Erkki Tuomioja tietokirjailijana

Erkki Tuomioja vuonna 2014. Kuvan lähde on Wikipedia.

– – –

Olen lukenut tähän mennessä kolme Erkki Tuomiojan kirjoittamaa muistelmaa ja tietokirjaa. Ne ovat olleet mielestäni ihan arvokkaita lukukokemuksia. Hän paneutuu huolellisesti jokaiseen valitsemaansa aiheeseen. Jos on kyse historiasta, niin hän ottaa etäisyyttä tutkijana kirjoittamaansa aiheeseen. Jos on kyse poliittisista muistelmista, niin kirjoittamisessa on mukana vahvasti oma arvomaailma ja mielipiteet. Hän ei kaihda arvostelemasta myöskään oman puolueensa SDP:n keskeisiä vaikuttajia ja puoleen johtohenkilöitä.

Nuo 3 kirjaa, jotka olen ehtinyt lukea luettelen siinä järjestyksessä kuin ne eteeni luettaviksi tulivat.

1. Erkki Tuomioja: Jaan Tönisson ja Viron itsenäisyys (Tammi, 2010), 351 sivua

Aihe liittyy kirjoittajan omaan henkilöhistoriaan siten, että virolainen Jaan Tönisson oli ensimmäinen mies hänen virolaissyntyisen isoäitinsä  Hella Wuolijoen (Ella Murrikin) elämässä. Hella oli silloin 15-vuotias. Kirjoittaja kertoo Viron historiasta tutkijan otteella. Hänen kirjansa oli ensimmäinen Jaan Tönissonista kirjoitettu suomalainen teos.

2. Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista – Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa (Tammi, 2006), 424 sivua

Kaikki alkoi Virossa, kun Murrikin perheeseen syntyi 4 lapsen joukkoon sisarukset Ella (myöhemmin suomalainen Hella Wuolijoki) ja Salme (myöhemmin Britannian kansalainen Salme Pekkala-Dutt). Heistä Salme oli poliittisesti punaisempi ja jyrkästi vallankumousta ajava. Sen sijaan   Hella oli maltillisempi ja demokraattiseen kehitykseen pyrkivä sosialidemokraatti ja myöhemmin SKDL:n edustaja. Kuitenkin Hella joutui sovittamaan sotien aikana tekojaan vankilaan, otettuaan suojiinsa kotiinsa Neuvostoliiton Suomeen lähettämän vakoilijan.

3. Erkki Tuomioja: Siinä syntyy vielä rumihia –  Poliittiset päiväkirjat 1991 – 1994 (Tammi, 2014), 680 sivua

Tämä muistelma on ensimmäinen Erkki Tuomiojan tarkkoihin ja kantaa ottaviin päiväkirjoihin perustuvista poliittisista muistelmista. Tuo kirja sai jatkoa myöhemmin vastaavilla poliittisilla muistelmilla. Minua kirjassa yllätti kirjoittajan jopa tuomitseva ja katkera asenne omia puoluetovereitaan kohtaan. Sen ymmärsin, kun kilpailevien puolueiden pyrkimyksiä vähäteltiin ja arvosteltiin. Oman puolueen johtaviin henkilöihin kuten Paavo Lipposeen ja  Martti Ahtisaareen suunnattu kritiikki oli niin kovaa, että sen kohdetta alkoi lukijana melkein sääliä. Sen sijaan ruotsalaisen kansanpuolueen Jörn Donner tuntui olevan Erkin hyvä ystävä. Kirjaa oli sen päiväkirjamaisuuden vuoksi yllättävän raskasta lukea.

Muita Erkki Tuomiojan kirjoja otan tässä lyhyesti mainittuina:

4.    Sakari Tuomioja – suomalainen sovittelija (2007).

5.    Luulin olevani aika piruileva – Poliittiset päiväkirjat 1995-1997 (2016).

6.    Ei kai eilisestä jäänyt vammoja – Poliittiset päiväkirjat 1998-2000 (2018).

7.   Tunnustan pelänneeni pahinta – Poliittiset päiväkirjat 2001-2002 (2019).

8.   Tulevaisuuden varjossa – selviääkö ihmiskunta? (2021).

9.    Lievää voimakkaampaakin tyrmistystä – Poliittiset päiväkirjat 2003-2004 (2022).

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa tietokoneiden parissa. Olen kirjoittanut omaa blogia (eino-lukee-ja-kertoo.fi) toukokuusta 2020 joulukuuhun 2022. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, historiasta, musiikista ja eri maiden kirjallisuudesta. Lisäksi luen joskus runoja. Harrastan kesäisin puutarhanhoitoa siirtolapuutarhassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu