Miksi Vasemmistoliitto vastustaa Nato-jäsenyyttä?

 

Vanhan Neuvostoliiton aikoihin vasemmisto voi hyvin. Rahaa tuli Kremlistä ja kansalaiset oli saatu aivopestyä osoittamaan ystävyyttä ja suhtautumaan ihannoiden ystävällismieliseen naapuriin. Poliitikkomme suorastaan kilpailivat suuren mahdin suosiosta ja kävivät kesteissä Tehtaankadulla tapaamassa omia ”kotiryssiään”. Sivistyneistö, yliopistoväkeä myöten, pyöri kaikenlaisissa kokouksissa ja riennoissa rajan takana ja taiteilijat kiikuttivat lapsensa pioneerileireille oppimaan hyvää elämää. Vallitsi usko naapurin ikuiseen hyvän – ja rauhantahtoon. Sillä ei tietenkään ollut väliä, että sisäpolitiikkaamme johdettiin Moskovasta!

Tätä omituista menoa muu maailma katseli kummastuneena ja ilmiötä ruvettiin kutsumaan nimellä ”Finlandization”. Termi levisi varoituksena länsimaisiin demokratioihin, siitä miten itsenäinen maa kuten Suomi ei kyennyt olemaankaan suvereeni valtio vaan eräänlainen Neuvostoliiton satelliitti.

Ihmettelen, että tämän soraäänisen vasemmistolaisporukan on niin vaikea kääntää takkiaan lännen suuntaan ja Natoon, edes tänä päivänä, jolloin olemme joutuneet todistamaan ”rauhantahtoisen” naapurimme raakaa hyökkäystä Ukrainaan ja olemme omin silmin nähneet kauheuksia, joita ”ystävällinen” naapurimme on aiheuttanut. Veikkaan, että vasemmistoliiton Nato-kipuilun syynä on pelko maamme joutuminen lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen liekaan. Ideologia lännen pahuudesta istuu heissä yhtä sitkeässä kuin Äiti-Venäjän suurvaltapyrkimykset.

 

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu