Li Andersson haluaa tehdä historiaa

Li Andersson saa nimensä historiankirjoihin, mikäli hänen, kuin käärmettä pyssyyn ajamansa, oppi-iän pidentäminen toteutuu. Vasemmistoliitto, pieni, noin kahdeksan prosentin kannatuksella vuodesta toiseen kitkuttava puolue, aikoo viedä väkipakolla läpi uudistuksen, jolla on iso joukko vastustajia. Estääkö se nuorten syrjäytymistä ja työttömyyttä on toinen juttu.

Koska se lohkaisee valtion budjetista mahtavan siivun, sen toteutumista täytyy tarkoin harkita. On kummallista, ettei edes se että sitä vastustaa enemmistö koulujen rehtoreista, kykene kääntävän opetusministerin päätä. Paha juttu, sillä rahalle löytyisi muuta tärkeämpääkin käyttöä.

En halua väheksyä koulutuksen tärkeyttä, mutta seuratessani isoäitinä lastenlasteni menoa, haluaisin kohdistaa kaikenlaisen tuen varhaiskasvatukseen. Siihen pitäisi rahat satsata. Monet lapset tarvitsevat tukea jo paljon ennen kuin asiat alkavat mennä pieleen. Varhaiskasvatuksesta ja aivan ala-asteilta pitäisi kyetä poimimaan avun tarvitsijat, mahdolliset koulupudokkaat ja syrjäytyjät. Sinne pitäisi palkata ammattitaitoista väkeä, kuuntelevia korvia ja näkeviä silmiä.

Jos meillä laiminlyödään lapsia, koska vanhempien aika menee leivän hankkimiseen, pitäisi koulun tarjota luottoaikuisia heitä auttamaan ja kannustamaan. Tähän pitäisi palkata väkeä. Ei ole turhaan sanottu, että jo yksikin turvallinen aikuinen, joka kannustaa lasta, on tämän kehityksen kannalta tärkeämpää kuin kymmenen kaveria. Yhdysvalloissa, jossa kotiäitien osuus on edelleen korkea, tämän tehtävän hoitavat äidit. He järjestävät kaikenlaista toimintaa kodin ja koulun välillä, jolloin lapset ovat aikuisen silmän alla eivätkä heitteillä.

Jos vasemmistoliitto onnistuikin hallituksen sulle-mulle koplauksessa saamaan hallitusohjelmaan kalliin hankkeen, sitä ei pidä missään nimessä saa toteuttaa läpihuutojuttuna. Kansalaiset herätkää, vaihtoehtoja tarvitaan!

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu