Jessikka Aron ahdistava ja avartava analyysi nykymaailmasta

Tämän vuoden tietokirjallisuuden lukukokemuksistani tähän mennessä selvästi ylitse muiden merkittävyydessään on Jessikka Aron Putinin trollit.

Kun ottaa huomioon, että Jessikka Aro joutuu kirjoittamaan myös itseensä kohdistuneista vainoista, kirja tuntuu yllättävän puolueettomalta ja kiihkottomalta. Koko ajan pysytään tiukasti asiassa.

Kirjassa käydään läpi huolella tunnetuimmat trollausoperaatiot, joissa venäläiset  tahot ovat osallisina. Kaikki tunnetut vouhotukset, jotka jossain vaiheessa olivat maailman kohuttuja ykkösuutisia, asettuvat nyt luonnolliseen kontekstiinsa: Bill Browderin ja Sergei Magnitskin tapaus, Skripalien myrkyttäminen, vaikuttaminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja Jessikka Aroon itseensä kohdistunut vaino etunenässä.

Toki muutkin trollaustapaukset ovat kiintoisia ja osoittavat samaa mallia: henkilöön epäasiallisesti keskittyvää valheellista mustamaalausta. Tämä on juuri kaiken kirjassa kuvatun trollauksen ydin. Se on todella käsittämätöntä ja vastenmielistä. Miten jotkut voivat työkseen kaivaa toisen ihmisen menneisyyttä, lomanviettoa, läheisiä, yksityisiä tekemisiä ja sanomisia: eräissä tapauksissa liimautua tämän kimppuun kännykkäkamera uhrin naamassa kiinni? Ja mitä Kreml ja sitä kritiikittä puolustavat trollit tällä voittavat, muuta kuin koko maailman vihat päällensä? Minun käy todella sääliksi sitä suurinta osaa Venäjästä ja Venäjän kansalaisista, jolla ei ole osaa eikä arpaa tähän. On hyvä, että Janitskin ja Bäckman ovat saaneet langettavat tuomiot Suomessa, mutta kyllä Venäjän olisi syytä antaa vielä moninkerroin suuremmat tuomiot näille rikollisille: kyllä he sen verran mustaksi ovat onnistuneet maalaamaan Venäjän koko maailman silmissä.

Esimerkiksi minä vastustan jyrkästi Venäjän äidinkielten opetuksen viranomaishahmon Olga Artemenkon käsityksiä ja puheita, joista on paljon haittaa Venäjän vähemmistökielille, mutta kuuna päivänä ei mieleeni tulisi keksiä hänestä panetteluartikkeleja tai lähteä salakuvaamaan häntä Thaimaan lomalla.

Kirja esittelee ansiokkaasti tämän karkean ja vastenmielisen strategian, mutta kaivattaisiin lisää tutkimusta siitä, että miksi tällainen metodi on systemaattisesti valittu tai valikoitunut? Kiintoisan kulman analyysiin tarjoaa Remeksen viimeisin jännitysfiktio Kremlin nyrkki, jossa infosotaa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin. Tässä kirjassa fantasioidaan sillä, että Venäjä miehittää Ahvenanmaan. Kaikki liittyy suuriin geopoliittisiin intohimoihin kuten Remeksellä on tapana. Lopulta Venäjän päihittääkin Kiina: Kun Venäjä lyö nyrkin ikkunasta sisään, Kiina tiirikoi silkkihansikkain ulko-oven auki. Miksi käydä sellaista infosotaa, joka väistämättä osuu eniten omaan nilkkaan? Vai onko ns. Venäjän trollien ykkösvihollinen juuri Venäjä ja todellisena tarkoituksena esim. jonkin suppean rikollisryhmän taloudellisten intressien puolustaminen?

Tähän viittaa kirjan tympein luku Bill Browderista. Tympein se on siksi, että se ehkä osoittaa mistä puhtaimmillaan on kyse: rikollisesta rahasta. Silloin syntyy myös ruumiita helposti. Lähtökohdat ovat absurdit: Browderista tuli merkittävin sijoittaja 90-luvulla Venäjällä: ”Browderin oli pakko taistella sijoittajana rikollisuutta vastaan.” Kun Browder tiimeineen julkaisi tutkimuksiaan, Venäjän presidentti ryhtyi säännönmukaisesti toimenpiteisiin näiden tietojen pohjalta. Eli siis vuosituhannen vaihteessa ulkomainen sijoittaja Browder korvasi Venäjän poliisivoimat!? No ei toki Browderin syy ole, jos näin todella oli. Aro kuvaa hyvin, miten juuri tässä tapauksessa, jossa on kyse miljardeista, trollaus onkin niin massiivista, että vipuun on mennyt viisaampikin. Itse jäin Aronkin esityksen jälkeen suurten epäilysten valtaan…

Mainio on kertaus siitä, miten Venäjän trollit valitsivat USA:n nykyisen presidentin. Olin tuolloin itse Izhevskissä. Vaaleja käytiin Venäjällä innokkaammin kuin mitään omia vaaleja. Kaikki normaalit ihmiset aivopestiin tykkäämään Trumpista ja inhoamaan Clintonia ainakin jossain määrin, lukuunottamatta harvoja poikkeusyksilöitä. Kun sitten olin hyvien udmurttiälymystöön kuuluvien ystävieni kanssa vaaleja seuranneena aamuna matkalla jonnekin, ykköspuheenaihe oli tietysti edellisen päivän vaalit. Yksi lainasi paljon toistettua sitaattia, että ”Putin perehitrel vseh” eli että Putin voitti kaikki oveluudessa, kun Trump tuli valituksi. Totesin, että olen kategorisesti Trumpia vastaan, vaikka ei Clintonkaan niin kaksinen ole. Autossa vallitsi hetken tyrmistynyt hiljaisuus, joka kieli lähinnä siitä, miten voin lausua jotain niin epämuodikasta tuosta vain. Vaikutus vaaleihin oli siis itsestäänselvyys vielä tässä vaiheessa, ehkä enemmän aavistus kuin tietoa.

Sitten myöhemmin, kun oikeasti alettiin tutkia nettitrollauksen vaikutusta tulokseen, alkoi massiivinen tällaisen mahdollisuuden kieltäminen mediassa. Itse en paljon valtiollisia medioita seurannut, mutta asia tuli ilmi muutenkin. Eräs vanhemman sukupolven edustaja naureskeli jatkuvasti Venäjän television aivopesemänä, miten amerikkalaiset voivat ollakin niin pöljiä, että väittävät, että tuloksiin oli vaikutettu Venäjältä. Tällä henkilöllä ei ole itsellään yhtäkään profiilia missään sosiaalisessa mediassa, joten kuinka hän olisi voinut tajuta, miten vaikutuskampanja toteutettiin somessa. Jos ajatellaan vakavasti, miten muuten kuin somessa teknisillä manipulaatioilla ja epämoraalisilla keinoilla voisi ylipäänsä vaikuttaa tehokkaasti? Ihmisistä suuri osa viettää enemmän aikaa somessa kuin perinteisten tiedotusvälineiden parissa. Some on ollut onnistuneen asiallisenkin vaalikampanjoinnin avain jo pitkään.
+18
Esa-Jussi Salminen
Multia

Olen ammattimainen suomentaja Koneen Säätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa vuosina 2021-2022. Suomennan udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin.

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani matkaopas ja tietokirja Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia julkaistaneen syksyllä 2021 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Viisivuotissuunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu