Maailmankuululle arkeologille muistolaatta

Margarita Grigorjevna Ivanovan muistolaatta Kvatshin kylän koulun seinässä.

 

Maailmankuulu arkeologi ja historiatieteiden tohtori Margarita Ivanova (20.10.1945 – 12.05.2020) poistui keskuudestamme jo yli vuosi sitten. Vuoden kuluttua kuolemasta on pidettävä muistajaiset. Lisäksi suomalais-ugrilaisen maailman kansallisten tieteiden legendaa kunnioitettiin Udmurtiassa 28. toukokuuta muistotilaisuudella, jonka yhteydessä Margarita Ivanovan synnyinkylän koulun seinään kiinnitettiin muistolaatta.

Ivanova tunnetaan ennen kaikkea muinaisudmurttilaisen Idnakarin linnoituksen tutkimuksista. Tieto poismenosta viime vuonna oli yllätys ainakin suurelle yleisölle, koska Margarita Ivanova teki töitä kuolemaansa asti. Tosin lähes kaikki kansallisten tieteiden huiput Venäjällä toimivat näin. Hyvin harvan tiedetään jääneen eläkkeelle.

Ivanona järjesti kaivauksilla seminaareja jo vuonna 1989 ja kutsui niihin asiantuntijoita myös Suomesta. Itse tapasin hänet ensi kerran jo vuonna 1997: hänet oli määrätty pitämään minulle yksityisluentoja udmurtiksi omalta alaltaan. Olin silloin historian ensimmäisenä suomalaisena vaihto-opiskelijana Udmurtian valtionyliopistossa.
Sain myös vapaasti pidellä ensi kertaa kädessäni aitoja Idnakarista löytyneitä esineitä. Margarita Ivanova luennoi todella konkreettisesti esineiden kautta. Kaikki esineiden nimitykset jo hönkivät muinaispermiläistä ylellisyyttä minulle, jopa enemmän kuin itse esineet: tśiĺtyrtiś tśeberjanjos, šundymumy peĺugyos, sujposkesjos. Kiliseviä koruja, aurinkoäitikorvarenkaita, rannerenkaita. Jokaista sai hypistellä käsissä. Kieli teki esineetkin eläviksi: on kiehtovaa, että keskiajan udmurtit, jotka esineet olivat ehkä tehneet tai ainakin niitä käyttäneet, olivat puhuneet niistä hyvin todennäköisesti jokseenkin samoin sanoin.

Noin 300 julkaisun joukossa Ivanovalla on parisenkymmentä kirjaa. Vuoden 1988 teos Idnakar on erityisen arvokas, koska se on udmurtiksi. Pääosa tuotannostaan hänen oli luonnollisesti julkaistava venäjäksi. Ivanovan tie arkeologiksi näyttää johdatukselta. Hän halusi alunperin opettajaksi. Hän viihtyi työssään ja halusi kehittyä, minkä vuoksi hän lähti Iževskiin opiskelemaan historiaa. Hän valmistui erinomaisin arvosanoin ja juuri siihen aikaan alettiin etsiä lahjakkaiden opiskelijoiden joukosta ihmisiä, jotka voisi lähettää Moskovaan erikoistumaan arkeologiaan: Udmurtiasta arkeologit puuttuivat vielä 1960-luvulla. Seuraava on ilmeisesti johdatuksen jatko-osa: Juuri kun Margarita Ivanova palasi Moskovasta, Idnakarin alue vapautui yleisölle ja arkeologeille. Se oli nimittäin ollut armeijan käytössä siihen asti. Margarita Ivanovasta tuli alueen tutkija ja tohtorin väitöskirja aiheesta valmistui vuonna 1996. Hänen ansiostaan Idnakarista tuli nyttemmin virallinen ulkoilmamuseo.

Hän piti tutkimuksissaan aina jalat tiukasti maassa. Hänen mukaansa jokainen esine on ovi muinaisuuteen. Hänen tehtävänsä oli vain avata se. Ivanova esitteli tutkimustensa tuloksia kansainväliselle yleisölle fennougristikongresseissa vuosina 1985 Syktyvkarissa, vuonna 1990 Debrecenissä ja vuonna 1995 Suomessa, Jyväskylässä. Hänen esityksensä osoittivat, kuinka korkealla tasolla udmurttien materiaalinen kulttuuri keskiajalla oli.

Arkeologia on kiehtovaa ja muinaispermiläiset esineet mystisen kauniita. Siksi voi olla yllättävää, että minä muistan hänet kuitenkin ennen kaikkea kielen takia. Hän on mielestäni kaikkien aikojen yksi kauneimmin udmurttia puhuvista ihmisistä. Tähän vaikuttaa paitsi oikeakielisyys, selkeys ja ääntämys myös kieleen sopiva äänen pehmeänetäinen sointi. Hiukan samanlaista sointia on laulaja Galina Platonovalla, televisiojuontaja Svetlana Pikulevalla ja radiotoimittaja Anastasija Grebinalla.

+2
Esa-Jussi Salminen
Multia

Olen ammattimainen suomentaja Koneen Säätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa vuosina 2021-2022. Suomennan udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin.

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani matkaopas ja tietokirja Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia julkaistaneen syksyllä 2021 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Viisivuotissuunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu