Mihail Petrovin tytär on kuollut

Kenties legendaarisin udmurttien kirjailija Mihail Petrov (1905 – 1955) on tunnettu ennen kaikkea romaanistaan Vanha Multan. Se oli kirjailijan pitkään työstämä pääteos, joka ehti ilmestyä hänen elinaikanaan vuonna 1954 . Sen aiheena on 1800-luvun lopussa udmurtteja vastaan käyty rituaalinomainen oikeusjuttu, Dreyfusin tapauksen venäläinen muunnelma, joka aikanaan herätti suurta huomiota Venäjän sivistyneistön keskuudessa. Siinä udmurtteja syytettiin ihmisuhrauksesta ja vasta kolmas oikeudenkäynti toi syytetyille vapauden.

Petrovin ensimmäiset kaunokirjalliset teokset ilmestyivät Gudyri-lehdessä vuonna 1928. 1930-luvulla hän kirjoitti kansalaislyriikkaa, julkaisi kolme kansanlaulukokoelmaa ja laati myös itse lyyrisiä lauluja. Vuonna 1945 hän kirjoitti rakkauden kauneudesta ja traagisuudesta kertovan runoelman Italmas, jonka pohjalta G.M. Korepanov-Kamski sävelsi ensimmäisen udmurttilaisen baletin.

Petrovin novelli Viisi urheaa kertoo neuvostotiedustelijoiden vaarallisesta mutta välttämättömästä retkestä vihollisen selustaan.  Se ilmestyi tänä vuonna suomeksi.

Mihail Petrovin tytär Olga Mihailovna Bilous (27. 07.1949– 11.09.2020) oli tyypillinen aikansa tai oikeastaan minkä tahansa ajan udmurttilaisen älymystön edustajan lapsi: hän oli kieleltään venäläistynyt. Ainakaan minun kanssani hän ei puhunut sanaakaan udmurttia. Traagista kyllä kansallista koulua omalla kielellä käyneistä kansakunnan syvistä riveistä voi tulla vaikka mitä, mutta jo toinen älymystöpolvi venäläistyy herkästi.

Tämä seikka ei estänyt alunperin mekaniikan instituutista valmistunutta Olga Bilousia päätymästä lopulta Udmurtian valtionyliopiston suomalais-ugrilaisen tiedekeskuksen työntekijäksi vuonna 2009. Hän edisti udmurttilaista kirjallisuutta monin tavoin ja pyrki erityisesti saamaan sitä venäjänkielisen lukijakunnan pariin.

Viime vuosina hän vaali aktiivisesti kuuluisan isänsä perintöä, tutki tämän arkistoa ja kirjoitti julkaisuja löytöjensä pohjalta. Myös minä ehdin tavata Olga Bilousin. Olimme sopineet tapaamisen Udmurtian yliopiston kirjastoon. Muistaakseni pari minuuttia sovitun ajan kuluttua paikalle tuli pieni tyylikäs nainen kovin tohkeissaan ja pahoitteli vuolaasti hikisenä myöhästymistään. Tämä oli kovin epätavallista, koska eihän tuollainen ole vielä myöhästyminen millään muotoa siellä.

Sitten menimme istumaan kirjaston lukusaliin. Olin ehkä kuvitellut, että hän vain kertoisi, kuinka iloinen hän oli, että olin suomentanut hänen isänsä kirjoittaman novellin kokoelmaani, mutta hänpä alkoikin esitellä muistitikuilta materiaalia. Ja sitä oli vaikka oli kuinka paljon, pedanttisesti nimetyissä kansioissa, kuvia ja dokumentteja ja kirjallisia teoksia. Hän ei vain luovuttanut kaikesta minulle kopiota, vaan ensin antoi sisällöstä seikkaperäisen luonnehdinnan. Vaikka hän oli itse syntynyt vuonna 1949 hän kertoi aikaisemmista 1930-luvun asioista kuin olisi ne itse kokenut. Luultavasti perimätieto oli välitetty tarkasti isältä ja äidiltä tyttärelle.

On hienoa, että Olga Bilous ehti nähdä, miten hänenkin isänsä tuotanto alkoi vähitellen nousta siitä alennustilasta, mihin udmurttilainen kirjallisuus oli runnottu 1930-luvun vainoissa ja sittemmin eri tavoin mitätöity, ohitettu ja sensuroitu. Sen lisäksi, että hän ehti kuulla että Mihail Petrovia käännetään vihdoinkin suomeksi, hän ehti nähdä omin silmin Vanhan Multanin unkarinkielisenä ja vironkielisenä. Hän oli paikalla unkarinkielisen käännöksen esittelytilaisuudessa Udmurtian valtionyliopistossa.

Olga Bilous oleskeli paljon Pietarissa ja hänen perheensä oli varsinainen kosmopoliittinen tapaus; poika oli opiskellut myös ulkomailla. Olin aikeissa kutsua hänet Suomeen novellikokoelmani julkaisutilaisuuteen tai muuhun tilaisuuteen; olisihan hän udmurttilaisen klassikkokirjailijan elävänä lähiomaisena sensaatio jo sellaisenaan, puhumattakaan siitä kuinka mielenkiintoisesti hän esiintyisikään. Hän vakuutti, että perheellä on jatkuvasti voimassaoleva Schengen-viisumi ja sitä paitsi heillä on rahaa matkustaa Pietarista tuosta vain Suomeen. Minä vuorostani voisin kuulemma yöpyä heillä Pietarissa milloin vain.

Talvella en enää saanutkaan häneen jostain syystä yhteyttä ja sitten tiedämme, miten kävi keväällä kaikille eikä Mihail Petrovin tytär enää matkusta Suomeen.

Esa-Jussi Salminen

Ilmestyneet Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla. Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Suunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat sekä udmurttilaisia dekkareita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu