Kevään 1918 taistelujen taustat Touko Perkon kuvaamana

Luin Touko Perkon tietokirjan ”Kaksi vapaussotaa” (Atena,2022). Siinä on 450 sivua. Kirjan alaotsikko on ”Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919”.

Kirjan sisältö on huomattavasti laajempi kuin kuvaus kevään 1918 sotatapahtumista. Siinä otetaan esille vuoden 1905 lakot ja sen Venäjän tapahtumien seurauksena saatu eduskuntauudistus. Kerrotaan marraskuun 1917 yleislakon taustoja ja sen aiheuttama uhka Suomen tulevalla tasavallalle. Jos vallankaappausta olisi jatkettu bolsevikkien tapaan, mikä olisi ollut suomalaisten kohtalo?

SDP:n sisäiset voimasuhteet olisivat tammikuussa 1918 vaatineet toisenlaisen tuloksen. Radikaalit voimat pääsivät voitolle. Maltilliset sosialidemokraatit jättäytyivät kapinasta syrjään ja tuomitsivat aseellisen toiminnan. Osa kapinaa vastustaneista sosialidemokraateista jäi kuitenkin puolueeseen ja toimi kapinan aikana eri tehtävissä joko asein tai asiantuntijoina.

Saksalaisten joukkojen komentaja Suomessa oli Rüdiger von der Goltz. Kirjassa kerrotaan hänen yllättävästä yhteydenotostaan Suomen SDP:n maltillisiin johtajiin. Suuri osa hänen sotaväestään oli saksalaisia sosialidemokraatteja. Saksalaiset joukot kohtelivat saamiaan sotavankeja paremmin kuin valkoiset.

Tannerilla oli myöhemmin vahva rooli 1920-luvun sisäpolitiikassa. Hän oli vahvasti luomassa uutta sosialidemokraattista puolueetta. Hän sai tukijoidensa avustamana perustettua puolueelle oman lehden Työmies-lehden tilalle. Sen ensimmäinen numero toukokuussa 1918 takavarikoitiin osittain, osa ehdittiin jakaa, viranomaisten toimesta. Lehti jatkoi ilmestymistään myöhemmin  syksyllä puolueen omalla nimellä. Tanner oli pääministerinä vähemmistöhallituksessa vuosina 1926-1927.

Syksyllä 1918 SDP järjestestäytyi maltillisten sodasta erossa pysyneiden henkilöiden johtamana. Venäjälle paenneet suomalaiset kommunistit jatkoivat Suomen yhteiskunnallista järjestystä uhkaavia toimia perustaen sinne SKP:n mm. O. V. Kuusisen ja Kullervo Mantereen johdolla.

Kirja loppuu eduskuntavaaleihin keväällä maaliskuun alussa 1919. Ne merkisivät Tannerin johtaman SDP:n voittoa eduskunnan suurimpana puolueena. Se sai 80 paikkaa. Puolue kuitenkin hajosi kahdeksi puolueeksi ja radikaalit perustivat pienemmän puolueen Suomen Sosialistinen Työväenpuolue-nimellä.

Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisia asioita johtavista merkittävistä henkilöistä tuohon aikaan. Suhtautuminen punaisiin vankeihin jakoi porvarien rintamaa. Osa halusi vapautta heistä suurimman osan. Toiset pitivät sitä liiaan vaarallisena. Käytännössä tehtiin useita armahduslakeja vaiheittain.

Katkeruus säilyi sodan molemmilla osapuolilla kauan aikaan, ainakin talvisotaan asti. Suomen maine ulkomaiden silmissä kärsi kolauksen. Siellä ei ymmärretty vihanpitoa. Suomen itsenäisyyden hyväksyminen viivästyi monissa tärkeissä maissa sekä sotavankien kohtelun että Suomen saksalaisuuntauksen vuoksi. Ensimmäinen maailmansotahan loppui vasta marraskuussa 1918.

+1
Eino Tienari

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa tietokoneiden parissa. Aloitin oman blogin (eino-lukee-ja-kertoo.fi) toukokuussa 2020. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, historiasta, musiikista ja eri maiden kirjallisuudesta. Lisäksi luen joskus runoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu