Suuri Pohjan sota 1: Tanska-Norja taisteli Ruotsia vastaan

Tilanne Pohjois-Euroopassa 1600-luvun lopussa

Ruotsi oli käynyt 1600-luvulla lähes taukoamatta sotaa naapureiden eri liittokuntia vastaan. Tanska-Norja menetti rauhansopimuksessa vuonna 1645 ”Brömsebron rauhassa” Ruotsille Jämtlandin (Ruotsin puolivälissä Norjan rajalla), Härjedalin (Ruotsin puolivälissä Jämtlandin eteläpuolella), Gotlannin (varsinaisen Itämeren suurin saari lähellä Ruotsin rannikkoa, joka oli valloitettu Tanskalle vuonna 1361) ja Saarenmaan (Viron suurin saari, joka kuului Tanskalle vuodesta 1559 alkaen).

Tanska-Norja menetti vuoden 1658 rauhansopimuksessa ”Roskilden rauhassa” Ruotsille Skånen (Ruotsin eteläisin maakunta, joka oli kuulunut Tanskalle vuodesta 800 alkaen), Blekingenin (Ruotsin toiseksi eteläisin maakunta Skånen itäpuolella) ja Hallandin (Ruotsin eteläinen maakunta Skånen pohjoispuolella), Bohuslänin (Ruotsin läntisin maakunta Norjan rajalla Hallandin pohjoispuolella). Sen jälkeen erityisesti Skånessa Ruotsi alkoi ruotsalaistaa aluetta väkivalloin ja käynnisti siellä etnisen puhdistuksen.

Ruotsi hyökkäsi heti uudelleen, mutta joutui häviölle Tanskan saatua apua eräiltä muilta Euroopan valtioita. Vuoden 1660 rauhansopimuksessa ”Kööpenhaminan rauhassa” Ruotsi menetti Tanska-Norjalle Bornholmin (saari Itämerellä Ruotsin eteläpuolella) sekä Norjan keskiosasta alueen, jonka nykyisin muodostavat yhdessä Trøndelagin maakunta ja Møren ja Romsdalin lääni.

Kuningas Kaarle XI:n kuoltua vuonna 1697 Ruotsin hallitsijaksi nousi vasta 15-vuotias Kaarle XII.  Naapurivaltiot näkivät tilaisuutensa revanssiin tulleen, ja Kaarle XII:n serkku, Saksin vaaliruhtinas ja 1697 Puolan kuninkaaksi valittu August II Väkevä ryhtyi suunnittelemaan Ruotsin Liivinmaan valtaamista. August II sekä Tanskan kuningas Fredrik IV solmivat salaisen sopimuksen vuonna 1699, johon nopeasti liittyi myös Venäjän tsaari Pietari Suuri.

Kuva 1. Ruotsin alue laajimmillaan 1600-luvun lopussa. Kuvan lähde on Wikipedia.

Tanskan sodat vuosina 1700 ja 1709

Tanska liittyi Suuren Pohjan sotaan sopimuksen mukaisesti helmikuussa 1700 hyökkäämällä Kaarle XII:n liittolaista Holstein-Gottorpin herttuaa vastaan. Hänen johtamansa herttuakunta oli vuosina 1544-1773 toiminut ajoittain itsenäinen herttuakunta. Kaarle XII yllättyi hyökkäyksestä mutta toimi nopeasti. Hän kutsui aseisiin isänsä muodostaman vahvan armeijan Tanskaan tehtävää maihinnousua varten.

Vakavasti uhattuna Tanska joutui solmimaan 8. elokuuta vuonna 1700 ”Treventhalin rauhan” ja luopumaan samalla liitosta Ruotsia vastaan.

– – –

Pultavan taistelun innoittamana Saksi ja Tanska liittyivät jälleen vuonna 1709 sotaan. August Väkevä kruunattiin uudelleen Puolan kuninkaaksi. Vuoden 1710 helmikuussa ruotsalainen Magnus Stenbock löi kuitenkin Helsinborgin taistelussa 28. helmikuuta 1710 Skåneen maihinnousseen 14 000 miehen tanskalaisarmeijan. Ruotsilla oli hyökkääjiä vastassa yhtä suuri armeija kuin tanskalaisilla oli. Taistelu kesti vain kolme tuntia, mutta kummatkin armeijat kärsivät tuntuvat tappiot.

Tanskalaisten taistelulinja murtui ja sekaannus vaihtui kaaokseksi. Taistelun loppuvaiheessa Tanskan armeija pakeni taistelukentältä pakokauhun vallassa Helsingborgiin ruotsalaisten ajaessa takaa.

Taistelun jälkeen tanskalaiset linnoittautuivat Helsingborgiin ja ruotsalaiset saartoivat kaupungin. Ruotsalaiset pommittivat kaupunkia ja Tanskan kuningas Fredrik IV antoi käskyn joukkojen vetämisestä Juutinrauman yli Tanskaan. Maaliskuun 4. päivänä viimeiset tanskalaiset poistuivat Skånesta.

Kaarlen paluu Ruotsiin

Kaarle XII ratsasti kahdessa viikossa Turkin Transsylvaniasta Unkarin, Itävallan, Baijerin ja muiden Saksan ystävällismielisten valtioiden kautta Ruotsin Pommeriin. Hän saapui Stralsindin kaupunkiin marraskuussa 1714. Kaarle saattoi vain todeta, että Pietari oli vallannut Ruotsin Itämeren maakunnat ja Suomen, sekä Tanska Bremenin.

Hannover liittyi sotaan Ruotsia vastaan huhtikuussa 1715. Tilanne muuttui vielä epätoivoisemmaksi saman vuoden lokakuussa, kun Preussikin liittyi sotaan Ruotsia vastaan ja Tanskan, Saksin ja Preussin joukot alkoivat piirittää Stralsundia. Kaarle pakeni piiritetystä kaupungista Skåneen, jonne hän saapui joulukuussa 1715.

Ruotsin armeija suuntasi kulkunsa helmikuussa 1716 Norjaan. Ilman tykistöä Kaarle ei kuitenkaan pystynyt valloittamaan norjalaisten linnoituksia, joten huhtikuussa hän joutui palaamaan tyhjin käsin ensimmäiseltä Norjan matkaltaan.

Kuva 2. Ruotsin epäonnistunut sotaretki Norjaan vuonna 1718. Kuninkaan ruumista kannetaan kotimaahan. Kuvan lähde on Wikipedia.

Norjan retki ja karoliinien kuolonmarssi

Syksyllä 1718 Kaarle päätti hyökätä uudestaan Norjaan. Etelässä Kaarlen komentamat pääjoukot marssivat kohti Kristianiaa (nykyinen Oslo), pohjoisella rintamalla Armfeltin komentama osasto marssi tunturien yli kohti Trondheimia.

Piirittäessään Osloon vievän reitin varrella olevaa Fredrikstenin linnoitusta Kaarle XII kuoli ohimoon osuneesta kuulasta 30. marraskuuta 1718. Ruotsalaiset perääntyivät Kaarlen langon, Hessenin prinssin (myöhemmin Ruotsin kuningas Fredrik I vuosina 1720 – 1751) johdolla Norjasta.

Kuultuaan kuninkaan kuolemasta Armfelt lähti myös vetäytymään takaisin Ruotsiin Trondheimin rintamalta. Huoltoa vailla olevat joukot joutuivat paluumatkalla vuodenvaihteessa 1718–1719 poikkeuksellisen kovaan lumimyrskyyn Ruotsin ja Norjan välisillä tuntureilla. Silloin 3 000 miestä menehtyi pakkaseen. Heistä kaksi kolmasosaa oli kotoisin Suomesta. Armfeltin joukkojen perääntymistä kutsutaan karoliinien kuolonmarssiksi.

Tukholman rauhat 1719 ja 1720

Ruotsi solmi ”Tukholman rauhat” vuosina 1719 ja 1720 Hannoverin, Preussin, Tanskan ja Puolan kanssa. Ruotsi menetti Saksan alueensa Hannoverille ja Preussille Länsi-Pommeria lukuun ottamatta, Tanskalle se joutui maksamaan sotakorvauksia ja luopumaan tullivapaudesta Juutinraumassa.

– – –

Venäjän ja Puolan taisteluista Ruotsia vastaan Suuressa Pohjan sodassa kerron erillisessä kirjoituksessa Uuden Suomen Puheenvuorossa myöhemmin.

Sen jälkeen on vuorossa Venäjän ja Turkin välinen sota, jonka syttymiseen Kaarle XII vaikutti Turkissa ollessaan. Viimeiseksi on tarkoitus kertoa Suuresta Pohjan sodasta Suomessa ja sen itärajalla.