Antti Tuuri: vuosien 1939-45 sodista kertovat kirjat
Jatkona edelliseen kirjoitukseeni Antti Tuurin kirjoista, kerron tällä kertaa vuosien 1939 – 1945 sodista kertovista romaaneista tai muistelmatyyppisistä dokumenteista. On kyse Suomen talvisodasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta. Esittelen nämä Antti Tuurin kirjat niiden kirjoittamisjärjestyksessä.
1. Talvisota (1984)
Tämä romaani on jatkoa ns. Pohjanmaa-sarjan ensimmäiselle romaanille ”Pohjanmaa” (1982). Äänikirjassa Talvisota-romaanin lukijana on Taneli Mäkelä.
Kirjan päähenkilö on Martti Hakala, joka kertoo muistelmia omista kokemuksistaan tuossa sodassa. Päähenkilö ja hänen veljensä Paavo Hakala lähtevät kirjan alussa kauhavalaisten mukana ylimääräisin kertausharjoituksiin. Nämä joukot siirtyvät junalla ja marssien Karjalan kannakselle. Talvisodan puhjettua rykmentti siirretään eturintamaan Terenttilän peltoaukealle joulukuun alussa 1939. Paavo Hakala ensin haavoittuu ja rintamalle myöhemmin palattuaan kaatuu Martin silmien edessä.
Kirja oli mielenkiintoinen lukukokemus. Vuonna 1989 on tehty romaanista samanniminen elokuva, jonka ohjasi Pekka Parikka. Elokuva palkittiin kuudella Jussi-palkinnolla. Elokuva sai noin 630 000 katsojaa.
2. Rukajärven tiellä (1990)
Tämä kirja perustuu yli 500 Rukajärven taistelijan haastatteluihin. Se on julkaistu myös äänikirjana. Mukana ovat kaikki rintamiehistä ja lotista korkeimpaan johtoon asti. Kyseessä on 14. Divisioona, joka oli Erkki Raappanan divisioona. Suurtenkin voittojen hinta on kova. Kirja päättyy siihen, että suomalaisten hyökkäys pysäytetään Päämajan käskyllä syyskuussa 1942.
3. Rukajärven aika (1991)
Kirja perustuu samoihin haastatteluihin kuin edellinen kirja. Se on siis ”Rukajärven tie”-kirjan jatko-osa. Ne eivät ole juonellisia romaaneja vaan asiayhteyden mukaan peräkkäin kirjoitettuja lyhyitä erillisiä muistelmia. Teos kuvaa asemasodan vaihetta, jolloin kaivattiin joukoille käsin askartelua ja rintamilla kiertäviä viihdyttäjiä. Kerrotaan myös sotilaiden väsymisestä ja joukkojen laittomasta tai laillisesta juopottelusta. Itselleni kirja oli aika rasittava kokemus lukea, koska siinä ei ollut juonta kuten romaaneissa.
4. Rukajärven linja (1992)
Tämä kirja perustuu niiden miesten ja naisten haastatteluihin, joiden perusteella myös kaksi edellistä kirjaa on tehty. Kesäkuun 9. päivänä 1944 alkoi venäläisten suurhyökkäys Kannaksella. Myös Rukajärven suunnalla taisteltiin ankarasti. Venäläisten tarkoituksena oli saartaa koko 14. Divisioona, jota varten vihollinen alkoi rakentaa kahta tietä hyökkäystä varten. Osa divisioonan joukoista irrotettiin etulinjasta ja vietiin Ilomantsin puolustukseen.
Tätä kirjaa en halunnut enää lukea, aikaisempien kahden muun Rukajärvi-kirjan jälkeen. Se johtuu näiden kirjojen kirjoittamisen haastatteluluonteesta. Romaani olisi ollut minusta mielenkiintoisempi lukea. Se ei olisi silloin ollut tositapahtumien dokumentti, kuten nämä kirjat tällaisena ovat.
5. Elämä isänmaalle (1998)
Tämä romaani kertoo pienestä joukko-osastosta, joka liikkuu suuressa erämaassa omin voimin. Kirja kertoo, miten suomalaiset miehet selvisivät äärimmäisissä olosuhteissa, johon muiden käskemänä joutuivat. Se ilmestyi myös äänikirjana vuonna 1998. Tämän kirjan vuoden 2010 painoksena kirjan alaotsikkona on ”tiedusteluretki Lieksajärvelle heinäkuussa 1941”.
Kirjan tapahtumien pohjalta ja niiden lisäksi Rukajärven historiikkitoimikunnan keräämästä haastattelumateriaalista on tehty elokuva ”Rukajärven tie”. Tuon elokuvan ohjasi vuonna 1999 Olli Saarela. Antti Tuuri oli mukana tekemässä sen käsikirjoitusta. Elokuva keräsi yli 420 000 katsojaa.
Uuden Suomen Puheenvuorossa on Petri Mankisen tästä samasta kirjasta kirjoittama blogi-kirjoitus 26.5.2022.
6. Rata (2010)
Tässä romaanissa Päämaja haluaa selvittää tammikuussa 1942, voidaanko Muurmannin rata katkaista. Se pysäyttäisi amerikkalaisten ja englantilaisten sotatarvikkeiden kuljetukset Neuvostoliitolle. Yli tuhat miestä (kaksi pataljoonaa) etenee hiihtäen ja hevosten tarvikekuljetuksina yli sata kilometriä läpi huonokulkuisen lumisen erämaan. Pakkanen kiristyy jopa 50 asteeseen. Sotatoimien ja Muurmannin radan osittaisen rikkomisen jälkeen seuraa vaikea paluumatka.
Tämä kirja oli kiinnostava lukukokemus. Suosittelen sitä muillekin.
7. Rauta-antura (2012)
Tämä romaani kertoo Lapin sodan tapahtumista. Kannaksella taistellut osasto viedään aselevon solmimisen jälkeen Ouluun ja sieltä laivoilla valtaamaan Torniota saksalaisilta. Sen jälkeen suomalaiset joukot seuraavat taistellen perääntyviä saksalaisia kohti pohjoista. Paljon tappioita tulee molemmille taistelujen osapuolelle.
Kirjan lopussa päähenkilö Heikki Ojala määrätään joukkueensa kanssa kuljettamaan pois suomalaisia naisia, jotka saksalaiset sotilaat ovat hylänneet ja jättäneet jälkeensä. Minua kosketti kirjassa ihmisten väliset suhteet. Nämäkin naiset olivat tavallisia ihmisiä, mutta heitä kohdeltiin ankarasti mm. leikkaamalla joiltakin heistä tukka kokonaan pois ”häpeän” merkiksi.
Koska asun Oulussa, oli kirja erityisen kiinnostava lukea.
Itse olen nyt viime aikoina lukenut Mikko Porvalin kirjoja kaukopartio – ja tiedustelutoiminasta.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain ala kansakoulun vaiheessa lukutaitoni hiljalleen karttuessa siirryin romaanikirjallisuudessa radikaalisti viisikon seikkailuista tarzanin vastaavien kautta Esa Anttalan kauokopartio seikkailuihin joista jäi jälkimaku, että painellaan vihulaisen linjojen taakse, leiriydytään, syödään evästä, pistetään tupakaksi ja lepäillään rennosti. Seuraavana aamuna räjäytellään pätkä kiskoja jossain radanvarressa ja luikitaan livohkaan odottamaan lentokoneesta pudotettavia lisäeväitä jotka poskeen pisteltyä vedetään taas pers sauhut ja aletaan lampsia vihulaisten takaa-ajamina kohti omia linjoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollaisiahan ne olivatkin Esa Anttalan kirjat, toki kaikki kunnia hänelle. Tyylilaji oli sellainen poikakirjamainen vain.
Mikko Porvali (s.1980) kirjoittaa taas rautaista dokumenttlähtöistä kirjaa. Isoisä Antti oli oikeasti kaukopartiomies. Mikko on koulutukseltaan oikeustieteilijä ja ammattina mm. rikoskomisario.
Mikon kirjoissa kärsitään nälkää ja vilua. Partion ryhmädynamikka reistailee. Yksi marssii 100 km ilman toista kenkää.
Tärkeää työtä tekivät kuitenkin ja heinäkuussa 1944 huomasivat kaukana vihollisen kätköissä että junat Suomen rajalle tulevat tyhjinä mutta palaavat täysinä eli Suomi ei niin enää kiinnostava ollutkaan.
Mikon kirjoissa kyllä sitten ammutaan siviili jos on tarvis. Ja sotavanki tapetaan kirveellä (laukauksesta lähtee ääni). Viisikoissa ei näin ole 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Pitää myös muistaa, että kyllä Esa Anttala (Urpo Lempiäinen) tiesi, mistä kirjoitti. Ukko oli itsekin kaukopartiomies, joten perusasiat olivat hallussa. Toki varsin viihteellistä settiä olivat, ei siinä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Mainioita teoksia!
Kaikki on luettu, ja hyviksi havaittu.
Tuurin romaanin pohjalta tehty Parikan elokuva ”Talvisota” hakkaa mennen ja tullen jokaisen ”Tuntemattoman sotilaan”.
Ilmoita asiaton viesti