Kiitos ja anteeksi

Maaliskuun alussa lupauduin kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä, mutta tänään vajaan kahden kuukauden jälkeen koen, että minun on viisainta jättää nämä vaalit väliin. Kiitos kaikesta kannustuksesta ja ilahtuneesta tuesta.  Anteeksi, että vetäydyn viime hetkellä. Anteeksi, etten pysty parempaan. Ongelmani liittyvät asiaan, joka ei edes kuulu kuntavaalien agendalle, mutta se on silti kevään tärkein keskustelunaihe ja ansaitsee huomion.

En alun alkaen suunnitellut ehdokkuutta, mutta Kokoomuksella on ollut haastava kevät, ja halusin antaa oman panokseni saadaksemme kokoomuslaisen pormestarin pääkaupunkiin. Ehdokkaaksi suostuessani varmistin, että puolue ei häiriinny minun ottaessani kantaa voimakkaasti EU:n elvytyspakettia vastaan – olin kirjoittanut aiheesta alkusyksystä alkaen, sillä katsoin että kyseessä on jäsenyytemme tähän asti merkittävin muutos EU-politiikassa. Kokoomukselle se sopi, näkemyksiä puolueeseen mahtuu. Omasta puolestani sanoin, että hyväksyn sen, että äänet hajoavat asiassa: meillä on eri Eurooppa-visioita, jotkut ovat federalisteja, toiset eivät missään nimessä. Vain sitä en hyväksyisi, että Kokoomus sitoisi kansanedustajiensa näkemyksen ja pakottaisi käytännössä hyväksymään paketin. Sellaiselle toiminnalle en voisi olla keräämässä kannatusta näissä vaaleissa.

Ihailin niitä puheenvuoroja, joita puolueeni kansanedustajat esittivät helmikuussa lähetekeskustelussa velkapaketista ja EU:n omien varojen käytöstä. Ne antoivat kaikki toivoa, että Kokoomus on käsittänyt ne ongelmat, joita perussopimuksen artiklojen kiertäminen ja rikkominen EU-politiikalle aiheuttaisivat. Näen paketin ruokkivan populismia ja EU-vastaisuutta, koska sen sisältö ei vastaa oikeustajuamme eikä terveitä talousperiaatteita. Vähän kuitenkin pelkäsin, että puolue taktikoi, enkä uskaltanut kunnolla käynnistää edes kampanjaani ennen kuin näen mitä tapahtuu. Ilmeisesti pelkoni ovat käymässä toteen. Tyhjän äänestämistä, mikä käytännössä varmistaa elpymispaketin läpimenon, minun on näin painavassa asiassa vaikea kunnioittaa. Se on vastuunkannon välttelyä. Sellaista käytöstä on vaalikentillä vaikeaa puolustaa.

Kuluneen 9 kuukauden aikana olen kirjoittanut aiheesta lukuisia blogikirjoituksia, ja perusteluni löytyvät vaikkapa Uuden Suomen blogista. Kommentoin vain lyhyesti viime päivinä esiin nousseita argumentteja paketin puolesta:

”Kokoomuksen on valtakunnan EU-myönteisimpänä puolueena hyväksyttävä paketti”. Mitä tahansako, mitä sieltä tulee? Yhtä hyvin minä perustelen kriittistä kantaani EU-myönteisyydellä. Ei EU-myönteisyys velvoita hyväksymään toimivaltarajojen ylityksiä tai perussopimusten kiertämistä.

”Jos paketti kaatuu, Venäjä ja Kiina taputtavat”. Tämä on valikoivaa huolta, ja miksi se ei kiinnosta toisissa yhteyksissä? EU tekee joka päivä ilmastopolitiikkaa, joka ei ainoastaan heikennä meitä vaan vahvistaa sekä Venäjää että Kiinaa. Aivan varmasti ne taputtavat sellaiselle naiiviudelle. En kiistä, etteikö paketin kaatumisesta seuraisi kriisi. Kumpikin vaihtoehto tietää vaikeuksia; ekonomisti Tuomas Malinen on blogissaan kuvannut eri skenaarioita: jos paketti hyväksytään, ja jos se hylätään. Isompi kriisi kuitenkin seuraa, jos paketti luo jäsenmaille illuusion, ettei talouden tervehdyttämistoimiin tarvitse enää mennä talouden yhteisvastuun myötä.

”On jo niin paljon yhteisvastuuta (EVM,EKP), ettei elpymislisä vaikuta mihinkään.” On totta, että yhteisvastuita on, mutta esimerkiksi EKP:n omavaltainen toiminta ei ole sama asia kuin jäsenmaan tietoinen suostumus.

” Virheistä huolimatta paketti kannattaa hyväksyä, kunhan hyväksyntään liitetään eduskunnan lausumia, jotka paaluttavat Suomen kantaa ja Suomen hallituksen neuvottelumandaattia tulevaisuuden vastaaviin avauksiin.” Uskooko joku, että EU:ssa hätkähdetään lausumiamme? Eikö olisi helpompaa paaluttaa nyt kuin silloin, kun yhteisvastuumme ovat entistä suurempia ja irtautuminen on vaikeampaa?

Joka päivä kysyn itseltäni myös, olenko mielipiteineni oikeassa. (Itse asiassa pelkään ehdottomia ihmisiä, jotka eivät tätä itseltään kysy.) Minun ei ole myöskään vaikea kunnioittaa älyllisesti rehellisiä ihmisiä, jotka päätyvät vastakkaiseen kantaan. Kaikesta pohdinnasta huolimatta ja sen vuoksi ajattelen silti, että Kokoomus on tekemässä nyt suuren virheen, joka maksaa Suomelle paljon. Voin olla väärässä mutta en voi vaihtaa moraalista kompassiani. Aivan kuten 11 vuotta sitten Kreikka-paketin kanssa, omatuntoni vaatii minua nyt pysymään siinä minkä näen. Odotan parempia aikoja ja parempia vaaleja.

 

+83
Eija-Riitta Korhola
Kokoomus Helsinki

Eija-Riitta Korhola on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta. Vuosina 1999-2014 hän toimi europarlamentaarikkona ja 2006-2010 Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Korhola johtaa kansainvälistä ihmisoikeusjärjestö First Step Forumia ja on toiminut mm. Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallituksessa ja HelsinkiMission valtuuskunnassa. Hän on Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu