Kreivi von der Goltzin vaikutus Suomeen vuonna 1918

Tämän valokuvan Itämeri-divisioonan komentajasta von der Goltzista on ottanut Eric Sundström (Kuvan omistaa Helsingin kaupunginmuseo.):

Otsikon mukaisesti tällä kreivillä oli suuri vaikutus Suomen tapahtumiin vuoden 1918 maaliskuusta alkaen hänen noustuaan maihin Hangossa Itämeri-divisioonan johdossa tavoitteena torjua punaisten kapina ja samalla lisätä pysyvästi Saksan vaikutusvaltaa Suomen sisäisiin asioihin. Kreivi von der Golz kertoi avoimesti suomalaisille ajavansa Suomessa Saksan keisarikunnan etuja.

Hänen lausuntoaan ei kuunneltu tarpeeksi sen suuren riemun keskellä, jonka hänen joukkojensa tekemä Helsingin, Lahden ja eräiden muiden paikkakuntien valloitus teki suureen osaan porvarillista Suomea. Minulle osa seuraavista kirjoista lukemistani asioista oli uutta.

Luin äsken seuraavat kaksi kirjaa:

Tuomas Hoppu: Vallatkaa Helsinki – Saksan hyökkäys punaisten pääkaupunkiin 1918 (Gummerus,2013),

Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918 (Siltala,2016).

Seuraavaa kirjaa en ole lukenut, mutta suosittelen asiasta kiinnostuneille lisälukemiseksi:

Touko Perko: Haastaja Saksasta 1918 – von der Goltz ja Mannerheim (Docendo,2018).

–  –  –

Asian taustalla on saksalaisten etukäteen mietitty suunnitelma. Kenraali Ludendorffin kehotuksesta Suomen Berliinin edustajat Edvard Hjelt ja Rafael Erich laativat helmikuussa kirjeen sotilaallisen avun pyytämisestä. Svinhufvud tuli myöhemmin paikalle ja allekirjoitti sen seuraavana päivänä kirjeen luettuaan. (Hän koetti unohtaa asian myöhemmin muistelmissaan, koska se oli kiusallinen. Tästä tapahtumasta on erilaisia tulkintoja.) Kuitenkaan Vaasassa ollut Suomen senaatti ei voinut muuta kuin hyväksyä sen jälkeenpäin. Mannerheimille asia oli niin vaikea, että hän harkitsi armeijan ylipäällikkyydestä luopumista. Hänelle oli luvattu, että valkoiset eivät turvaudu ulkomaisiin joukkoihin Suomen vapaussodassa/sisällissodassa.

Kirjassa ”Vallatkaa Helsinki” on ansiokkaasti kuvattu sisällissodan sotatapahtumia ja valtauksen jälkeisiä venäläisten sotavankien ja punavankien kohtelua.

Kirjassa ”Saksalainen Suomi 1918” on erityisesti kiinnostavaa tietoa kreivi von der Golzin osuudesta mm. Suomen armeijan perustamisessa. Mannerheim oli lähtenyt Suomesta vastalauseena saksalaisten vaikutusvallan kasvulle Suomen sisäisiin asioihin ja varsinkin armeijan perustamiseen.

Suomalaisista johtavista poliitikoista erityisesti Svinhufvud ja Paasikivi halusivat tehdä Suomesta keisarillisen Saksan läheisen liittolaisen. Palkkiona antamastaan sotilaallisesta avusta Saksa halusi kaupallisia ja taloudellisia etuja itselleen. Ilmaiseksi tätä apua ei saatu.

Osa tynkäeduskunnasta (SDP oli kokonaan poissa paitsi yksi kansanedustaja.) halusi tehdä Suomesta kuningaskunnan, jonka kuninkaaksi valittaisiin nimenomaan saksalainen henkilö. Useita eri nimiä oli ehdolla. Eduskunnan vähemmistö, erityisesti maalaisliitto, oli tasavallan puolesta. Kun marraskuussa 1918 sota loppui ja keisarikunta romahti, unohdettiin nopeasti tämä ”kuningasseikkailu”.

Suomalaisten Suur-Suomen haaveet ja rajan yli meno itään ei ollut saksalaisten etujen mukaista. Heille oli tärkeintä Venäjän kanssa maaliskuussa tehdyn rauhansopimuksen noudattaminen. Sen sijaan Muurmanskissa maihin nousseet englantilaiset huolestuttivat Saksaa. Siinä Suomea käytettiin ajamaan Saksan etuja. Suomalaiset joukot olivatkin tuohon aikaan aktiivisia sillä suunnalla ja Suomi sain vuonna 1920 Venäjän kanssa tehdyssä Tarton rauhansopimuksessa Petsamon itselleen.

Saksalaiset sotilaat olivat hämmästyneitä saamastaan huomiosta. Heitä ruokittiin ja juotettiin ilmaiseksi niin paljon, että he eivät voineet uskoa Suomessa vallitsevan nälänhätää.

Saksalaiset teloittivat jonkin verran saamiaan sotavankeja, mutta eivät niin paljon kuin valkoiset joukot. Eräissä sotatilanteissa punaisia vankeja käytettiin elävänä ihmiskilpinä mm. Helsingin valloituksessa.

Saksa joutui lopulta vetämään sotaväkensä ja myös kaikki sotilaalliset neuvonantajansa pois Suomesta voittajien valtojen vaatimuksesta (marraskuussa 1918). Suomi tavallaan sai itsenäisyytensä takaisin. Se olisi jäänyt hyvin riippuvaiseksi Saksan keisarikunnasta, jos maailmansota olisi päättynyt toisin.