Äärimmäisen tärkeä päivä

Suomalaisille sukukansoista kiinnostuneille huominen päivä on erityisen tärkeä.
Huomenna sekä Udmurtia että Marinmaa täyttävät valtiollisina muodostelmina 100 vuotta.

Kun Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton aikana haluttiin ottaa kaikki kansat mukaan kommunismin maailmanvalloitukseen, kieli oli tehokas työkalu. Kielivähemmistöille luotiin omat alueensa, joitten piti tukea kansojen pyrintöjä ja taata kielen käyttö korkeimmilla virallisilla tasoilla. On muistettava, että millekään kielettömille vähemmistöille, esim. merjalaisten tai muromalaisten muinaismuistoyhdistyksille ei omia virallisia alueita ole luotu.

Kun vähemmistökansat alettiin nähdä uhkana valtiolle, tapettiin 1930-luvulla vähemmistökansojen KIELEN tärkeimmät asiantuntijat: kielipolitiikan suunnittelijat, kielenhuoltajat, sanakirjojen ja kielioppien tekijät, kansanrunouden kerääjät, kirjailijat, näyttelijät ja opettajat.
Kun 1900-luvun puolivälissä nähtiin vähemmistökansojen kieli entistä tarpeettomampana asiana, jatkettiin vähemmistökielten tuhoamista siitä, mihin se oli Stalinin vainoissa jäänyt: nyt jatkettiin ruohonjuuritasolta eli lakkautettiin omakielinen kouluopetus niin mareilta, udmurteilta kuin monilta muiltakin kansoilta. Oma kieli sai jäädä ahtaisiin raameihin eli äidinkielen oppituntien aiheeksi. Näin ei voisi enää yhtä helposti kuin aikaisemmin nousta uutta omakielistä älymystöä.

Kun 1990-luvulta alkaen parin vuosikymmenen ajan yritettiin edistää tilapäisesti vapaammissa ja demokraattisemmissa oloissa oman kansan asemaa, jälleen kyse oli kielestä. Yritettiin laajentaa opetusta koulussa oppiaineena, opetettiin kieltä kaikille halukkailla esim. television opetusohjelmien avulla, suunniteltiin ja säädettiin KIELIlakeja, haluttiin saada kielestä yleinen oppiaine kaikkiin tasavallan kouluihin jne. Näissä pyrinnöissä onnistuttiin Marinmaalla ja Udmurtiassa ainoastaan kielilaeissa, jotka todellakin määrittelevät marin ja udmurtin asemaa ja virallista käyttöä VIRALLISENA kielenä  NIMIKKOTASAVALLOISSAAN, eli niillä alueilla, jotka 100 vuotta sitten luotiin. Jos niitä alueita ei olisi, ei laeilla olisi mitään kohdetta, missä olla voimassa.

Udmurtiassa kielilaki udmurtista virallisena kielenä hyväksyttiin 2001, Marinmaalla jo vuoden 1995 kielilaki takaa vuorimarille ja niittymarille virallisen aseman.

Näiden lakien käytännön merkitys on jäänyt valitettavasti suhteellisen vähäiseksi.

Sekä Marinmaalla että Udmurtiassa epäonnistuttiin täydellisesti oman kielen opetuksen laajentamisessa toisin kuin esim. Komissa. Suunnitelmia opetuksen laajentamisesta oppiaineena kaikkiin kouluihin ei koskaan hyväksytty alueiden parlamenteissa. Udmurtiassa tällainen lakialoite oli hankkeilla vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2014. Se ei mennyt läpi.
Pakollinen yleinen kielen opetus kaikille tasavallan koululaisille tietysti lähtökohtaisesti edesauttaisi kielen aseman vakiintumista virallisena kielenä, mutta ei tietenkään korvaa kielen opettamisen kehittämistä äidinkielenä, omakielisestä koulutuksesta puhumattakaan.

Marien pääasialliselle asuinalueelle muodostettiin Marien autonominen alue 4. marraskuuta vuonna 1920. Se muutettiin Marin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi 5. joulukuuta 1936.

Votjakkien (eli udmurttien) autonomisen piirikunnan muodostamisesta sopimukset allekirjoitettiin niin ikään 4. marraskuuta vuonna 1920. Sen nimi muutettiin Udmurttien autonomiseksi piirikunnaksi 1. tammikuuta 1932.  Vuonna 1934 28. joulukuuta se korotettiin muodollisesti tasavallaksi.

Marinmaa ja Udmurtia saivat muodollisesti tasavallan statuksen samaan aikaan kun kansojen itsemääräämisoikeus alkoi olla todellisuudessa pelkkää sanahelinää ja vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvat vainot arkipäivää.

Vuonna 1990 nämä tasavallat julistautuivat suvereenisiksi tasavalloiksi, Marinmaa 22. lokakuuta ja Udmurtia jo 20. syyskuuta, vain kuukautta Tatarstanin jälkeen. Myöhemmin nämä julistukset on nähty tärkeinä vaiheina
tasavaltojen ja federaation keskuksen suhteiden luomisessa uudessa tilanteessa.

Marien ja udmurttien aluekysymykset on tapana Suomessa usein sivuuttaa, kuten kaikkien muidenkin sukukansojemme. Alueet kuitenkin luovat ne poliittiset ja viralliset kehykset, joiden puitteissa kielen ja kulttuurin asioita voi kehittää.

Nyt kun olen laatimassa teosta Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia, kirjoitan tietysti kieli-ihmisenä siihen melkoisen kattavia osuuksia kielestä. Kieli on kaiken alku ja siihen kaikki palautuu. Kaikki, mitä sukukielten kehityksessä on tapahtunut, sekä myönteistä että jälleen erityisesti parina viime vuotena kielteistä, on tapahtunut kansallispoliittisten, kielipoliittisten ja aluepoliittisten intohimojen johdosta. Niinpä sukukansojen kielten edistämisenkin on aina oltava avoimen poliittista toimintaa, ei mitään huomaamatonta kulttuurinäpertelyä.

Esa-Jussi Salminen

Kirjoitan matkaopasta ja tietokirjaa Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia. Tänä vuonna ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla. Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Suunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat sekä udmurttilaisia dekkareita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu