Virheä siirtymä

Meneillään on kummallinen keskustelu. Vihreät korostavat, että kohonnut sähkönhinta ei johdu heidän politiikastaan eli heidän vuosikymmeniä EU:ssa ajamastaan vihreästä siirtymästä. Syy on yksinomaan Venäjän aloittamassa sodassa. Ne, jotka muuta väittävät, ovat heidän mukaansa Kremlin asialla ja putinisteja. Ja he syyttävät, että jos vihreä siirtymä olisi vain toteutettu aiemmin, meillä ei olisi näitä korkeita hintoja.

Kyseessä on väistelyn ja vastuunpakoilun ennätys, ja nyt siitä maksavat viattomat ihmiset. Tietenkin voidaan sanoa, että sota konkretisoi tilanteen, koska emme enää voineet paikata lännen jatkuvasti haurastuvaa energiapolitiikkaa Venäjän toimittamalla säätövoimalla. Sota poisti fasadin ja vihreä todellisuus paljastui. Olennaista on, miten tähän tultiin. Miksi tehtiin politiikkaa, josta moni varoitti, että tämä johtaa Venäjä-riippuvuuteen? Pitkään ei ole ollut kyse itse energiasta vaan järjestelmän epätasapainosta. Ja se epätasapaino luotiin politiikalla. Se epätasapaino havaittiin kauan ennen sotaa, kun hinnannousu alkoi. Sota oli kätevä selitys, vähän liiankin kätevä. Eikä se ole täysin totta.

Energiahinta alkoi nousta kuukausia ennen sotaa

Energian hinta alkoi nousta jo syksyllä 2021 eli kuukausia ennen Ukrainan sotaa. Syynä oli nimenomaan vihreiden ajama kaasun ja öljyn poraamisen lopettaminen. Siitähän kiisteltiin mm. COP26:ssa, jossa Intia sai ”alasajon” käännetyksi ”vähentämiseksi”. Eli ilman sotaakin EU:ssa alasajon politiikka olisi jatkunut ja hinnat olisivat nousseet. Sota vain kärjisti kehityksen. Nyt ei kukaan ole valmis investoimaan kaasun ja öljyn poraamiseen, ellei ole takeita, ettei sitä taas kiellettäisi. Siksi on hullua anella öljy- ja kaasumailta öljyä ja kaasua, kun sitä ei itse haluta tuottaa.

Jokaisen aikuisen ajattelevan pitäisi ymmärtää tämä yhtälö: jos tehdään lisääntyvästi sähköä uusiutuvalla, joka on luonteeltaan keskeytyvää, tarvitaan lisää säätövoimaa, joka puolestaan tasoittaisi tarjonnan ja kysynnän kasvavat erot. Vihreä siirtymä on keskittynyt nimenomaan tämän vaihtelulle alttiin – aina ei tuule ja paista – energiamuodon lisäämiseen ja unohtanut säätövoiman. Säätövoima on pakosta fossiilista, koska vesivoimaa ei voi enää lisätä. Samaan aikaan poliitikot ovat luoneet tukijärjestelmiä tälle keskeytyvälle uusiutuvalle energialle, ja tuo tuki tehnyt säätövoiman rakentamisesta kannattamatonta antaessaan kilpailuetua uusiutuvalle. Säätövoimaa on siis täytynyt tuoda ulkoapäin. Kun varoitin tästä kehityksestä jo vuosia sitten vedoten Venäjän uhkaan sanomalla, että teemme itsestämme liian haavoittuvia, tekeekö se minusta nyt putinistin? Kuinka yhtäkkiä olen Kremlin asialla, kun olen vuosia varoittanut, että vihreä politiikka tekee meidät liian haavoittuviksi Kremlille.  Eikä kysymys ole ainoastaan tuulen ja auringon lisäämisestä energiapaletissa, vaan siitä millaisin keinoin tätä on tehty.

Kerrataan mitä vihreä politiikka on ollut viimeiset vuosikymmenet:

1) Turvallista ja lähes päästötöntä ydinvoimaa on kiihkeästi ajettu alas. Suomessa lisäydinvoimaa on vastustettu ja kampitettu. Ydinvoima on tasaista perusvoimaa, joka takaa energiantuotannon turvallisen pohjan.
2) Sähkönhintaa on haluttu hinata tarkoituksella ylemmäs, jotta uusiutuviin satsaaminen kannattaisi, ja jotta sähköä säästettäisiin.
3) Sähkö on haluttu pörssiin
4) Energiainvestointien pääkohteena ovat olleet keskeytyvät aurinko ja tuuli
5) Säätövoimaksi kelpaavaa vesivoimaa on laajasti arvosteltu ja vastustettu
6) Säätövoimaksi kelpaavaa biomassaa on lisääntyvästi vastustettu viime vuosina, kun taas aiemmin politiikka toimin kannustettiin jopa suoraan puunpolttoon – politiikka on ollut vaihtelua laidasta toiseen
7) Säätövoimaksi kelpaavaa turvetta on kategorisesti vastustettu, ja sen perusteltua statusta uusiutuvana sen vuotuisen kasvumäärän osalta on vastustettu. Turve on ollut meille suomalaiselle tärkein kotimainen polttoaine ja mahdollistanut hyvän ja puhtaan yhteispolton puun kanssa sekö yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon.
8) Eurooppalaista liuskekaasua on vastustettu

Energiewende kasvatti riippuvuutta ulkoatuodusta energiasta

On aivan ilmeistä, että nykyiset ongelmamme johtuvat pohjimmiltaan harjoitetusta politiikasta. Putin oli riski, joka tiedettiin koko ajan. Silti esimerkiksi Saksa kasvatti Energiewenden aikana riippuvuuttaan Venäjältä tulevasta energiasta, eikä suinkaan vähentänyt sitä. Vuonna 2016 30 prosenttia EU:ssa käytetystä maakaasusta tuli Venäjältä, ja viime keväänä luku oli jo karmeat 47%. Kuinka oli mahdollista, että Eurooppa salli kasvattaa riippuvaisuuttaan ei-demokraattisesta maasta kylmän sodan jälkeen? Näin se tapahtui. Meillä luotettiin illusoriseen vihreään ideologiaan, joka esti meitä näkemästä energiantuotannon kovia tosiasioita. Vihreä ideologia väitti, ettemme tarvitse ydinvoimaa emmekä liuskekaasua – emmekä tietenkään turvetta Suomessa. Se väitti, että on vain tahdosta ja rahasta kiinni, että voisimme korvata ne nopeasti uusiutuvilla. Lisäksi se väitti, että tarvitsemme negatiivista talouskasvua pelastaaksemme planeetan.

Nyt vihreät väittävät, että jos tätä olisi tehty aiemmin, olisimme nyt kuivilla. Tarvitsemme kunnon perustelut tälle väitteelle. Vaikka tuulta ja aurinkoa olisi kymmenkertainen määrä nykyiseen nähden, ne pysyvät yhä keskeytyvinä energiamuotoina ja niiden kasvulle on fyysiset rajat. Tämä on tilanne niin kauan kuin meillä ei ole taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää keinoa varastoida sähköä. Viimekeväisessä blogissani olen selostanut, miksi niillä on kannattavuusdilemma. Olen samassa yhteydessä myös esittänyt, kuinka sähkömarkkinoita tulisi tehdä reilummaksi ns. tehomaksun avulla.

Luonnollisesti vihreä politiikka vastaa, että säätövoima tulee kulutuskysyntää säätämällä. Niinpä. Mutta vain pieni osa voidaan vaivatta tehdä näin. Iso osa on juuri sitä, mitä tänä talvena joudumme näkemään. En voi uskoa, että tälle kurjuudelle löytyy riittävää poliittista tukea. Meillä on kehittynyt yhteiskunta, ja nyt kyse on askelesta taaksepäin, jos joudumme vastaamaan kalliiseen sähkönhintaan toppatakeilla ja villasukkakerroksilla. Tai sillä, että ihmiset joutuvat luopumaan kodeistaan.

Sähkö ei sovi kaupattavaksi pörssissä

Nyt kuitenkin haluan ottaa kantaa sähköpörssiin: eräs insinööri totesi minulle tänään, että eilen kotimainen tuotanto on kattanut kulutuksen ja sitä on tehty alle 5 c/kWh mutta kuluttajilta peritään 10-kertaisia hintoja. Lienee siis ilmeistä, että tuotantohinnat eivät ole korkeiden vähittäishintojen syynä.

Lyhyesti kyse on siitä, että sähkö ei sovi kaupattavaksi pörssissä. Kyse on siitä, että sähkö on eri asia kuin muu energia. Muita energiatuotteita, kuten kivihiiltä, öljyä ja maakaasua voi siellä myydä, mutta sähköä ei, koska sitä ei voi varastoida. Siksi sen myynti pörssissä ei ole järkevää ja tarkoituksenmukaista.

Pörssi perustuu kilpailuun. Kilpailulla tavoitellaan mahdollisimman alhaista hintaa, jolla myyjä on valmis luopumaan tuotteestaan. Ostaja pyrkii valitsemaan ostolleen sellaisen ajankohdan, jolloin hinta on hänelle sopiva, ja hän voi esimerkiksi ostaa tuotetta varastoon hinnan ollessa sopiva.

Sähkön suhteen tilanne on päinvastainen. Loppukäyttäjä tai jakeluyhtiö eivät voi varastoida sähköä. Sähköä tarvitaan käytännössä jatkuvasti, joten mahdollisuudet kulutuksen siirtoon sellaiseen ajankohtaan, jolloin hinta olisi halpa, ovat vähäiset. Eli sähköä myytäessä pörssi toimii täsmälleen päinvastoin kuin muiden tuotteiden kaupassa: nykyisellään se ei johda mahdollisimman mataliin vaan mahdollisimman korkeisiin hintoihin.

Miksi tällainen järjestelmä luotiin? Alkuperäinen julkisuudessa esitetty perustelu oli pyrkiä luomaan tilaa tuulen ja auringon pääsemiseksi markkinoille. Sähkölle määriteltiin minimimyyntihinta, joka olisi näiden uusien tuotantotapojen hinta, muuten ne eivät olisi päässeet markkinoille ilman korkeita tukia. Tästä on ollut kaikenlaisia seurauksia.

Sähkön tulisi olla tasaisen tylsä markkina, jossa myös hintojen pitäisi pysyä varsin tasaisina, sillä varsinkin teollisuudelle sen käyttämän sähkön hinnan iso vaihtelu on kriittistä, jos ennustettavuutta ei ole. Siinä toteutuukin vihreän politiikan yksi tavoite: saamme teollisuuden Euroopasta pois.

Nyt olemme todistamassa mitä siitä seuraa. Itse en voi uskoa, että tämä on kansalaisten tahto. Työpaikat ja kodit menetetään ilmastopolitikan nimissä, ja tämä politiikka ei ole millään mittarilla edes tehokasta, koska se tukee Venäjää ja Kiinaa.

Hyvät suomalaiset. Mitä nyt tapahtuu, on kokonaan politiikkaa. Jos insinöörit olisivat saaneet ratkaista tämän, meillä olisi ennustettava, edullinen sähkö. Politiikalla tämä umpikuja tulee myös korjata. Toivon, että poliitikkojen silmät joko avautuvat tai heidät vaihdetaan.