Kuoromusiikista

On paljon musiikkilajeja, joista voimme nauttia. Ne voidaan jakaa esimerkiksi klassiseen musiikkiin, hengelliseen musiikkiin, tanssimusiikkiin, jazziin, pop-musiikkiin, kansanmusiikkiin jne.

Otan esille toisen tavan jaotella musiikkia. Olen taustaltani sekä soittaja että musiikin kuuntelija. Tarkoitan jakoa musiikin esittäjien mukaan: orkesteri, yhtye, soolosoitin, kuoro, lauluyhtye, yksinlaulu ja näiden erilaiset yhdistelmät. Huomatkaa, että orkesteri ei rajoita ilmaisua vain klassiseen musiikkiin ja yhtye ei rajoitu esimerkiksi tanssimusiikkiin. Tämä asia johtuu monesti tavastamme ajatella ja mihin olemme tottuneet. Puhutaan joskus jonkin musiikin esiintyjätahon tekemästä tyylin ”rajojen rikkomisesta”.

Otan tarkasteluun erään minulle rakkaan musiikkilajin eli kuoromusiikin. Kuuntelijan ei tarvitse omata hyvää lauluääntä, mutta kuorolaisilla on tietysti hyvä olla sellainen. Olen ollut monenlaisissa kuorokonserteissa. Joskus oloni on tullut hämmentyneeksi. Se voi johtua esimerkiksi asian harrastajien kuorosta, johon ns. kaikki pääsevät mukaan. Se tarkoittaa, että johtaja ei ole niin tarkka äänten laadusta. Pääasia on silloin,että kuorossa oleminen on mukavaa. Tuloksena tästä ajattelusta on, että kuulijana koen epämielyttävää äänten sekasortoa. Jossain siellä äänten seassa ovat sävellyksen oikeat äänet.

Kuoro tarkoittaa yleensä moniäänistä laulua. Siinä on esimerkiksi sopraano-, altto-, tenori- ja bassoäänille tarkasti nuoteissa kirjoitettu osuus. Tästä on paljon erilaisia muunnelmia. Jos kokoonpanossa on kyse naiskuorosta, mieskuorosta tai lapsikuorosta, niin äänten lukumäärät ja nimet voivat vaihdella.

Parhaimmillaan kuoron äänet kuuluvat puhtaina. Äänen voimakkuus voi vaihdella jyrisevästä lähes huudosta hiljaiseen kuiskaukseen. Sellaista kuoroa on hienoa päästä kuulemaan. Sellaisen kuoron johtaja ansaitsee kunnioituksen, sillä sen tulos on saavutettu kovalla työllä ja kurilla.

Näitä ajatuksia tuli mieleeni uuden konserttikauden alkaessa. Odotan hyviä konsertteja kuoromusiikin parissa –  kuuntelijana.

+2
Eino Tienari

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa tietokoneiden parissa. Aloitin oman blogin (eino-lukee-ja-kertoo.fi) toukokuussa 2020. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, historiasta, musiikista ja eri maiden kirjallisuudesta. Lisäksi luen joskus runoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu