Go ahead! Make it great again!

Kolme vuotta sitten Suomi täytti itsenäisenä 100 vuotta. Tänään Udmurtia täyttää aluemuodostelmana 100 vuotta. Meillä on samankaltaiset poliittiset juuret. Miten Udmurtian muodostuminen sitten alkoi viime vuosisadan alkupuolen myrskyisissä muutoksissa, joissa Suomi sai täyden itsenäisyyden?

Udmurttien valtiollisuuden synty on ennen kaikkea kahden aktiivisen suurmiehen ansiota, Trokai Borisovin ja Konstantin Jakovlevin. Vuonna 1918 ensimmäinen maailmansota päättyi Venäjän osalta ja suoritettiin demobilisaatio. Monien muiden joukossa siviiliin palasi Trokai Borisov. Jo hieman aikaisemmin Jelabugan läänin udmurttien neuvosto oli järjestäytynyt ja valinnut johtajakseen Konstantin Jakovlevin, joka tunnetaan paitsi innokkaana yhteiskunnallisena vaikuttajana myös kirjailijana. Tämä neuvosto oli ensimmäinen taho, joka esitti ajatuksen udmurttien itsemääräämisoikeudesta ja itsehallinnosta. Trokai Borisov palasi sodasta Jelabugaan, missä hän tuli valituksi moniin tärkeisiin puoluetehtäviin. Hänen ja Konstantin Jakovlevin aloitteesta em. mainittu neuvosto kutsui koolle historian ensimmäisen udmurttien yleisvenäläisen kansankokouksen kesällä 1918. Siihen osallistui 78 udmurttien edustajaa varsin edustavasti eri aloilta ja alueilta. Kokouksessa päätettiin udmurttien itsehallinnon ja itsemääräämisoikeuden kehittämisestä Neuvosto-Venäjän osana. Ajatuksena oli, että Neuvosto-Venäjä olisi tasa-arvoisten kansojen liitto, jossa jokaisella kansalla olisi oma (sisäinen) hallinto, oma tuomioistuin, omat lait, oma kieli ja omakielinen koulutus.

Asiat etenivät ripeästi suotuisaan suuntaan ja jo kokouksessa esille nostettu kysymys omasta autonomisesta alueesta tuli ratkaistuksi pari vuotta myöhemmin. Kesäkuussa 1920 Trokai Borisovin aloitteesta järjestettiin ensimmäinen yleisvenäläinen kommunistivotjakkien konferenssi, joka otti selkeän kannan oman autonomisen alueen muodostamisen puolesta. Lenin allekirjoitti kansankomissaarien neuvoston asetuksen Votjakkien autonominen piirikunnan muodostamisesta 2. marraskuuta vuonna 1920 ja 4. marraskuuta Yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean asetuksen hankkeesta allekirjoitti Mihail Kalinin (vuosina 1919–1946 nimellinen valtionpäämies).

Votjakkien autonomisen piirikunnan nimi muutettiin Udmurttien autonomiseksi piirikunnaksi 1. tammikuuta 1932.  Vuonna 1934 28. joulukuuta se korotettiin muodollisesti tasavallaksi, Udmurtian Autonomiseksi Sosialistiseksi Neuvostotasavallaksi samaan aikaan kun kansojen itsemääräämisoikeus alkoi olla todellisuudessa pelkkää sanahelinää ja vähemmistökansallisuuksiin kuten udmurtteihin kohdistuvat vainot arkipäivää.
Trokai Borisov on nykyisin saanut kunnianpalautuksen udmurttilaisena valtiomiehenä. Udmurttien valtiollisten muodostelmien synty luetaan ennen kaikkea hänen ansiokseen. Järjestämiinsä tapahtumiin saapuneista oppineista udmurteista hän kokosi tehokkaita tiimejä. Hän oli valmistunut lääketieteellisestä tiedekunnasta ja hän osasi esiintyä hyvin vakuuttavasti sekä udmurtiksi että venäjäksi. Lisäksi hän oli mm. udmurtinkielisen sanomalehti Gudyrin perustaja ja toimittaja. Hänet tunnetaan myös varsin laajasta udmurtti-venäjä-sanakirjastaan.

Trokai Borisov sotkettiin SOFIN:in tekaistuun juttuun vuonna 1933 ja hänet vangittiin ja lähetettiin työleireille. Hän toimi lääkärinä ja häntä syytettiin kahdesti lavantaudin levittämisestä potilaisiin, mistä syystä hän joutui vankilaan. Välillä hän suoritti rangaistustaan lyijykaivoksessa. Hän kuoli vankilassa vuonna 1943.

Trokai Borisovin muistomerkki löytyy Izhevskistä osoitteesta ul. Kommunarov 246. Se on varsin lähellä Udmurtian valtionyliopistoa, jonka sijainti on varmasti kaikille tuttu. Kun jatkaa pitkin Krasnogeroiskajaa kohti Pushkinskajaa tulee kääntyä vasemmalle Kommunarov-kadulle kohdasta, jossa näkyy entinen radiotalo. Kun Kommunarovia jatkaa hiukan alaspäin Trokai Borisovin patsas näkyy pian kadun oikeassa laidassa. Paikkaa ei voi sanoa mitenkään erityiseksi eikä itse patsaskaan herätä varsinaisesti intohimoja: se on vähän yli kolme metriä korkea ja viisi ja puoli tonnia painava näköispatsas graniitista. Tärkeintä on kuitenkin se, että tällä kiistattomalla suurmiehellä on patsas. Patsas paljastettiin vasta vuonna 2012. Trokai Borisov oli tosin saanut ensimmäisen patsaan hiukan aiemmin vuonna 2006 Alnashiin, josta hän oli kotoisin.Tämäkin kertoo siitä, millaisen totaalisen tyrmäyksen vähemmistökansojen demokraattiset pyrinnöt saivat 30-luvulla ja miten hitaasti neuvostopropagandan suorittamasta aivopesusta on alettu toipua.

Trokai Borisovin mainekin palautettiin vasta vuonna 1988. On yleinen harhakuva, että jo 1950-luvulla hirviödiktaattorin kuoleman jälkeen stalinismin kauhut olisi tunnustettu ja syyttömästi tapettujen ja tuomittujen maine palautettu. Näin toki myös tapahtui, mutta vain osittain, tai oikeastaan pieneltä osin. Nimittäin käytännössä harvoin maineen palautus johti mihinkään kunnollisiin oikaisu- tai maineenparannustoimiin ennen 90-lukua, vaikka maine olisi palautettu jo aiemmin.  Myöhäinen maineenpalautus koskee yleensäkin nimenomaan sukukansojen eteviä poliitikkoja, joiden ansiosta näillä kansoilla on omat nimikkoalueensa. Tästä kannattanee vetää tiettyjä johtopäätöksiä.

Konstantin Jakovlev ammuttiin 1.11.1937 Karjalan tasavallan Sandarmohissa. Hänet pidätettiin 13.5.1932 ja ammuttiinkin samana päivänä ja samassa paikassa kuin Gerd. Sandarmoh on juuri se paikka, joka tunnetaan viime aikojen uusista venäjäläisistä teorioista, joiden mukaan sinne olisi haudattu vainojen uhrien lisäksi suomalaisten teloittamia sotavankeja.
Jakovlev valmistui Kazanin opettajaseminaarista vuonna 1910 ja työskenteli opettajana kunnes joutui vuosiksi 1914-17 tsaarin armeijaan Saksan vastaiselle rintamalle. Hän oli Vilj sin -lehden (ilmestyy edelleen, nyttemmin nimellä Udmurt Dunne) ensimmäisen numeron toimittaja vuonna 1918. Tuohon aikaan hän kannatti sosialistisen vallankumouksen aatteita, mutta pettyi niihin pian.
Syynä samanlaiseen kohtaloon kuin Gerdillä oli tietysti Jakovlevin samanlainen suuri innokkuus udmurttien kansan asioiden edistäjänä. Jakovlev kävi Stalinin luona puhumassa koulutuspolitiikasta: hän huolehti udmurtin kielen asemasta koulussa.
Jakovlevin maine kyllä palautettiin muodollisesti 1956, mutta hän pysyi tyystin tuntemattomana suurelle yleisölle vuoteen 1990 asti, jolloin kirjallisuudentutkija Anatoli Uvarov alkoi kirjoittaa hänestä. Jakovlevin kotikylän koulu on nimetty hänen mukaansa vuonna 2005.

Jakovlev oli ennen kaikkea kuitenkin kirjailija. Hän kirjoitti satiirisia novelleja sekä näytelmiä. Hän näytteli itse pääosaa kirjoittamassaan näytelmässä Сюртэм Карпа (”Sarveton Karpa”) . Hänen pienoisromaaninsa, joka mainitaan tuon ajan bibliografioissa, on edelleen kateissa. Konjakki on Jakovlevin satiirisista novelleista kenties tunnetuin ja se sisältyy tänä vuonna ilmestyneeseen kokoelmaan Murskautuneet tähdet: Udmurtialaisia novelleja.

Esa-Jussi Salminen

Kirjoitan matkaopasta ja tietokirjaa Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia. Tänä vuonna ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla. Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Suunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat sekä udmurttilaisia dekkareita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu