
Ilmoita asiaton viesti
En ole leffaa nähnyt, mutta kun Trumppi sitä innokkaasti näyttää niin esiintyykö siinä Hillary Clinton ja demokraatit pedofiileina liskoihmisinä?
Ilmoita asiaton viesti
Turun Sanomien kriitikko Kari Salminen antoi elokuvalle kolme tähteä: ”Sound of Freedom on asiallisesti toimiva, viihteellinen ja jopa taiteellinen elokuva. Se ei iske päin näköä raakuuksilla, mutta se ahdistaa. Tämä elokuva on pelinkääntäjä, murroksentekijä ja vaaramomentti. Ehkä se ärsyttää juuri siksi, että se ei saarnaa vaan näyttää. Yli 220 miljoonaa maailmanlaajuisesti tuottavaa elokuvaa ei voi enää ohittaa. Oma ongelmansa on ollut se, että pääosassa on Jim Caviezel, joka esitti Jeesusta Mel Gibsonin The Passion of the Christissa. Aivan kuten siinä, hän tuntuu roolissaan todella kärsivän hahmon tuskat.”
Pääosan esittäjä on kieltämättä ongelma ainakin minulle, mutta ehkä pystyn katsomaan sen ajattelematta Gibsonin elokuvaa. On merkillistä, että samasta aiheesta on tehty sekä maailman paras että maailman huonoin elokuva: Pasolinin Matteuksen evankeliumi ja Gibsonin äitelä kidutuspornoelokuva.
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanut elokuva-arvostelua vaan ennakkojuttua aiheesta. Muistaakseni sen oli kirjoittanut Typpö
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko että Typpö suojelee pedofiilejä ja lapsikauppaa?
Eikö tuo väite ole melkoisen, paitsi raju, myös epäuskottava.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin: ”YLE ja Helsingin Sanomat ovat käytännössä liittyneet näiden hyväksikäytön suojelijoiden joukkoon”. En väitä tietäväni mitään Typön motiiveista mutta viittaan lopputulokseen sanalla ”käytännössä”.
En sattumalta vertaa tätä toiseen suureen ongelmaan historiassa, orjakauppaan. Tämä on nopeimmin tällä hetkellä kasvava rikollisuudenala. Orjakaupan kieltämiseen vaikutti merkittävästi kirjallisuus ihmisten tietoisuuden herättäjänä. Nyt toivon että mm. tämä elokuva tekee sen. Asiaa ei pidä vähätellä vaikka ajattelisikin, että se on väärin sammutettu. Toivon että keskustelu pysyy itse elokuvassa, koska se ei ole millään lailla poliittinen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole kauaa kun katsoin jonkun dokumentin, jonka nimeä en nyt muista, mutta siinä kerrottiin tai sivuttiin lapsirinkiä pyörittävästä pedofiilistä Yhdysvalloissa. Mies saatiin kiinni ja hänen hallustaan löytyi listoja palveluja ostavista vaikutusvaltaisista henkilöistä, mutta oikeusprosessin aikana nuo listat mystisesti katosivat. Olikohan niin että katosivat kahdessa eri tapauksessa ja mies ei koskaan joutunut tuomiolle tästä välitystoiminnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Luulisi todistajalausuntojen olevan tuollaisessa jutussa joitain nimilistoja keskeisempiä. Sanottiinko niistä mitään?
Ilmoita asiaton viesti
”Joskus katsoin jonkun jossa ehkä muistaakseni tapahtui jotain…”
Ilmoita asiaton viesti
Suunnilleen noin. En millään muistanut dokumenttia, mutta muistin minkä näköinen oli hänen sarjamurhaajatuttavansa kuvassa ja sitä kautta löysin tyypin. John David Norman.
https://en.wikipedia.org/wiki/John_David_Norman
Ilmoita asiaton viesti
Sanoit, ettei koskaan joutunut tuomiolle, mutta Wikipedian mukaan oli usein posessa ja kuolikin vankilassa.
Ja en siis syytä valehtelusta, koska linkkasit itse lähteen.
Ilmoita asiaton viesti
En sanonut etteikö olisi joutunut tuomiolle. Tiesin kyllä että oli vankilassakin useaan kertaan, mutta tuosta välitystoiminnasta missä olisivat nimekkäämmät ostajat nousseet esiin ei joutunut tuomiolle.
Eli kahteen kertaan hänen arkistonsa katosivat ja asiakkaat säilyttivät salaisuutensa.
Ilmoita asiaton viesti
Ok
Ilmoita asiaton viesti
Lausuntosi on loistava esimerkki virheellisen tai suorastaan valheellisen tiedon levittämisen periaatteesta: tärkeintä ei ole totuus, vaan välitön vasteellisuus ja tietotulva, jonka tehtävä on hämmentää.
Siihen lankaan menee helposti
Ilmoita asiaton viesti
”Elokuva on ennalta leimattu salaliittoteoriaksi…”
Minä en ole nähnyt, että elokuvaa olisi leimattu salaliittoteoriaksi. Sen sijaan on kerrottu, että Q-anon ja muut Trump-henkiset salaliittoteoreetikot ovat ottaneet elokuvan keppihevosekseen ja jonkinlaiseksi ”todisteeksi” omille horinoilleen.
Se ei tee elokuvaa paremmaksi tai huonommaksi, mutta on kuitenkin eri kuin esitetty väite elokuvan arvosteluista. Tai sitten olen missannut jotain.
Ilmoita asiaton viesti
Elokuva itsessään oli aivan kohtuullinen. Lapsinäyttelijät loistavat, mutta muut sortuivat valitettavaan ylinäyttelyyn. Aihe on tietysti valtavan tärkeä.
Missään en ole törmännyt elokuvan aiheen mustamaalaamiseen, mutta jos lähtökohtaisesti pitää esim. Yleä ”valevaltamediana” niin herkästi tietysti tulkitsee asiat oman viitekehyksensä läpi. Kristillinen näkemys onneksi oli maltettu pitää aika vähissä ja istuttaa päähenkilön omaan arvomaailmaan.
Edit: musiikista iso plus elokuvaan. Ajoittain erittäin hienoja kappaleita ja esittäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on poliiseja, jotka ovat tutkineet lasten kaupallista, väkivaltaista käyttöä – tähän liittyy pahoinpitelyä, tappamista ja seksiä. Poliisit ovat voineet pahoin näitä tutkiessaan ja jokunen on jäänyt sairaseläkkeelle tämän työn jälkeen. Minusta Hesari on itse kertonut näistä lapsiurhreista, miksi se nyt siis pyrkii piilottamaan ja vähättelemään? Outoa?
Ilmoita asiaton viesti
Jonkinlainen kotimainen versio Q-anonista ehkä?
”Valtamedia hyssyttelee ja suojelee lapsikauppaa.”
Ilmoita asiaton viesti
Saattaapi olla?
Ilmoita asiaton viesti
Dietrich Bonhoefferin elämää kuvaa hyvin myös Paavo Rintalan teos ”Marian rakkaus”.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikohan kuitenkin niin, että jotta voit uskoa hyvään on uskottava myös pahaan, eli näitä ”paholaisia” on löydyttävä ”uskon vahvistukseksi?”
Pedofiliaa on aina ollut, kerrotko oikeastaan mitään uutta tai ihmeellistä?
Pahaa on kärsittävä, jos mielii luojansa luokse, mutta entäs jos taivaanporteille kolkuttaaki ihminen, jolla kaikki oli hyvin, mahtaisi varmaan Jeesusta vituttaa, kun kärsi tyhjän takia?
Ilmoita asiaton viesti
Uutta tässä blogissa oli väite, että YLE ja Helsingin Sanomat hyssyttelevät pedofiliaa ja siten suojelevat pedofiileja.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta ehken opimme, että Marin piti pedofiilirinkiä hesalaisessa pizzeriassa? Siellä sitten juotiin vauvojen verta.
Ja sen jälkeen, että italialaiset juutalaiset sytyttivät metsäpaloja USA:ssa avaruuslasereillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tämäkin näkyy keräävän tykkäyksiä kuin kärpäspaperi. Aika varma nakki on siis myös se että heittää epäilyksen varjon Ylen ja HS:n ylle, vaikka aihetta ei olisikaan. Heti ensimmäinen kommentoija tässäkin ketjussa osoitti hankkivansa ”tietonsa” muualta kuin uutismediasta.
Ilmoita asiaton viesti
Teknologia ja nopea viestintä on johtanut tilanteeseen, jossa tiedon arviointia tärkeämmäksi tulee tietoon vastaaminen, joka valitettavasti helposti tarkoittaa virheellisen tai suorastaan valheellisen tiedon omaksumista, jota on vaikea lähteä jälkikäteen paikkaamaan.
Ja ei niin yllättävää, tämä on ollut vaihtoehtomedioiden lähtökohta, totuudella ei ole väliä, vaan reaktiivisuudella.
Ilmoita asiaton viesti
Ylessä ja hesarissa on varmaan pedoja, sen takia suojelu.
Ilmoita asiaton viesti
Aika huono vitsi.
Ilmoita asiaton viesti
Minä ainakin näköjään astuin jonkun keskihörhösen varpaille, kun hän piilotti kommenttini blogistaan. Piti sitten kirjoitta valtamediasta ihan oma postaus jota ei mikään luutamummo pääse huiskimaan pois.
Ilmoita asiaton viesti