Ilmapuu unkarilaiselle sankarille!

Tämän vuoden virolaisen maailmanpuu-palkinnon sai unkarilainen Szilárd Tibor Tóth.

Ensinnäkin on huomioitava, että Virossa ylipäänsä on tällainen vuosittain jaettava palkinto, jota Suomessa mikään taho ei ole kyennyt järjestämään. Kyseinen maailmanpuu-palkinto (vi ilmapuu auhind) jaetaan vuosittain henkilölle, joka on edistänyt merkittävästi suomalais-ugrilaisten kansojen asioita paikallistasolla. Yleisimmin palkinto on mennyt jollekin suomalais-ugrilaisen kansan edustajalle Venäjällä. Palkinnon myöntää Viron sukukansaohjelma.

Minusta on hyvä suuntaus, että tänä ja viime vuonna palkinto on annettu henkilölle, joka on laajasti edistänyt suomalais-ugrilaisten kansojen tunnettuutta yleismaailmallisesti mutta Virosta käsin. Viime vuonna palkinnon sai toinen pitkän linjan esimerkillinen sankari Vasli Nikolajev. Hän on pitkään Virossa vaikuttanut marilainen aktivisti, jonka ansiota on mm. MariUver -uutissivusto, jonka merkitys suomalais-ugrilaisen maailman tiedonvälittäjänä on kiistaton. Maailmanpuu-palkinnon saajistakin juuri hän on levittänyt tietoa eri kielillä.

Suomessa ei valitettavasti ole mitään vastaavaa, lähellekään. Suomen M. A. Castrénin seura järjestää ajoittain eri alojen kilpailuja, joissa palkitaan esim. kirjallisuuden, kääntämisen tai muun alan kyseisenä vuonna ansioituneita tekijöitä Venäjältä. Laajan sukukansatyön sekä Venäjän ulkopuoliset tekijät Suomi ignoroi.

Szilárd on toiminut aktiivisesti suomalais-ugrilaisten kansojen hyväksi jo 1990-luvulta lähtien. Hän on alunperin kotoisin Budapestista, mutta uran hän on luonut ulkomailla. Hän opiskeli aikoinaan apurahojen turvin muun muassa Virossa ja Suomessa. Sitten hän toimi useita vuosia Udmurtian valtionyliopiston unkarin lehtorina, minkä jälkeen vielä komipermjakkien parissa Kudymkarissa Udmurtian valtionyliopiston yliopistokeskuksessa niin ikään unkarin opettajana.

Vuodesta 2007 lähtien Szilárd on opettanut viroa ja kielitiedettä Tarton yliopiston keskuksessa Narvassa. Hän on järjestänyt aktiivisesti tapahtumia, joista vankaksi perinteeksi on muodostunut Mikael Agricolan päivät keväisin. Suomesta kutsuttuja vieraita päivillä näkyy myös. Tapahtuman päämääränä on kiinnittää huomiota pienten suomalais-ugrilaisten kansojen kielellisen ja kulttuurisen identiteetin säilymiseen ja kehittämiseen, samalla tavalla kuin Mikael Agricola teki aikoinaan suomalaisten osalta. Päivillä onkin nähty hienoja kuvauksia esimerkiksi vatjan kielen pelastamiseksi tehtävästä työstä. Szilárdin ansiosta sukukansapäivien syksyinen vietto on vakiintunut Narvaankin. Monet narvalaiset ovat tällaisen toiminnan ansiosta alkaneet arvostaa suomalais-ugrilaista menneisyyttään. Kaupungissa toimii inkerinsuomalaisten yhdistys,  jonka toiminnassa Szilárd on myös mukana – kuorossa laulajana. Iloisten ystävien konsertit ovat kruunanneet monen tapahtuman.

Szilárd on tutkijana ja yleistajuisten artikkelien laatijana erittäin monipuolinen. Hänen julkaisustrategiansa on totaalisen kattava: hän on ideoinut julkaisujen perustamista ja toimittamista mitä moninaisimmilla tavoilla ja eri puolilla suomalais-ugrilaista maailmaa. Hänen aloitteestaan Unkarissa alettiin 90-luvulla julkaista Regulyn seuran tiedotuslehteä Finnugor Világ (’Suomalais-ugrilainen maailma’), joka ilmestyy edelleen. Se vastaa lähinnä M. A. Castrénin seuran jäsentiedotetta, joskin on hieman tätä laajempi. Izhevskin kaudellaan Szilárd toteutti opiskelijoiden kanssa useita käännösprojekteja ja oli mukana tieteellisen Ежегодник финно-угорских исследований -aikakauslehden luomisessa ja toimittamisessa. Hän on yksi sen toimittajista edelleen.

Minulla oli onni olla Udmurtian valtionyliopiston suomen lehtorina samaan aikaan, kun Szilárdkin oli siellä toimessa. Szilárdilla oli jatkuvasti uusia ideoita. Hän oli kaikkien kanssa yhteistyökykyinen ja ennen kaikkea yhteistyöhaluinen. Yhteisistä hankkeistamme mainittakoon vaikkapa katsaus suomen ja unkarin opettamisesta Venäjän suomalais-ugrilaisille kansoille. Hänellä riitti aina ihailtavasti energiaa hinkata ja viimeistellä julkaisujen yksityiskohtia. Meillä on muistaakseni muutamakin hanke vielä vaiheissa. Udmurttilaisen kirjallisuuden käännöksistä pitäisi saada bibliografia ja se ajatus izhevskiläisestä Teatteri, musiikki, elokuva -lehdestä kai on hautautunut. Yhden kiintoisan taustoituksen vuoden 2024 maailmanpuu-palkinnon saajan laajoille mielenkiinnon kohteille ja kyvyille antaa hänen elämäkertansa tieto siitä, että hän oli 80-luvulla Unkarin kansallisteatterin taustanäyttelijä!

 

 

 Tóth Szilárdnak ítélték oda a 2024-es Világfa Dijat, ami a legmagasabb finnugor díj Észtországban. Gratulálunk, sok sikert a további munkához!!

 

 

Esa-Jussi Salminen
Multia

ORCID-tunniste: https://orcid.org/0000-0002-8694-9094

Toimittaja, sukukansa-asiantuntija, entinen suomentaja
Koska maailma ei ole kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta enkä voi saada työlleni rahoitusta, en suomenna tällä hetkellä.

ALKUKOTI-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani tietokirja ja matkaopas Sankarimatkailijan Marinmaa ja Udmurtia julkaistiin heinäkuussa 2023 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa.
Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

Tulossa viimeisenä on vielä udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäinen udmurtinkielinen romaani Raskas ies vuodelta 1929.
Koska maailma ei ole kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta enkä voi saada työlleni rahoitusta, en suomenna tällä hetkellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu