Uuskarismaattinen Nokian "herätys"

Luin joululoman huvituksekseni, pienenä hengähdystaukona udmurttilaisen kirjallisuuden pänttäämisestä alkukielellä, Markku Koiviston teoksen Nokian totuus (2000). Koivisto tunnetaan Nokian seurakuntailtojen vetäjänä. Vaikka kansissa hehkutetaan, että tässä on viimeinkin Koiviston oma puheenvuoro Nokian totuudesta, sisältö on totuuden kiertelyä.

Kirja toki sisältää kiintoisan tiiviin yleistajuisen katsauksen karismaattisten ilmiöiden varhaishistoriaan kristikunnassa ja lukerilaisessa kirkossa. Siihen kirjan anti jääkin.

Koiviston, kuten muidenkin luterilaistaustaisten, on kovin vaikea nähdä uuskarismaattisuuden kummallisuuksia tai sitten hän ei niitä tarkoitushakuisesti halua nähdä. Minulle helluntailaistaustaisena uuskarismaattisuus näyttäytyy karismaattisuuden vastakohtana:

Karismaattisuus <> uuskarismaattisuus:

Perinteinen karismaattinen kristillisyys:
1.  Karismaattiset ilmiöt RAAMATULLISIA, kuten kielilläpuhuminen, profetoiminen jne.
2. Ilmiöitä on ollut lupa arvostella. 
3. Ilmiöitä on analysoitu ja perusteltu mieluusti.

 

Uuskarismaattinen valekristillisyys:
1. Uuskarismaattiset ilmiöt EPÄRAAMATULLISIA, kuten höyhenien ja kultapölyn sataminen, öljyn vuotaminen kehosta, humaltuminen, kaatuminen jne.
2. Ilmiöitä ei saa arvostella, "ettei estettäisi henkeä  ja voideltuja" tms. 
3. Ilmiöitä ei tutkita lainkaan.

 

Tässä kirjassa kuinka ollakaan ei mainita sanallakaan uuskarismaattisuutta. Koivisto yrittää tunkea kaikki ilmiöt samaan koppaan, eli karismaattisten ilmiöiden joukkoon, joita luterilainen kirkko ei sitten muka tunnusta. Hän vertaa omien iltojensa menoa ainoastaan kuivaan luterilaiseen muodolliseen jumalanpalvelukseen. Vertauskohta on tietysti aivan riittämätön. 

Sivulla 35: "Saimme kokea… uutta ja ihmeellistä…yhtäkkiä huomasin, että käteni olivat öljyiset… Samalla näimme ympärillämme kultahippuja ja höyheniä ja samalla tunsimme ihanaa, aivan uudenlaista Jumalan läsnäolon tuntua." Siihen loppuu kappale! Ei edes yhtä lausetta, miksi taivaalta pitää sataa kultahippuja ja höyheniä! Missä Raamatussa tällaisesta puhutaan?  Miksi tyytyä höyheniin ja kultahippuihin? Kohta varmaan uuskarismaattisten päälle leijuu taivaalta rahasäkkejä ja cadillaceja aivan pöyristyttävän siunauksen kera.

Kun kielilläpuhumista aikoinaan ilmeni, sitä olivat ihmiset kuulemma Raamattuun vedoten pyytäneet ja rukoilleet hyvässä järjestyksessä pitkiä aikoja. Sen sijaan tällaiset höyhennykset tulevat pyytämättä jonkun profeetan ennustamana… Kielilläpuhumista on tutkittu innokkaasti yli sata vuotta. Linkatkaapa minulle joku artikkeli kultahippusateen teologisesta tutkimuksesta!? Vai olisikohan kyse jostain muusta, sataa sitä muuallakin, hehe: http://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/live-klo-22-taistelu-viisuvo…

Haluan tehdä pesäeron selväksi, luulee vielä joku uskonnollisesti sivistymättömämpi ihminen, että helluntailaistaustaisena olen ollut mukana jossain uuskarismaattisuuden kaltaisessa hömpötyksessä: en todellakaan. Perinteisissä herätysliikkeissä on jätetty viimeinen sana Jumalalle eikä öljyä valuville juopoille. En ole koskaan nähnyt missään hengellisissä kokouksissa humalassa hoippuvia saarnaajia, en kulta- enkä höyhensadetta, enkä muuten tule näkemäänkään.

Nokian herätyksestä on syntynyt Missiomaailma ry, joten ei ihme, että se imee kaikki uuskarismaattiset erikoisuudet Suomeen, kuten edellisessä blogissani mainitsemani hinduistisen päänravistelijan.

Esa-Jussi Salminen
Multia

ORCID-tunniste: https://orcid.org/0000-0002-8694-9094

Toimittaja, sukukansa-asiantuntija, entinen suomentaja
Koska maailma ei ole kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta enkä voi saada työlleni rahoitusta, en suomenna tällä hetkellä.

ALKUKOTI-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani tietokirja ja matkaopas Sankarimatkailijan Marinmaa ja Udmurtia julkaistiin heinäkuussa 2023 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa.
Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

Tulossa viimeisenä on vielä udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäinen udmurtinkielinen romaani Raskas ies vuodelta 1929.
Koska maailma ei ole kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta enkä voi saada työlleni rahoitusta, en suomenna tällä hetkellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu