Kuusamon ja Sallan historiaa ja menetetyt alueet

Johdanto

Sodissa menetettyjen alueiden kirjoitussarjassa on vuorossa

  • Kuusamo
  • Salla

Yhteensä kotinsa ja maansa menettivät rajan taakse näissä kahdessa kunnassa yhteensä 5 800 henkeä.

 

1. Kuusamo

Kuusamossa menetetyn osan asukkaita oli 2 100 henkeä. Kuusamon kunnan asukasluku oli vuonna 1939 noin 14 200. Luovutettu alue oli noin neljännes Kuusamon pinta-alasta.

Menetetyn Kuusamon alueen kyliä olivat:

        Enojärvi, Kenttikylä, Paanajärvi,

        Pukari, Tavajärvi ja Vatajärvi.

Paanajärvi oli silloisen Kuusamon merkittävimpiä kyliä. Se oli ympäristöineen jo 1800-luvulla tunnettu luontonsa kauneudesta. Se oli suosittu matkailukohde varsinkin sen kulkuyhteyksien parannuttua.

Nuorunen on tunturi Paanajärven ja Tavajärven välissä. Se on seudun korkein kohta ja oli suomalaisille matkailijoille hyvä näköalapaikka.

1800-luvun puoliväliin saakka keskityttiin kaskeamiseen ja viljan viljelyyn. Kuusamossa kasvatettiin syysruista, kaskinaurista, kauraa ja ryvässipulia. Kaskeamiskielto johti erityisesti 1860-luvulla viljapulaan ja nälkävuosiin. Maataloustuotannon painopisteeksi vaihtui karjatalous. Niittypinta-alaa pyrittiin lisäämään laskemalla järvien vesiä ja patoamalla suovesiä paiseniityiksi. Karjan ruokinta siirtyi metsistä sähköpaimenten rajaamille laitumille. Maatalous alkoi koneellistua ja kehittyä voimakkaasti.

Lihakarjaa poroista tuli 1700-luvun puolivälissä uudisasutuksen myötä. Suurkarjasta saatu liha, vuodat, sarvet ja muut porotuotteet myytiin Vienan Karjalaan sekä Oulun ja Tornion markkinoille. Myös eläviä poroja kuljetettiin myytäväksi.

Tervaa valmistettiin lähinnä Etelä-Kuusamossa ja sitä kuljetettiin Ouluun ja Vienanmerelle.  Suurin osa tukeista uitettiin sahattaviksi Iijoen vesistön kautta, mutta lisäksi Vienanmerelle useita eri jokia pitkin. Vesireittien ansioista savotat ja uitot tarjosivat elantoa pientilallisille ja tilattomille. Muutamia sahoja toimi Kuusamossa paikallisesti koskiin rakennettujen myllyjen ja liippatehtaiden yhteydessä.

Ensimmäinen maailmansota sulki Suomen ja Venäjän välisen rajan ja uitto Venäjän puolelle loppui. Myös kaupankäynti idän suuntaan loppui.

Kuusamossa liipasta tuli 1800- ja 1900-luvuilla huomattavin paikallinen käsityö. Muutamat talot tuottivat liippoja myytäviksi kaupunkeihin. Hiomakivien teollinen valmistus alkoi 1913 Jyrkkäkoskella, myöhemmin Saunakoskella ja Suininginkoskella. Liippatehtaiden miljööseen kuuluivat myös paikallisesti tärkeät sahat, myllyt ja pärehöylät. Kuusamon liipoilla teroitetaan viikatteiden lisäksi puukkoja, kirveitä, talttoja ja veitsiä.

Ensimmäinen postiauto aloitti liikennöinnin Oulu-Kuusamo –linjalla vuonna 1921. Vuonna 1900 valtio perusti Pohjois-Suomeen kolme aluelääkäripiiriä, joista Kuusamo oli yksi. Ensimmäiseksi lääkäriksi pian perustamisen jälkeen saapui lääketieteen lisensiaatti Heikki Huovinen. Kuusamon sairaala rakennettiin vuonna 1906 valtionavun turvin, jolloin sinne tuli 15 sairaansijaa ja sairaanhoitajan virka. Aluelääkärin virkaan astui noihin aikoihin Juho Warpula. Vuonna 1921 aluelääkäriksi nimitettiin Ali Ervasti.

Posion seurakunta aloitti toimintansa vuoden 1926 alussa. Tuolloin katsottiin myös Posion kunnan syntyneen. Se muodostettiin pääasiassa Kuusamoon kuuluneista alueista. Pienempiä osia liitettiin Posioon lisäksi Taivalkoskesta, Pudasjärvestä ja Rovaniemen pitäjästä. Posion asukasluku oli vuonna 1930 noin 4 400 henkeä. Saman vuonna Kuusamossa oli 12 200 ja Kuolajärvellä (Sallassa) noin 6 100 asukasta.

Kirkko päätti 1931 sijoittaa rajaseutupapin Paanajärven kylään ja opetusministeriö päätti alkuvaiheessa palkkakustannusten rahoituksesta viideksi vuodeksi. Pastori Toivo Laitinen aloitti työn Paanajärvellä syyskuussa 1931. Opetusministeriö määritteli rajaseutupiirin, joka oli pituudeltaan 100 kilometriä ja leveydeltään 50 kilometriä. Toivo Laitisen siirryttyä 1935 Puolangan kirkkoherraksi, rajaseutupapiksi tuli hänen veljensä Olavi Laitinen. Paanajärven kirkko rakennettiin pääasiassa talkootyönä ja se vihittiin syksyllä 1937.

Kuusamon kotiseutumuseo on osoitteessa Kitrontie 6, Kuusamo. Siellä on nähtävissä palanen erämaapitäjän historiaa 1900-luvun alusta järven rannalla. Siellä on  selkostalonpojan pihapiiri rakennuksineen sisustettuna 1930-luvun tyylisenä.

Kirjallisuutta Kuusamosta:

  • Alajuuma, Maija toim.: Kedot kukkivat hiljaa, Paanajärvi-Tavajärvi-Seura 20 vuotta (Koillismaan Kirjapaino Oy, 2000), 159 sivua, kuvitettu, henkilökohtaisia muistelmia.
  • Ervasti, Seppo ja Vasari, Yrjö: Kuusamon historia, 1 (Koillissanomat, 1978), 999 sivua, kuvitettu, karttoja.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan (Kuusamon kunta, 1997), 189 sivua, paikallishistoria.
  • Ervasti, Seppo; Kyllönen, Matti ja Näppä, Ossian: Kuusamon seurakunnan historia (Kuusamon seurakunta, 1981), 689 sivua, lestadiolaisuus, kuvitettu, karttoja.
  • Ervasti, Pertti: Kuolion kylän karjalaiset, II (Kuusamo: Koillismaan Kirjapaino, 2009), 232 sivua, kuvitettu, sukututkimus, paikallishistoria.
  • Hamunen, Paavo; Hautala, Hannu; Lamminsalo, Olli; Törmänen, Petteri; Pikkupeura, Risto; Aarnio, Susanna ja Lohi, Jonna: Kuusamo sydämellä – Kuusamo in my heart (Porvoo: Bookwell, 2013), 120 sivua, kuvateos, karttoja, englannin käännös mukana.
  • Hoppu, Matti toim.: Kitkanrannan kaikuja (Kuusamo: Kyläseura Reima, 2002), 247 sivua, paikallishistoriaa Kuusamosta.
  • Huusko, Katri; Määttä, Kalle; Ervasti, Seppo ja Tuhka, Aukusti: Tuhottu ja jälleenrakennettu Kuusamo (Oulu: Pohjoinen, 1985), 200 sivua, kuvitettu, karttoja, sotavahingot, paikallishistoria.
  • Koljonen, Anita: Kuusamon siirtoväki, perinteistä nykyaikaan (Koillissanomat OY kirjapaino, 1983), 98 sivua, kuvitettu.
  • Kortesalmi, J. Juhani: Kuusamon historia 2. Kuusamon talonpoikaiselämää 1670-1970 (Helsinki, 1975), 709 sivua.
  • Kortesalmi, J. Juhani: Kuusamon historia 3. Vanha Kuusamo kertoo (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1964), 300 sivua, paikallishistoria, kuvitettu, karttoja.
  • Kyllönen, Matti: Miksi Kuusamo ei ole punainen? vuodet 1907-1966 (Tampere: Cityoffset, 2007), 115 sivua, poliittinen historia, paikallishistoria.
  • Kyllönen, Matti: Vanhoillislestadiolaisia, vanhasuomalaisia ja maalaisliittolaisia: Kuusamon valtapolitiikkaa 1900-1917 (Oulu: Itä-Karjalan Kustannus Oy, 2010). 332 sivua, paikallishistoria, puolueet, valtarakenteet.
  • Kyllönen, Matti: Verellä lunastettu maa, Kuusamo 1918-1939 (Itä-Karjalan Kustannus Oy, 2014), 539 sivua, kuvitettu, sisältää tarkkoja kuvauksia ja tilastoja.
  • Kyllönen, Matti: Taistelu elintilasta, Kuusamo 1939-1946 (Oulu: Itä-Karjalan Kustannus Oy, 2020), 380 sivua, kuvitettu, karttoja, sota-aika, jälleenrakentaminen.
  • Meriläinen, Anneli: Paanajärvi (Oulu: Pohjoinen, 1993), 99 sivua, kuvitettu, karttoja, Kuusamossa ennen sotia.
  • Murto, Kalle: Vatajärvenkylä (Koillismaan kirjapaino, 1986), 125 sivua, paikallishistoria, Kuusamo.
  • Viramo, Juha: Kuusamo eilen tänään huomenna (Oulun yliopisto, 1987), 79 sivua, kuvitettu, karttoja.

 

Kuva 1. Järvimaisema talvella Kuusamon Paanajärvellä 1930-luvulla. Kuvan lähde on finna.fi (Museovirasto, Pekka Kyyrisen kokoelma).

Kuva 2. Selkäkoski Paanajärvellä Vienan Karjalassa vuonna 1934. Kuvan lähde on finna.fi (kuvan omistaja: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo).

Kuva 3. Näkymä Nuoruselta länteen vuonna 1892. Kuvan lähde on finna.fi (valokuvaaja: I. K. Inha, kuva omistaa Museovirasto).

 

2. Salla

Pitkien yhteyksien takia kuolajärveläiset rakensivat oman kappelin vuonna 1828. Vuonna 1857 perustettiin Kemijärven alainen kappeliseurakunta. Tätä pidetään kunnan perustamisvuotena. Sallan pitäjän nimi oli Kuolajärvi vuoteen 1936 asti.

Sallan menetetyn osan asukkaita oli 3 700 henkeä. Sallan kunnan asukasluku oli vuonna 1939 noin 8 300. Luovutettu alue käsitti noin puolet Sallan pinta-alasta.

Sallasta menetetyllä alueella sijaitsivat ennen sotia kirkonkylänä toiminut Sallansuu sekä seuraavat Sallan kylät:

          Alakurtti, Korja, Kuolajärvi,

         Lampela, Sovajärvi, Tuutjärvi,

         Vuorijärvi, Vuosnajärvi ja Yläkurtti.

Alueella oli ennen sotia myös Kutsan luonnonpuisto, Leipätunturi ja vanhat Sallatunturit.

Kulkuyhteydet naapurikuntiin hoidettiin 1800-luvulla kyyti- ja kestikievarivelvollisuuksin. Talvisin kuljettiin hevospelillä viitoitettuja talviteitä pitkin. Kärrytie kulki kirkonkylästä Kuolajärvelle, josta se haarautui edelleen Kurtille ja Vuosikylään. Postin kulku oli turvattu v. 1895 lähtien hevospelillä. Postia kuljetettiin kerran viikossa. Postitoimisto sijaitsi kirkonkylässä.

Sallan maanviljelys oli 1800-luvun loppupuolella vielä pientä. Ohra oli päävilja ja kauraa kokeiltiin joskus. Maanviljelys oli uudis- ja pienviljelystä. Ankarat ilmastolliset olosuhteet, pitkä ja pimeä talvi sekä lyhyt kasvukausi rajoittivat. Asukkaat saivat huomattavia rahatuloja Norjan, Venäjän ja Tornion markkinoilta tällaisista tuotteista: voi, liha, tali ja sarvet, metsälinnut ja turkikset. Asutus suomalaistui ja käytetty kieli muuttui suomen kieleksi.

Peuranpyynti loppui kokonaan 1800-luvun puoliväliin mennessä. Poronlihasta tuli yhä tärkeämpi ravinnonlisä. Metsästys alkoi suuntautua petoeläimiin, karhuihin, susiin ja ahmoihin. Porokarjoja laidunnettiin talvella kaukana nykyisen Venäjän alueella. Karjatalous, pelto- ja niittyviljelyn merkitys kasvoi vähitellen. 1930-luvulla kasvatettiin vehnääkin. Kun pellon kasvu heikkeni, käytettiin sitä heinällä.

Metsäteollisuus ja tukinajo toivat Kuolajärvelle sosialismin ajatuksen ja paikkakunnalla oli 1906 tukkityöläisten lakkoja. Muurmannin rata paransi Venäjän pohjois–etelä-yhteyksiä, minkä vuoksi Kuolajärvestä tuli sotatarvikkeiden kuljetusreitti Venäjälle. 1930-luvun mittaan Sallassa tehtiin niin sanottuja ”autosavottoja”, koska suuria ja hyvälaatuisia metsiä oli vedenjakajan itäpuolellakin. Savotoilta ajettiin tukit kuorma-autoilla Kemijoen vesistöön kuuluvien uomien varteen, josta ne uitettiin edelleen.

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo sijaitsee osoitteessa Savukoskentie 12, Salla. Se kertoo sotahistoriaa, pohjoista elämää ja jälleenrakennusajan historiaa. Talo on valmistunut vuonna 1922 ja siirretty myöhemmin nykyiselle paikalle. Museon perusnäyttely kertoo 1900-luvun alun Kuolajärvestä.

Kirjallisuutta Sallasta:

  • Ahola, Jaana; Yrjänheikki, Erkki ja Rytilahti, Niko: Vuodenkierto (Valkeala: Painokarelia, 2022), 72 sivua, kuvateos, Salla, Kuolajärvi, kansanperinne.
  • Brander, U.: Kuolajärvi (Helsinki, 1931), 16 sivua, Sallan paikallishistoria.
  • Haataja, Vesa: Ei tämän leviämpi sota, Sallan läskikapina v. 1922 (Kuusamo: Koillismaan kirjapaino, 1994), 28 sivua, paikallishistoria, kuvitettu.
  • Hautala, Paavo: Tuntsan Kojamot: Kylähistoriallinen kyhäelmä rajantakaisesta Kuolajärven pitäjän Kurtin kylästä (Kemijärvi: Sallan kunta, 1982), 359 sivua, Sallan osan paikallishistoria, kuvitettu.
  • Hautala, Erkki: Kestikievareita, kinttupolkuja, talviteitä ja retkeilyreittejä – tarinoita Kuolajärven ja Sallan kulkuväyliltä (Rovaniemi: Pohjolan Painotuote, 2012), 28 sivua, paikallishistoria, matkustaminen, kuvitettu.
  • Heinänen, Hannu ja Huurre, Matti: Sallan historia (Jyväskylä: Gummerus, 1993), 511 sivua, paikallishistoria, kuvitettu.
  • Hämäläinen, Markku toim.: Vuotoksen varrelta (Kemijärvi: Lapin painotuote, 1995), 143 sivua, paikallishistoria, Salla.
  • Hämäläinen, Markku: Vuotoksen uitto ja metsätyöt (Kemijärvi: Lapin painotuote, 1997), 144 sivua, paikallishistoria, Salla, kuvitettu.
  • Koivisto, Erkki: Salla../. (Kuusamo: Koillismaan kirjapaino, 1976), 12 sivua, kuvitettu, paikallishistoria.
  • Lampola, Eila: Ihmisen aika (Jyväskylä: Skoob, 2011), 327 sivua, paikallishistoria, kuvitettu, Salla.
  • Lassila, Pekka ja Finni, Erkki: Vanhan Sallan Vuorikylästä: ihmisiä, sukuja ja näkymiä 1800 – 1939 (Vantaa, 2012), 63 sivua, paikallishistoria, asukkaat, kuvitettu.
  • Pirttilä, Oiva: kylä vaarojen kainalossa. Salmivaaran kylän menneet vuosisadat (Rovaniemi, 2005), 282 sivua, paikallishistoria, kuvitettu, karttoja, Salla.
  • Vuonnala, Eeva-Liisa toim.: Kuolajärven kylä – pakkoluovutettu (Helsinki: Books on Demand, 2008), 264 sivua, kuvitettu, henkilökohtaisia muistelmia.

 

Kuolajärven kylä kartalla ennen sotia. Kuvan lähde on kuolajarvenkyla.nettisivu.org.

 

Kuva 4. Kuolajärven kirkko eli Sallan ensimmäinen kirkko 1900-luvun alkuvuosina. Kuvan lähde on finna.fi (valokuvaaja: Matti Heikinheimo, kuvan omistaa Lapin maakuntamuseo).

Kuva 5. Ryhmäkuva miehistä kämpällä Sallassa (Kuolajärvellä) 1930-luvulla. Kuvan lähde on finna.fi (kuvan omistaja: Lapin metsämuseo).

Kuva 6. Sallan autosavotta 1930-luvun lopulla. Siellä oli puutavaran kuljetukseen suunniteltua autokalustoa. Kuvan lähde on finna.fi (Ilmari Karvosen kokoelma, valokuvaaja: P. Ruottinen).

Eino Tienari
Oulu

Työskentelin koko työurani Oulun yliopistossa. Olen kirjoittanut omaa blogia syyskuusta 2019 alkaen 3 eri alustalla. Olen kiinnostunut sotahistoriasta, yleisestä historiasta, musiikin kuuntelusta, pianonsoitosta, tietokirjoista, kirjallisuudesta ja puutarhanhoidosta. Lisäksi luen joskus runoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu