Lukukokemus kirjasta: Tie Tampereelle (1993)
Sotahistorian kirjan ”Tie Tampereelle” kirjoittaja on Heikki Ylikangas. Siinä on noin 570 sivua ja paljon karttoja ja aitoja tuon ajan osittain järkyttäviä valokuvia. Toisille tuo oli vapaussotaa ja joskus sanottiin kansalaissodaksi, mutta sen yleinen nimi on nykyisin ”sisällissota”.
Tampereen taistelut keväällä 1918 oli monella tavalla poikkeuksellisia. Niissä kuoli ja haavoittui paljon sotilaista ja siviilejä. Kaupunki saarrettiin ennen sisäänhyökkäystä joka puolelta. Rautatiet olivat tukossa. Ennen taistelua oli kaupunkiin ahtautunut erityisesti pohjoisen rintamilta peräytyneitä punakaartilaisia ja kostoa pelkäävää tavallista työväkeä. Onneksi kaupungissa oli runsaasti sairaalapaikkoja ja niitä todella tarvittiin tuossa tilanteessa.
Minua järkytti kirjassa molemmin puolin osoitettu viha ja kostonhalu. Ihmishengellä ei ollut paljon arvoa. Valkoisen puolen ohjeet sotavangeiksi antautuneiden kohtelusta olivat epäselvät. Vankeja tapettiin niin paljon, että punaisten sotilaat arvelivat tulevansa joka tapauksessa teloitetuiksi, jos he antautuvat. Siksi Tampereen puolustus kesti niin kauan. Perääntyä ei voinut, kuten aikaisemmin muilla rintamilla. Siellä tiet etelään olivat olleet auki. Nyt kaikki tiet oli tukittu.
Poliittiselta kannalta Mannerheim halusi nopeaa voittoa. Hän tiesi, että saksalaiset sotilaat suunnittelivat maihinnousua ja se toteutuikin. Suomen senaatin edustajat Berlinissä olivat itse pyytäneet saksalaisia tulemaan maahan ja Mannerheim ei eronnut sen vuoksi, vaikka ei ollut itse tuon päätöksen takana. Hän oli alun perin sitä mieltä, että sota olisi voitettava suomalaisin voimin.
Punaisten puolella oli jonkin verran venäläisiä, mutta heidän osuutensa näkyi selvimmin lähinnä Viipurin suunnalla. Muuallakin heitä oli vaihtelevia määriä. Tampereen taisteluissa ohjeena oli, että kaikki vangitut venäläiset tapettiin välittömästi.
Kuolleiden kohtelu taistelujen jälkeen oli hyvin erilainen riippuen siitä, oliko vainaja valkoisten vai punaisten puolella. Jälkeenpäin asiaa on tutkittu ja lukumääriä laskettu. Kuolleita ja vammautuneita oli kummallakin puolella paljon. Punaiset kaadettiin röykkiöinä yhteishautoihin. Tämä asia tuntui kauhealta lukea.
Jos punaiset olisivat antautuneet aikaisemmin, ruumiita olisi kummallakin puolella tullut vähemmän. Valitettavasti osoittautui, että punaisten puoli oli oikeassa siinä, että vangiksi saaneet tapettiin melko nopeasti ja usein ilman tarkempaa tutkimista. Tämä oli Heikki Ylikankaan kirjan tärkein sanoma. Se mitä tapahtui myöhemmin vankileireillä, siitä kerrotaan kirjan lopussa Tampereen seudulta olleilta vankileireiltä.
Noita 1918 tapahtumien historiankirjoituksia on useita, myös Kaj Donnerin kirjallisuus, jossa näkökulma on ”voittajien historiankirjoitus”.
Teemu Keskisarja tuo myös näkökulmaa netraloituna kuten Heikki Ylikangas.
Ilmoita asiaton viesti
”näkökulmaa netraloituna kuten Heikki Ylikangas.”
Neutraloituna? Ylikangas?
Mahdollisimman kaukana totuudesta. Joko et ole tutustunut Ylikankaan tuotantoon, tai käsityksesi neutraalista on varsin vino.
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut Ylikankaan kiistellyn teoksen joskus kauan sitten enkä siis muista yksityiskohtia. Mutta kritiikille Ylikangasta kohtaan on aihetta, ansioitunut tutkija asettautui turhankin selvästi katsomaan tapahtumia punaisten silmin, vaikka ei sinänsä sortunut vääriin johtopäätöksiin.
Itse asiassa Ylikankaan kohdalla hänen varhaisemmat työnsä ovat kiistatta ansiokkaita ja Tie Tampereellekin voidaan laskea niihin. Sen sijaan Romahtaako rintama ja Yhden miehen jatkosota ovat todellisia harhalaukauksia, käytännössä kokenut tutkija meni halpaan uskoessaan höpötarinoita jatkosodan karkureiden massateloituksista.
Ilmoita asiaton viesti
Sen mittaluokan lahtausta, mitä Tampereellakin tehtiin OMIA kansalaisia kohtaan ei tänä päivänä pystyttäisi viemään loppuun, sillä USA ja muut sivistysvaltiot, Nato ja YK tulisi väliin, yli rajojen ja ”aitojen…?!”
Tähän, pohjoismaiden suurimpaan asutuskeskustaisteluun Tampereella
osallistui 16 000 valkoista ja 14 000 punaista.
Punaisia kuoli 1000-1 500 ja valkoisia 700-900
Vangeiksi jäi 11 000-12 000 punaista.
Kaikkein järkyttävintä koko sodassa oli vielä varsinaisen sodan päättymisen jälkeenkin ”kostoksi” suoritetut, verenhimoiset lahtaukset ja punavankileireillä nälkään ja sairauksiin tappamiset,joita Väinö Linnakin kuvasi Täällä pohjan tähden alla- romaanitrilogiassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi saatiin kuitenkin venäläiset pois maasta, vähäksi aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Murha-Kustaaksi Mannerheimia Tampereella kutsuttiin. Isoisäni isä oli talonomistajia siellä. Taisi piileskellä – sukumuisteluiden mukaan – kellareissa sodan aikaa. Vaarini taas muisteli myöhemmin useastikin tuota kevättä, ruumisläjiä siellä sun täällä.
– Pelko isän selviämisestä sekä taistelut ja ruumisläjät jäivät kymmenvuotiaan sotamuistoihin.
Saksalaiset tekivät kyllä käytännössä maihinnousun Suomeen luvatta. Mannerheim kirjoitutti kutsukirjeen vasta kun oli saanut tiedon että maihinnousulaivasto on rantautumassa sen kummemmin lupaa kysymättä.
*** ****
Professori Heikki Ylikangas on kyennyt yhteiskunnallisesti selittämään hyvin monia Suomen kansan vaikeita pisteitä, kipukohtia tai selviytymisen väyliä. Ymmettävästi ja riittävän laajalla pensselillä maalaten.
– Sosiologian professori Risto Alapuro (emeritus) kirjoitti hyvän tutkimuksen (1994) Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933. Se yltää myös itsenäisyyden aikaan. Ja paikallisena kohteena taisivat olla Huittisten, Loimaan ja Forssan alueet erityisesti.
Jari Ehnroothin väitöskirja Vihan vallasta avaa sitten ”some” -ajan näkökulman kun tarkastelee tiedotuksellisen polarisaation kehittymistä ja sen heijastumista tajuntaa
Ilmoita asiaton viesti
Mannerheim joutui toimimaan hiukan hätiköidysti voidakseen luoda illuusion valkoisten voitosta.
Ihan tärkeä ja kansakuntaa voimaannuttava illuusio sinänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Voidaan kysyä mitä sisällissota olisi maksanut jos jokainen teollisuuspaikkakunta olisi jouduttu puhdistamaan valkoisin voimin?
Ja millainen määrä suomalaisia olisi jäänyt rajan taakse kytikselle, jos punaiset olisivat kyenneet poistumaan Venäjälle.
Oli luojan lykky että saksalaiset tulivat siivoamaan paikat. Muuten homma olisi mennyt tosi veriseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Se mitä jää parhaiten mieleen Ylikankaan teoksesta, on että hävinneelle olisi aina hyvä olla kunniallinen ulospääsy tilanteesta.
Valitettavasti erityisesti Kalmin menettelyt todistivat ettei vangiksi kannata jäädä.
Hiukan samaa nykyisessä Ukrainan sodassakin. Millainen kunniallinen ulospääsy Venäjällä voisi olla? Huonolta näyttää, ei oikein minkäänlaista ja siksikin sota jatkuu. Putinilla nyt varsinkaan ei ole mitään ulospääsyä.
Ilmoita asiaton viesti
”… hävinneelle olisi aina hyvä olla kunniallinen ulospääsy tilanteesta.”
– Tuollaisen järjestäminen olisi viisasta politiikkaa, suoranaista valtiomiestaitoa. Mutta jos taistelua käydään vihan vimmassa kuten sisällissodissa tyypillisesti tapahtuu, harvempi joutaa politikoimaan.
Kansallisteatterin suurtyö ”Ensimmäinen tasavalta” (Esa Leskinen) esittelee Mannerheimin yksioikoisena ei-demokraattina, joka valtiomuotokiistassa oli vähällä joutua historian väärälle puolelle. Kiinnostava kurkistus myöhemmän sankarimarsalkan taustoihin!
Ilmoita asiaton viesti
Ei valtiomuotokiistassa niin kovin väärää puolta olisi ollut. Muut Pohjoismaat ovat edelleen kuningaskuntia ja Suomessakin tsaari oli korvannut kuninkaan suoraan. Joten tsaarin tilalle olisi voitu valita oma kuningas.
Meille tuli sitten hiukan nykyaikaisempi hallitusmuoto vaikka olihan presidentillä osa kuninkaan valtaoikeuksista.
Ilmoita asiaton viesti
”…hävinneelle olisi aina hyvä olla kunniallinen ulospääsy tilanteesta.”
USAn sisällisota oli raaka ja verinen, mutta sodan loputtua Abe Lincoln sanoi hävinneille (Etelä Valtion) sotilaille, että jättäkää aseet ja menkää kotiin!
Täydellinen ermahdus.
Ilmoita asiaton viesti
Valkoiset kyllä osasivat tappaa monella konstilla.
Kyllä kai punaisetkin osasivat tappaa, mutta kukaan
ei puhu kuinka paljon ja kuinka punaiset tappoivat.
Muistelen lukeneeni, että punaisetkin oli erikoisen raakoja.
Kertooko Heikki Ylikangas kirjassaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ei muistaakseni ainakaan tässä kirjassa.
Sotien jälkeen on hiukan silitelty punaisten tekemisiä. Kapinan jälkeiset niitä kuvailevat kirjat on jatkosodan jälkeen kielletty ja piilotettu varastoihin kirjastoissa. Jokusen olen lukenut.
Silitelty mm. siinä mielessä että Kymenlaakson pappien murhien yhteydessä on viimeaikaisissa tutkimusjulkaisuissa todettu valokuvista ettei pappeja ole kidutettu ennen surmaamista. Aikalaisilla oli asiasta eri käsitys.
On ilmestynyt kokonaisia kirjoja yksittäisistä teoista kuten Thomenin veljesten murhista. Aikalaisia paheksutti eniten se että veljekset oli pantu suohautaan. Nykyihmiselle olisi kai aika sama mihin hautaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kapinan jälkeen sanomalehdet julkaisivat paljon ”punaisen hirmuvallan” tekemien murhien yhteydessä tapahtuneista kidutuksista. Esimerkiksi kirkkoherra Taube, joka ammuttiin Kouvolan veripellolla, oli lehdistön kertomuksissa joko paloiteltu elävänä tai toisen version mukaan keitetty elävänä venäläisessä kenttäkeittimessä, ”johon mies mahtui hartioitaan myöten”. Mouhijärven kirkkoherra taas olisi lehtikirjoitusten mukaan ristiinnaulittu oman kirkkonsa alttarille, ruumis oli halkaistu ja haavaan tungettu suolaa. Miten kirkkoherra itse reagoi uutiseen, se ei ole tiedossa, mutta kuoleman hän kohtasi vasta 1930-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Tietysti haluan, että niistä asiosta puhutaa/kirjoitellaan, mutta tehdään se tasapuolisesti. Yksi syy miksi muutin Suomesta oli YLE.
Se oli silloin niin punainen kuin punanen voi olla punanen.
Tälläkin palstalla on paljon, jotka muistavat tarkasti Hitlerin pahat teot, mutta kukaan ei muista Stalinista mitään. Ei ihme, että Ukraina haluaa pois Äiti Venäjän holhouksesta. Niin kamalia pyöveli Stalinin rikokset Ukrainassa olivat.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjan äsken lukeneena, totean hänen kertoneen myös tästä asiasta. Punaisten suoritamat teloitukset kiihdyttivät valkoisen puolen mielialoja niin, että vankeja ei otettu kovin paljon tappamatta heitä suurin joukoin. Sodan alussa suhtautuminen oli toisenlainen vankeja kohtaan.
Esimerkkejä punaisten suorittamista vankien teloituksista löytyy kyllä tuosta kirjasta. Valkoisten suorittamat teot kiihdyttivät vastavuoroisesti punaisia samohin tekoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni kapana ei olisi edes syttynyt, jos punaiset olisivat olleet maltillisempia. Nostan hattua niille demareille, jotka eivät kapinoineet, esim Väinö Tanner ja Kiviojan Janne.
Onko Leninin osuus Suomen sisällissotaan tutkittu perusteellisesti?
Ilmoita asiaton viesti
Ylikangas on tunnettu vasemmistolainen, joka valitettavasti antaa vasemmistolaisuuden vääristää ammatillista työtään.
Ilmoita asiaton viesti
Jos näin on, niin sama toistuu oikeistolaisten tutkijoidenkin kohdalla, eikö vain?
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tuosta minun kommentistani seuraa loogisesti omaa väittämääsi.
Ilmoita asiaton viesti
Näet siis, että vasemmistoaisuus estää tutkijan perehtymään neutraalisesti tutkimaansa asiaan, mutta oikeistolainen tutkijalla tätä rasietetta ei ole. Sotien, myös sisällissotien historian kirjoittavat voittanut osapuoli ja näin tapahtui myös Suomen sisällissotaa käsitteleville kirjoituksille heti sisällissodan loppumisen jälkeen, Ylikankas on pyrkinyt tuomaan tasapuolisesti myös sisällissotaa toisesta näkökulmasta mutta sehän ei ”vapaussodasta” kiinnipitäville sovi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kommentistani voi tuotakaan johtopäätöstå tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt hyvä mies turhasta hikeenny!
Ilmoita asiaton viesti
En ole Erämetsän kanssa samaa mieltä. Ylikankaalla on paljon hyvin lukukelpoista tuotantoa.
Kirjoista ei voi huomata Ylikankaan puoluetaustaa.
Asiat puhuvat puolestaan ja vakavat historioitsijat kuten Ylikangas eivät voi käyttää värillisiä laseja. Toinen juttu on sitten tämä uusi polvi jolla on asennetta sitten senkin edestä. Paheksun esim. valokuvien perusteella tehtyä johtopäätöstä ettei pappeja olisi kidutettu. Kun aikalaiset tasan tarkkaan tiesivät että oli kidutettu.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin siistitty ja kliininen on avauksen toteamus: ”Punaiset kaadettiin röykkiöinä yhteishautoihin.”
Asia oli vielä karmeampi. Sodan kuluessahan punaiset järjestivät sankarihautajaiset Pyynikillä. Vallattuaan kaupungin lahtarit häpäisivät hauta-alueen, kaivoivat ruumiit maasta ja kaatoivat yhteen röykkiöön, joka sai muistomerkkinsä Kalevankankaalle vasta vuonna 1941.
Toki samaan kasaan kaadettiin monia muitakin, yhteensä ehkä 4 000 punaista ja punaisten perheenjäsentä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Punaisten_hautamuistomerkki_(Tampere)
Ilmoita asiaton viesti
Jari-Pekka vetää tunteella. Relaa, siitä on jo sata vuotta. Muista etteivät punaiset olleet sen parempia.
”Lahtareita”, tsiisus. Teurastaja on kunniallinen ammatti, miten sitä voidaan käyttää haukkumasanana.
Ilmoita asiaton viesti
Aamulehti mainitsi kertoessaan suodenniemeläisen teurastaja Taavetti Majasen valtiorikosoikeuden käsittelystä, että ”oikea lahtari Suodenniemeltä”. Majasta oli ollut vangitsemassa kolme tämän sisarenpoika, joten vuonna 1918 suku saattoi monessa tapauksessa olla pahin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ei mene Vuorelalta ihan putkeen. Taistelun kuolleiden ja sen jälkeen tarkoitettujen määrä ei ole luokkaa 4 000. Väite on punaisten liioittelua. Ihan samaa kertaluokkaa on tarinat Varkauden taistelujen jälkeen teloitetuista 500 punaisesta, kun tutkijat ovat päätyneet noin 200 tulleen teloitetuksi lähes heti tai kenttääoikeuden päätöksellä myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli valkoisten laskelma: ”Tampereen komendantinviraston taistelujen jälkeen tekemien laskelmien mukaan joukkohaudassa oli 2 751 ruumista, joiden lisäksi sinne haudattiin yli 1 200 vankileirillä kuollutta.”
Ilmoita asiaton viesti
Mistä tuo lähde löytyy? Mielestäni mainittu Ylikangaskaan ei noin suuria lukuja esitä, vaan puhuu yhteensä 2800 vainajasta eli kaatuneet, teloitetut ja leirillä kuolleet siis yhteensä.
Ilmoita asiaton viesti
Täsmälukua 2 751 en ole löytänyt muualta kuin tuosta Wiki-artikkelista. Luvut 2 700 – 2 800 esiintyvät joka puolella, tässäkin:
http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/vakaumuksensa-puolesta-kuolleiden-muistomerkki-6/
Sotasurmat-tutkimuksen mukaan Kalevankankaan keskitysleirillä kuoli lopulta 1 362. Viimeisten joukosta varmasti muutamia haudattiin muuallekin.
Arvioon 4 000 on epäilemättä laskettu yhteen taisteluissa ja leirillä tapetut; perustana varmaan se, että komendantinviraston kesällä antama luku sisältää vain edelliset, mutta sen luvun päiväystä en osaa varmaksi sanoa.
Kun käytän muotoa ”leirillä tapetut”, viittaan tietysti siihen, että ”sairauksiin ja nälkään” kuolleisiin sisältyi systemaattisesti janoon tapettuja, kuten aika moni leiriltä selvinnyt maalaisliittolainenkin osasi kertoa.
Ilmoita asiaton viesti
Sisällissotamme oli valtaisa veren juhla. Noin 1,8 prosenttia väestöstä saatiin hengiltä.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kaatui 26 000 sotapoikaa. Kesäkuusta marraskuulle kesti hyökkäysvaihe. Sodassa kaatuneiden sotapoikien määrä oli rapiat 62 000. Siviilejä ei paljoakaan kaatunut. Kaatuneiden osuus Suomen väestöstä lienee noin kaksi prosenttia.
*** ***
Mannerheim ei joukkoja saati siviileitä säästellyt. Muistaakseni Venäjän armeijassa häntä arvosteltiin asiasta.
Ylikangas on tehnyt hienon työn monissa tutkimuksissaan kun hän on avannut Suomen historiaan muitakin kuin sankaritaru / uljas ja puhdas Suomen kansa – tyyppisiä näkemyksiä.
Historian tunteminen on välttämätöntä, jotta välttäisimme aiemmat virheemme ja voisimme vapaasti valita paremman tulevaisuuden Suomen kansalle.
– Ylikangas pitäisi tuon vuoksi palkita korkeimmalla mahdollisella Suomen kunniamerkillä.
Ilmoita asiaton viesti
Varila unohtaa talvisodan kaatuneet sotapojat. Varilalla on valikoiva muisti.
Mannerheim oli ikävä vanha käpy mutta säästi joukkojaan ja mm. järjesti haavoittuneiden huollon erinomaisesti, tavalla johon Venäjä ei ole yltänyt vielä tänä päivänäkään.
Myös kaatuneita kohdeltiin arvokkaasti sodissa. Mannerheim mm. harmitteli miten valikoivia kutsunnat olivat olleet ja miten oli menetetty merkittävä osa potentiaalisista sotilaista ennen talvisotaa kun ei heitä ollut huolittu palvelukseen vasemmistolaisina.
Ilmoita asiaton viesti
Sotapappien mielestä ”pyhään” jatkosotaan” liittyi myös eräiden pappien lisäksi muidenkin ”hurjapäiden Suur-Suomi”-hanke!
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut kaikkien pappien eikä päällystön ”pyhä asia”. Suur-Suomesta intoiltiin, mutta sitä ei pidä yliarvioida.
Ilmoita asiaton viesti
IKL, ymv…
– Isänmaan rakkaus, sankarihurskaus ja uhrivalmius…
Ilmoita asiaton viesti
Kuten aikaisemmassa kommentissani kirjoitin, ei pidä yliarvioida. Suurin osa joukkueenjohtaja- tai komppanian päällikkötason upseereista ei elämöinyt Suur-Suomella. Esimerkiksi talvisodan tappioiden myötä koulutettiin melkoisesti upseereja ja koulutukseen päätyi paljon niitä, joille Suomi-Suomi-ajattelu oli hyvin vierasta.
Sotilaspappien parissa puhetta pyhästä sodasta ym.toki kuultiin jatkosodan alussa, mutta sekin vaimeni huomattavasti sodan edetessä.
Ilmoita asiaton viesti
..Kuten joskus aiemminkin olen kommentoinut, asun 5-vuotta sotineen veteraanin rakentamassa talossa, joka aina joskus suostui vastaamaan ”lyhyesti sota-uteluihin”, että: ”Jaa, se oli silloin, kun lähdimme Suur-Suomea tekemään…”
– Hyvin oli lähdön aate ja agenda, vanhan rajankin ylittämiseen mennyt rivimiehillekin perille…asia joka puhututti tuolloin eduskuntaa, hallitusta, presidenttiä ja Mannerheimiäkin…ja mahtoiko vaikuttaa ”loppupeleissä” sotakorvausten kovuuteenkin…?
Ilmoita asiaton viesti