Sralinin vainot

”Eräältä toimittajalta jäi lehdestä huomaamatta yksi virhe. Kirjaimen t sijaan oli painettu r. Vaikka lehden kaikki kappaleet vedettiin takaisin, tuota toimittajaa ei enää ollut.” Jegor Zagrebin: Punainen taulurätti (1990)

Ne, jotka eivät osaa venäjää, voivat katsoa sanakirjoista, mitä esimerkiksi verbi срать tarkoittaa. Ehkä siitä kielitaidoton voi päästä hieman jyvälle, miksi mainittu harmillinen painovirhe on meistä kaikista niin hauskan kuuloinen.

Jegor Jegorovitsh Zagrebin syntyi vuonna 1937 Udmurtian Jakshur-Budjan piirin Kutonshurissa ja kuoli vuonna 2015 Izhevskissä. Ehdin nähdä ja kuulla häntä onneksi useita kertoja. Hän oli hauska, kovaääninen ja temperamenttinen esiintyjä. Hänestä säteili aina jotain iloista energiaa, vaikka hän puhui vakavistakin asioista.

Hän oli näytelmäkirjailija, näyttelijä, prosaisti ja toimittaja. Hän valmistui Leningradin teatteri-instituutista, minkä jälkeen työskenteli mm. näyttelijänä jonkin aikaa Udmurtian draamateatterissa. Vuosina 1992-99 hän toimi nuorisolehti Invozhon päätoimittajana.

Kirjailijana hän aloitti näytelmillä 1960-luvun puolivälissä. Hän kirjoitti kaikkiaan yli kaksikymmentä näytelmää. Tragedioista Esh-Terek ja Käki kukkuu aina yhä vain hän sai Udmurtian valtionpalkinnon vuonna 2001. Zagrebin kirjoitti myös mainioita komedioita kuten  Nastok ja Istok ja Älä jätä minua kultani, joista tuli hyvin suosittuja. Zagrebinin näytelmiä on käännetty muille Venäjän kielille ja esitetty monissa teattereissa eri puolilla Venäjää. Olisikohan syytä joku kääntää suomeksikin?

Tunnettu historioitsija, Izhevskin tutkimusinstituutin johtaja ja tämän hetken Venäjän duuman kansanedustaja Aleksei Zagrebin on Jegor Zagrebinin poika. Jegor Zagrebin oli kansalliskirjailija vuodesta 2004 alkaen. Vuodesta 1999 kuolemaansa asti Zagrebin johti Udmurtian kirjailijaliittoa. Hänen jälkeensä kirjailijaliiton puheenjohtajaksi tuli Pjotr Zaharov.

Novelliin Punainen taulurätti Zagrebin on saanut mahdutettua melkoisesti sekä tragediaa että komediaa. Se pohjautuu ilmeisesti kirjailijan omiin muistoihin sota-aikaan osuneesta kouluajan alusta. Se on hulvattoman hauska muutenkin, vaikka mainitun painovirheen hauskuus ei ilman selityksiä suomalaista huvita. Mm. Kuzebai Gerdistähän on kirjoitettu mm. näytelmäkin, mutta Zagrebinin novelli taitaa olla suomentamistani novelleista ainoa, joka sivuaa vainojakin. Miten kaikesta saattoi selvitä?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu